Pari viikkoa sitten, kun Bella oli lähtenyt takaisin kotiin, päätettiin Robinin kanssa pitää täysin hiljainen viikonloppu. Ei teknologiaa, ei internetiä, ei puhelimia, ei musiikkia, ei elokuvia, ei taidetta. Ja koska me normaalisti höpötetään tosi paljon molemmat, koko ajan selitetään jotain turhaa, niin päätettiin myös olla kolme päivää ihan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Kyseessä oli vähän kuin kolmen päivän “koe”: miltä tuntuu olla kolme päivää ilman teknologiaa ja ilman sanoja? Hiljaisuus ja tekemättömyys oli outoa, tuntui niin kummalliselta olla puhumatta ja tekemättä mitään. Syötiin terveellisesti, pelkästään kasvisruokaa ja oltiin ilman sokerisia tai suolaisia herkkuja. Tehtiin vain pitkiä kävelyretkiä joka päivä, katseltiin hiljalleen maailmaa, istuttiin puistoissa ja mietiskeltiin. Kokemus oli tosi tosi puhdistava, vaikka hiljaisuus välillä tuntui raskaalta ja vähän pelottavaltakin (hiljaisuudessa tulee helposti mieleen kaikenlaista sellaista mitä on jo unohtanut). Maanantai-aamuna kun sai taas puhua, laittaa puhelimen päälle ja mennä ulos syömään lounasta, silloin kaikki moderni teknologia ja ihan vain moderni elämä tuntuivat tosi mahtavilta! Ehkä sitä näin oppi paremmin arvostamaan kaikkea sitä mitä käyttää joka päivä ja joka usein tuntuu täysin itsestäänselvältä! Maailma tuntui raikkaammalta pienen tauon jälkeen ja olo oli tosi levännyt ja rauhallinen!

Nyt olen neljä yötä nukkunut 11 tuntia… joka yö! Ihan älytöntä, mutta ehkä olen sen takia ollut tänään ihan super hyvällä tuulella! Nukuin siis ihan pommiin, mutta ei se mitään kun mulla oli kurssi vasta kello kahdelta. Pakollinen kurssi, johon on pakko osallistua koska ei ole tenttiä, vain läsnäolopakko. Mutta ei haittaa kun aihe on tosi kiinnostava, tähän mennessä professori on kertonut sonettien historiasta ja analysoinut erimaalaisia sonetteja. Tänään analysoitavana oli vääristyneitä sonetteja, Michelangelon sonetti (Michelangelo ei ainoastaan ollut nerokas kuvataiteilija vaan myös lahjakas runoilija!) jossa taiteilijaa kuvaa tunnelmia Sikstuksen kappelin maalamisen jälkeen, kun maalari olisi tarvinnut fysioterapeuttia kaikkiin fyysisiin vaivoihinsa! Vääristynyt sonetti, vääristyneen ruumiin kuvaamiseen. Tosi kiva kurssi, etenkin kun opettaja on sympaattinen, lihava mies jolla hiukset ihan kreisisti sekaisin ja jolla on tosi pehmeä ääni. Kiehtovaa kun fyysisesti isolla ihmisellä on pienen ihmisen ääni. Ja tyyppi myös hymyilee tosi hämyisesti koko ajan. Muistuttaa jotenkin vanhaa Marlon Brandoa, kun Brando paisui tosi isoksi, mutta tää herra on lempeämpi.

Sitten tein pitkän kävelylenkin kotiin, tosi hyvää liikuntaa tulla kotiin kävellen, matka on noin 3,5 kilometriä. Illan olen viettänyt siivoten ja sitten luin William Blaken teoksen “Songs of Innocence” (1789). Ihan erilaista kuin edellinen, “Marriage of Heaven and Hell”. “Songs of Innocence” sisältää nimensä mukaan todella viattomia runoja, helppoja ja lyhyitä tekstejä, nopeaa lukemista. Tekstit kertovat lasten maailman viattomuudesta ja kauneudesta, tarinat ovat lapsille kerrottuja ja joukossa on myös pari kehtolaulua. Pehmeitä, herttaisia runoja, ei yhtään sitä samaa kaiken kuomavaa uhoa kuin “Marriage of Heaven and Hell”issä. Sympaattista luettavaa, mutta en ole varma tuleeko juuri tästä teoksesta mitään runoja graduun mukaan. Tässä pieni näyte, Blaken ehkä kuuluisin runo:

“Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee? Gave thee life & bid thee feed, / By the stream & o’er the mead; / Gave thee clothing of delight, / Softest clothing, wooly, bright; / Gave thee such a tender voice, / Making all the vales rejoice? / Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee?

Little Lamb, I’ll tell thee, / Little Lamb, I’ll tell thee: / He is called by thy name, / For he calls himself a Lamb. / He is meek & he is mild; / He became a little child. / I a child & thou a lamb. / We are called by his name. / Little Lamb, God bless thee! / Little Lamb, God bless thee!”

Nyt on syöty pistou-keittoa ja syödään suklaarusinoita – maailman parhaimpia herkkuja!

Ett par veckor sedan, efter att Bella åkt hem igen, bestämde vi med Robin att hålla ett alldeles tyst veckoslut. Ingen teknologi, ingen internet, inga telefoner, ingen musik, ingen konst. Och eftersom vi alltid babblar så mycket onödigt dygnet runt, så bestämde vi oss också för att hålla helt tyst, avstå muntlig och verbal kommunikation helt för tre dagar. Vi bara sov och vilade, ritade lite, jag skrev lite för mig själv, och åt bra och hälsosam mat. Inget snask, varken sött eller salt, bara hälsosamma grönsaker och frukter. Dagens höjdpunkt var alltid en lång promenad i skymningen, vi vandrade tysta omkring och betrakta världen, satt i parker och kyrkor och njöt av lugnet. Upplevelsen var världigt renande, fastän tystnaden ibland var lite kuslig och oroväckande eftersom tankar och funderingar som man trängt undan började komma fram igen. På måndagmorgon kändes all teknologi och hela det moderna livet oerhört fräscht och roligt, allt det som känns självklart vanligtvis kändes värdefullt och hemtrevligt. Kanske detta påminde oss hur man bör uppskatta den teknologi man har, den levnadsstandard som ofta bara känns tråkig självklar! En fin upplevelse, kände mig lugn och harmonisk efteråt!

Idag hade jag kurs klockan två, en obligatorisk som bara bedöms med närvaro. En trevlig och intressant kurs om sonetter. Idag presenterade och analyserade professorn t.ex. en dikt av bildkonstnären Michelangelo, han var nämligen också en begåvad poet. En förvriden sonett (sonettens regelbundna form är alltså här förvrängd) i vilken Michelangelo beskriver sina känslor efter att ha slutfört målandet av det Sixtinska kapellet – han skulle nog ha behövt en fysioterapeut, så mycket led han fysiskt efter att ha legat flera år på ryggen och målat taket! En förvrängd sonett alltså för att beskriva en förvrängd kropp. Läraren är också lustig, en stor fet man med en mjuk, rar röst – det är fascinerande när stora människor har en liten människas röst! Det gör läraren väldigt söt, i synnerhet när han hela tiden ler åt sina egna underliga, akademiska skämt. Han påminner lite om den äldre Marlon Brando, när Brando svällde upp ordentligt – men professorn är nog snällare. På kvällen hemma har jag läst William Blakes “Songs of Innocence”, se citatet ovan! Väldigt rara och faktiskt oskyldiga dikter, motsatsen till “Mariage of Heaven and Hell”! Dikter skrivna för barn och som handlar om barnens värld, väldigt rara små verk.

Nu skall vi sova, har ätit god pistou-soppa och härliga chokladrussin!

Eilen lauantaina, Robin lähti aikaisin aamulla Pariisin ensimmäiseen viralliseen Apple-kauppaan, jonka piti avata kello 10. Oltiin mietitty, että jos on paikalla vähän kahdeksan jälkeen on varmasti ihan ensimmäisten joukossa, koska ei täällä nyt ole niin vannoutuneita Apple-faneja. Jäin kotiin peiton alle tekemään kouluhommia ja Robin soitti yhdeksän aikoihin kertoakseen, että meidän sääntö joka on pätenyt koko kesän (eli se, että kaikki täällä on aina suurempaa kuin mitä on odottanut etukäteen) pätee myös vaikka sen varaan on jo laskenut – eli aamulla, pari tuntia ennen Apple-liikkeen avaamista, Louvren ulkopuolella oli jonoa (liike on Louvren alla sijaitsevassa ostoskeskuksessa). Robin odotti ulkona, mutta onneksi yhteishenki oli hyvä, Applen työntekijät juoksivat ulos hurraten ja tervehtien jonottajia sekä jakelivat ilmaista Starbucksin kahvia. Parin tunnin aikana Robin oli juonut viisi kuppia kahvia…! Vähän ennen kymmentä Robin pääsi ostoskeskukseen sisään ja paljastui, että ostoskeskuksen läpi kulki jono kauppaan asti. Robin arveli olevansa ensimmäisten viidensadan kävijän joukossa… eli ensimmäiset jonottajat olivat tulleet paikalle aamukuudelta tai jopa nukkuneet kauppakeskuksen ulkopuolella – hullua! Lopulta Robin pääsi liikkeeseen ja sai sieltä lahjaksi kaksi pyramidia, joiden sisältä paljastui musta liikkeen t-paita (joka on american apparelin, eli aika hyvän näköinen). Sain siis tuliaisina yhden mustan Applen t-paidan (kokoa L, joten mulle se on enemmänkin mekko) sekä uuden ihanan hiiren: Magic Mouse! Robin oli iloinen koska sai kokea tällaisen tapahtuman, tunnelma oli ollut tosi kiva ja muut jonottajat mukavia!

Loppupäivä oli rauhallinen ja istuttiin vain meidän suosikkikahvilassa teetä juoden ja opiskellen. Luin Nerval:in “Les Chimères”-runot (1854), jotka tuntuivat aika raskaalta aloitukselta tämän vuoden opinnoille. Vaikeita runoja, hirveästi viittauksia muihin teoksiin ja erilaisiin antiikin hahmoihin. Hidasta lukemista, josta ei selviytyisi ilman esipuhetta. Kiinnostavaa kyllä ja monta kaunista teosta, jotka ehkä voisivat päästä graduun mukaan. Saa nähdä, lukemista on vielä paljon jäljellä – mutta ainakin nyt on päästy käyntiin!

Tänään olen ollut vähän kipeenä ja maannut vain sängyssä. Tein taas yhden saksa-ranska käännöksen huomista tenttiä varten, mutta olen tosi rauhallinen, voisi sanoa välinpitämätön (hassua miten välinpitämätön sitä on kun arvosanalla ei ole väliä). Lepäämisen ja syömisen ohella olen myös lukenut toisen teoksen gradua varten, William Blake:n “The Marriage of Heaven and Hell” (1789-1790), joka on aivan upea ja inspiroivin lukemani kirja pitkään aikaan! Vahvaa tekstiä, todella hurjaa meininkiä. Painoksessa on myös Blaken alkuperäinen version, johon kuuluu runoilijan värikkäät piirrustukset. Blaken teksti on vahvimipia ja vaikuttavimpia mitä olen lukenut, suosittelen kaikille jotka etsivät jotain uutta, ajatuksia herättävää ja haastavaa! Kirja melkein luki itsensä, en edes huomannut kääntäväni sivuja… Tässä pari näytettä:

“Once I saw a Devil in a flame of fire, who arose before an Angel that sat on a cloud, and the Devil utter’d these words. / The worship of God is, Honouring his gifts in other men each according to his genius, and loving the greates men best; those who envy or caluminate great men hate God, for there is no other God. / The Angel hearing this became almost blue, but mastering himself he grew yellow, & at last white pink & smiling, and then replied, / Thous Idolater, is not God One? & is not he visible in Jesus Christ? and has not Jesus Christ given his sanction to the law of ten commandments, and are not all other men fools, sinners, & nothings?/ The Devil answer’d: bray a fool in a morter with wheat, yet shall not his folly be beaten out of him; if Jesus Christ is the greatest man, you ought to love him in the greatest degree; (…) I tell you, no virtue can exist without breaking these ten commandments; Jesus was all virtue, and acted from impulse, not from rules. / When he had so spoken: I beheald the Angel who stretched out his arms embracing the flame of fire, & he was consumed and arose as Elijah. / Note. This Angel, who is now become a Devil, is my particular friend; we often read the Bible together in its infernal or diabolical sense which the world shall have if they behave well. / I have also: The Bible of Hell: which the world shall have whether they will or no. / One Law for the Lion & Ox is Oppression.”

Blake on tietenkin Saatanan puolella ja enkeleitä vastaan… mutta yllä olevassa näytteessä kannattaa myös kiinnittää huomiota lopun ironisuuteen!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

På lördagmorgon väldigt tidigt åkte Robin iväg för att vara bland de första på öppningen av Apples första egna affär i Paris, men fastän han anlände nästan två timmer i förtif (klockan 8, affären öppnades 10), så var det kö långt utanför shoppingcentrer under Louvren! Kön ringlade sig genom köpcentret ut på Louvres gård och senare därifrån till gatan! Som tur delades det ut gratis kaffe åt Apple-fansen i kö och Robin hann dricka fem koppar förrän han kom in i köpcentret…! Han var bland de 500 första i affären och fick två presentpyramider, som varsin innehöll en svart, riktigt snygg t-skjota med affärens namn och datumet för öppningen. Så när Robin kom hem fick jag en mysig Apple-tskjorta och den underbar nya musen: Magic Mouse! Robin var glad för trots att han stått ute i kylan halva morgonen så hade stämningen varit glad och fin, han hade talat med andra frans som varit trevliga och Apples anställda hade regelbunder kommit springande ut för att hurra och ge hight five åt alla i kön! Lördagkvällen tillbringade vi på ett av våra favoritkaféer, jag läste Nervals “Les Chimères”. Det var en ganska tuff början på årets studier, sonetterna är så späckade med referenser till andra litterära verk och alla världens olika antika figurer och myter. Ansträngande och långsamt läsning, men också givande för det finns vackra dikter med eventuellt stort intresse för mitt arbete. Får se hur det blir!

Idag har jag varit lite sjuk och arbetat i sängen delvis för tyskaprovet imorgon, men eftersom jag inte orkar bry mig om det så mycket, så har jag läst William Blakes “The Marriage of Heaven and Hell”, som varit en otrolig upplevelse! Provocerande, överraskande, modernt och oerhört fräscht! En verkligt inspirerande läsning, jag rekommenderar verket för alla som söker något nytt, något utmanande och något som eventuellt kan ifrågasätta deras egen värdegrund! (se citatet ovan)

Jag önskar alla en riktigt trevlig ny vecka!

Tänään piti olla kovempi työpäivä – mutta jotenkin päivä luisui ulkona ollessa pidemmäksi ja työnteon osuus jotenkin vain väheni… Tänään siis:

• pyörittiin taas kirjakaupoissa, tällä kertaa Saint-Germainin alueella, lähempänä kotoa. Englanninkielinen kirjakauppa, Taschen-kustantamon oma liike, ja lopulta Fnac, mistä ostin kokoelman, jossa on kaikki Stéphane Mallarmén runokokoelmat ja vielä nuoruusrunoja kaupan päälle. Mallarmé on Yeatsin ja Apollinairen kanssa tällä hetkellä todennäköisimmät gradun aiheeksi päätyvät runoilijat – huomenna alkaa teosten lukeminen!
• matkalla käytiin Saint-Sulpice-kirkossa, joka on Pariisin toiseksi suurin kirkko ja rakennettu 1600-luvulla. Kirkossa on ristitty Marquis de Sade sekä Charles Baudelaire, ja siellä on myös vihitty Victor Hugo! Kaunis kirkko, vaikka aika huonossa kunnossa ja sen takia remontissa.
• ulkona oli kylmä ja siksi tein kotona lämmintä ja tosi hyvää äyriäisrisottoa, jota syötiin valkoviiniä juoden. Kun Robin nukkui päiväunia sain tehtyä saksa-ranksa käännöksen, joka oli harjoittelua maanantain saksan tenttiä varten, joka koostuu käännöksestä. Ihan kivasti käännös sujuu, muttei tietenkään täydellisesti kun ranska ei ole äidinkieli – mutta pääasia että pääsee kurssista läpi, maisteriksi opiskelevilla kielikurssien arvosanat eivät näy todistuksessa – hehe!

Lukijan kommentti muistutti tänään siitä, että olen ihan unohtanut kertoa työharjoittelun viimeisestä päivästä ja läksiäislahjoista! Päivä oli yllättävän koskettava, en ole ikinä kokenut samanlaisia jäähyväisiä työpaikalla! Ensinnäkin oli aika melankolista siivota pois omat kamat työpöydältä ja valmistella kaikki seuraajaa varten valmiiksi, kuuden kuukauden aikana työpisteestä oli kuitenkin muodostunut minun ihan oma työpiste, missä oli mun kansiot, mun paperit ja mun post it-laput. Pomo tarjosi hyvän lounaan ja piti ensimmäisen pienen puheensa, minkä jälkeen siirryttiin takaisin toimistolle läksiäisjuhlia varten. Siellä odotti shamppanja ja pienet leivonnaiset, mutta onneksi monet pomot olivat poissa ja juhlat olivat sopivan pienet. Suomalainen vaatimattomus sai mut aika pahasti nolostumaan kun pomo piti puheensa ja sanoi toivovansa, että saadaan tehdä töitä yhdessä myös tulevaisuudessa. Elsa oli valinnut (ja pomo maksanut) mitä ihanimmat läksiäislahjat: sain Manoushin ihanan hempeän t-paidan , se on vaaleanpunainen ja Manoush on mun suosikki vaatemerkki tällä hetkellä (Elsa tiesi sen), söpöt ja syksyyn sopivat tummanvihreät samettisortsit kivalla vyöllä, sekä kauniin hiuskorun, jossa on tummanpunaisia ja tummanvihreitä sulkia! Hiuskoru on mun suosikki, olen tosi ihastunut siihen! Ihanat lahjat ja koskettava päivä – pomo ja Elsa seisoivat kyyneleet silmissä kun erottiin… Ollaan lähetelty sähköpostia jo ja itse asiassa mulla on ikävä Elsa ja Rachidaa, jotka olivat mun parhaimpia kavereita töissä! Toivottavasti nähdään vielä – tai pakko nähdä koska multa jäi neljä valkoviinipulloa Elsan työpöydän alle ja ne täytyy käydä hakemassa sieltä pois!

Hauskaa viikonloppua kaikille!!

Veckoslutet började med en stillsam dag, som egentligen skulle vara en arbetsdag men när vi var ute så drog tiden ut och arbetstiden förminskade… Vi tillbringade största delen av dagen i bokhandlar på Saint Germain, i en engelskspråkig och sedan Taschen-förlagets egen affär, varefter vi gick helt enkelt till stora Fnac där jag köpte en samling med Stéphane Mallarmés alla diktverk. Mallarmé hör med Yeats och Apollinaire till de poeter som mest sannolikt blir ämnet för mitt sista stora studieprojekt på universitetet. På hemvägen var vi också i Saint-Sulpice-kyrkan, som är Paris näststörsta efter Notre Dame och byggd på 1600-talet. Där har döpt bl.a. Marquis de Sade och Charles Baudelaire, och Victor Hugo gifte sig där, mysig litterär historia alltså! Så kom vi hem från kylan och jag gjorde god risotto med räkor och musslor och medan Robin tog en tupplur gjorde jag en tyska-franska översättning för att förbereda mig för måndagens tyskaprov. Det är givetvis svårt att översätta när ingendera är ens modersmål, men det torde gå tillräckligt bra för att bli godkänd – och det räcker på magistersnivå i språkkurserna, som tur!

En läsare påminde mig också i en kommentar om att jag alldeles glömt bort att skriva om avskedsfesten på jobbet, vilket är överraskande för att dagen faktiskt var ovanligt rörande. Det var ganska melankoliskt att städa undan alla mina saker från arbetsbordet och förbereda allt för min efterträdare, under sex månader hade ändå arbetsbordet blivit mitt eget, det var min plats här i världen. Chefen bjöd lunch och höll sitt första tal i restaurangen, varefter vi flyttade oss tillbaka till byrån för avskedsfesten med champagne och små bakelser. Lyckligtvis var bara en del av vår avdelning på plats, för min finska ödmjukhet fick mig att bli väldigt generad under min chefs hyllande tal, där hon uttryckte sin önskan att jobba också i framtiden med mig. Elsa hade valt de allra sötaste presenterna (som chefen betalt): en ljuvlig Manoush t-skjorta, ljusröd och rar, Elsa visste att mitt favoritmärke är Manoush, samt ett par mörkgröna sammetsshorts som är perfekta för hösten, och slutligen den allra vackaste presenten: ett vackert hårsmycke med mörkröda och mörkgröna fjädrar! Hårsmycket är alldeles underbart, min favoritpresente och favoritaccessoar just nu! Väntar på julen för att få använda det… Dagen var alltså rörande och fin, chefen och Elsa stod tårögda då vi skildes. Jag saknar faktiskt mina närmaste arbetskamrater Elsa och Rachida, men kommer nog att återse dem ganska snart, har nämligen lämnat fyra flaskor vitvin under Elsas arbetesbord och måste ännu hämta dem!

Trevligt veckoslut!!

Tauko on taas venähtänyt surullisen pitkäksi, mutta hiljaisuudella on ollut syynsä… Ensin Bella, ihana ystävämme, oli täällä viiden päivän ajan käymässä, ja meillä oli liian kivaa että olisin edes miettinyt bloggaamista, ja kun Bella palasi Suomeen päätettiin Robinin kanssa viettää kolme päivää ihan rauhassa, ilman mitään teknologiaa, eli ilman nettiä ja puhelimia, vain pitkiä kävelyitä tehden, ja sen jälkeen olen palannut täysillä yliopistolle opiskelemaan ja erilaisiin toimistoihin hoitamaan kaikenlaisia hallinnollisia ongelmia ja käytännön hankaluuksia. Tämä viikko on tähän mennessä sujunut byrokratiaa vastaan taistellessa ja yliopiston toimistotätien kanssa neuvotellessa – ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ja elämä voi vihdoin rauhoittua. Nyt on aikaa taas opiskelulle, mikä on hyvä koska huomaan olevani kuukauden jälkeen vähän jäljessä… tulee kiire jos haluan saada kaikki koulutehtävät valmiiksi ennen joululomaa! Mutta kivaa on, ihana olla taas vapaa opiskelija, työskennellä kun itse parhaaksi näkee, nukkua kunnolla, kävellä kotiin yliopistolta rauhassa ja nauttia siitä, että saa olla ulkona keskellä päivää tai keskellä yötä, että saa pyöriä kirjakaupoissa ja kirjastoissa, ja maata peiton alla lukemassa jänniä juttuja!

Torstaisin mulla ei ole kursseja, joten päätettiin ottaa rennosti tänään:

• Nukuttiin pitkään, pelattiin meille uutta othello-peliä sängyssä (“lautapeli, jota pelataan 8×8-ruutuisella laudalla asettelemalla ja kääntämällä kaksipuolisia, kiekkomaisia nappuloita, joiden toinen puoli on musta ja toinen puoli valkoinen”), syötiin suklaata, luettiin lehtiä, siivottiin vähän ihan rauhassa, ja mentiin sitten ulos hämärtyvään syysiltaan.
• Metrolla Champs-Elyséelle ja sieltä kävellen Louvren vastapäätä oleviin gallerioihin, jonne meidät houkutteli kaksi hyvältä vaikuttavaa englanninkielistä kirjakauppaa. Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä ja niistä löytyi W.B. Yeatsin teoksia, joita en ollut saanut Shakespeare & Co:sta. William Butler Yeats on yksi niistä runoilijoista, jota pääsivät toiselle kierrokselle kiinnostavien runoilijoiden kilpailussa, finaaliin asti yltävät pääsevät gradun aiheeksi.
• Kirjakauppojen jälkeen istahdettiin viehättävään, mutta vähän kalliiseen kahvilaan, missä oli kotoisa tunnelma, mukavat tuolit, kaunis sisustus, ystävällinen palvelu ja hyvät tuotteet. Robinin café crème oli upean hyvää ja mun infusion à la menthe oli parasta lämmintä mintulla maustettua juomaa mitä olen ikinä saanut!
• Kahvilasta mentiin hengailemaan Louvren alla olevaan Carousel du Louvre-nimiseen ostoskeskukseen, joka on ihanan tyylikäs ja tyhjä. Kun päästiin ylösalaisin käännetylle pyramidille huomattiin, että Pariisin virallinen Apple-liike oli juuri avattu! Avajaiset olivat menossa, kutsuvieraat jonottivat sisään ja me jäätiin tietenkin ikkunan ulkopuolelle kuokkavieraiksi ja ihasteltiin (ja arvosteltiin) liikkeen sisustusta ja ilmettä. Steve Jobs ei itse ollut paikalla tai ainakaan me ei sitä nähty! Robin oli aika fiilareissa kun vahingossa pääsi kurkistelemaan virallisen Apple-liikkeen avajaisia!
• Tultiin sieltä hiljalleen kotiin ja nyt olen leiponut rusinapullia ja keittänyt kaakaota. Kohta voi mennä hyvällä mielellä nukkumaan.

Nyt kun elämä on rauhoittunut ja muuttuu epäsäännöllisen säännölliseksi aion taas kirjoitella tänne enemmän! Viikonloppuna alkaa tulla juttua Bellan lomasta täällä, kuvia on nimittäin aika hirvittävä määrä!

Bloggpausen blev längre än jag planerat, men av all orsak… vår kära vän Bella var här på besök och vi hade för roligt för att ens tänka på att blogga, och så tog vi med Robin på tu man hand ett teknologifritt veckoslut då vi avstod internet och telefoner och bara var i fullständig lugn och ro. Denna vecka har jag återvänt till universitetet och haft en hel del tråkiga administrativa problem att fixa – men nu borde stressen vara förbi och livet bli lugnt, mysigt och passligt regelbundet igen! Idag tog vi det lugnt, vi spelade othello i sängen, åt choklad, läste tidningar, städade lite, gick ut i skymningen för att upptäcka två för oss nya engelskspråkiga bokhandlar, som båda visade sig vara riktigt bra på sitt sätt och jag fick ett par verk av William Butler Yeats, som kanske blir en av poeterna jag kommer att studera i min sista stora avhandling för universitetet. Vi satt på ett mysigt, men lite dyrt kafé där servicen var underbart vänlig och produkterna supergoda: Robins café crème var läcker och min infusion à la menthe var den bästa mintdrycken jag någonsin serverats! Mysigt ställe. Efteråt råkade vi i shoppingcentret under Louvre bevittna invigningen av den nya officiella Apple-butiken och vi stannade utanför av hopp att se Steve Jobs – som vi inte såg, kanske han inte alls var på plats! Men Robin var ivrig och glad för att han fått av misstag bevittna invigandet av en fin, ny officiell Apple-affär! Nu hemma har jag bakat russinbulle och kokat te, och snart skall vi sova – glada efter en trevlig, avslappnande dag!

Kolmisen viikkoa sitten tehtiin tutkimusmatka omille kotikulmille ja löydettiin uusia tosi mukavia ja herttaisia pikkukatuja, ihan kulman takana, jotka on täynnä elämää, pikkukauppoja, kahviloita ja ihmisiä. 14. arrondissement on tosi kodikasta seutua, ihmiset normaaleja, elämä hiljaista ja rauhallista. Täällä asuu paljon  perheitä, vanhuksia ja opiskelijoita, eikä kaupunginosa ole kuuluisa klubeista tai yöelämästään – vaan enemmänkin katakombeista ja Montparnassen hautausmaasta! Aika synkkää, hehe! Tässä kuvia meidän kotinurkilta parin viikon takaa!

Ungefär tre veckor sedan gjorde vi en upptäcktsfärd till vår egen stadsdel och vi fann många nya och väldigt trevliga och rara smågator, helt bakom hörnet, fyllda av liv, små affärer, kaféer och människor. 14 arrondissement är en väldigt mysig stadsdel, människorna är normala, livet är lugnt och fridfullt. Här bor mycket barnfamiljer, åldringar och studernaden, och kvarteren är inte känd för klubbar eller nattliv – men snarare för katakomberna och Montparnasse begravningsplats! Ganska dystert! Här kommer bilder från våra egna kvarter ett par veckor bakåt!

Huomenna on viimeinen työpäivä – epätodellista! Jos elämää ei varjostaisi raivostuttavat pankkiongelmat, olisin todella onnellinen. Tuntuu oikealta päätökseltä jättää työt taakse ja aloittaa taas täystoiminen opiskelu. Jännitän vähän huomisia juhlallisuuksia, täytyy varmaan pitää joku pikku kiitospuhe kaikkien edessä! Elsa oli tänään ihan muikeana kun oli ostanut mun lahjan… mitkäköhän se on keksinyt? Itse kävin eilen hakemassa suomalaista suklaata ja karkkeja Kiva-kaupasta, koska haluan kiittää pomoa ja Elsaa ystävällisyydestä. Meillä oli lopulta tosi kivaa – en ole ikinä viihtynyt yhtä hyvin yhdessäkään työpaikassa! Elsan kanssa oli kuitenkin tosi hauskaa päivittäin ja pomo ei ikinä välittänyt siitä, että olen ulkomaalainen ja erilainen vaan luotti muhun täysillä ja oli tosi kiitollinen kaikesta tehdystä työstä. Oon tyytyväinen tähän kokemukseen, en kadu yhtään mutta samalla vapaus tuntuu uskomattoman hyvältä!

Imorgon har jag min sista arbetsdag – overkligt! Om livet inte skuggades av irriterande bankproblem så vore jag nog väldigt lycklig just nu. Det känns rätt att lämna jobbet och börja studera fulltid igen. Jag är lite nervös för morgondagens festligheter, jag måste säkert hålla någotslags avskedstal inför hela avdelningen! Elsa var munter och nöjd för hon hade köpt min present… undrar vad hon hittat på? Själv hämtade jag igår finsk choklad och godis från Kiva-butiken, för jag vill tacka chefen och Elsa för all deras vänlighet. Vi hade slutligen riktigt roligt – jag har aldrig trivats lika bra på en enda arbetsplats! Med Elsa har vi roligt varje dag och chefen brydde sig aldrig om att jag var utlänning och annorlunda, utan litade på mig till fullo och var hemskt tacksam över allt arbete jag gjort. Jag är nöjd att jag fick denna erfarenhet, jag ångrar mig inte alls men samtidigt känns friheten nog otroligt skön!

Tänään koulutin uutta tyttöä, joka oli valehdellut kielitaitonsa pomolle ja kysyi saako käyttää mun kirjoittamia maileja ja kirjeitä mallina koska ei osaa tarpeeksi hyvin englantia… No ei se mitään, ei oo enää mun ongelma! Oli outoa opettaa tuntematonta ihmistä tekemään mun töitä, siinä se istui mun tuolissa mun työpöydän ääressä… jotenkin olin vähän mustasukkainen! Etenkin kun olen järjestänyt sille kaiken niin hienosti valmiiksi – itse jouduin keksimään melkein kaiken itse kun edellinen harjoittelija sai potkut ja lensi vauhdilla ulos ennenkuin ehti kouluttaa mua kunnolla! Tällä tytöllä on mun työn ansiosta paljon helpompaa eikä se edes tajua sitä! No hyvä vaan, en mä halua että se joutuu mitenkään kärsimään – pomon kanssa on kuitenkin ihan tarpeeksi kestämistä kun siihen tutustuu paremmin, haha!

Idag skolade jag den nya tjejen, som hade ljugit om sina språkkunskaper åt chefen och frågade mig blygt om hon kan använda mina email och brev som modell eftersom hon inte kan tillräckligt bra engelska… Inte stör det mig, det angår mig nämligen inte längre alls! Det var underligt att lära en främmande person mitt arbete, där satt hon i min stol vid mitt arbetsbord… på något vis var jag nog lite svartsjuk! I synnerhet då jag fixat allt så fint färdigt åt henne – själv var jag tvungen att fatta nästan allt själv eftersom föregående praktikant fått sparken och flög snabbt ut förrän hon hann ordentligt skola mig! Denna tjej har det mycket lättare tackvare mitt förarbete och förstår det knappast! Men visst är det bra, inte vill jag att hon skall få lida – det är helt tillräckligt besvärligt med chefen när man lär känna henne bättre, haha!

Nyt siivoamaan, koska Bella tulee tänne lauantaina, halutaan että täällä on nättiä ja puhdasta! Huomenna illalla luultavasti bileet ja sitten lauantaina Bella – älkää siis hätääntykö jos ei pariin päivään tule mitään uutta tänne! Kirjoittelen taas ensi viikolla, hauskaa viikonloppua kaikille!

Nu skall jag städa, för Bella kommer hit på lördag och vi vill att här är nätt och rent! Imorgon på kvällen blir det troligtvis fest och så på lördag kommer Bella – bli alltså inte förvånade om det inte kommer något nytt hit på ett per dagar! Jag skriver igen nästa vecka, trevligt veckoslut åt allesammans!

Viime perjantaina Samir soitti mulle töihin ja ilmoitti olevansa Pariisin lentokentällä – siitä lähti käyntiin hauska viikonloppu joka tuntui tosi pitkältä ja jonka aikana ajattelin ehkä kerran työjuttuja! 24 neliöön mahtuu ihan hyvin neljä henkeä, se nähtiin taas kerran, eikä kuitenkaan hengailla niin paljoa kotona että tulisi klaustrofobinen olo! Viikonloppuun kuului:

• perjantaina töiden jälkeen tapasin pojat Le Marais’ssa, missä istuttiin ja juteltiin, ja tavattiin Stef ja Camille, juotiin viiniä ja juteltiin lisää! Stef on aloittanut ruotsin ja islannin opinnot yliopistolla ja ainakin perusjuttujen lausuminen sujui tosi luontevasti – “jag ska kissa”-lause tosin huvitti tosi paljon!
• lauantaina suunnattiin ensin Champs Elyséelle, missä ei ole oikein mitään ja joka luultavasti on Pariisin tylsin katu – käytiin huvin vuoksi Citroën-liikkeessä ja yhdessä ostoskeskuksessa, missä oli jollain tapaa tosi mukava ja hiljainen sisäpiha
• Sieltä jatkettiin Le Marais’hin takaisin shoppailemaan, koska kaupunginosassa on parhaat second hand- ja designer-kaupat – ei liian kallista mutta silti erikoisia juttuja jotka eivät kävele muualla vastaan!
• Huilattiin Quickissä missä oli jonkun lapsen synttäribileet ja yksi pojista oli saanut maailman epäonnistuneimman kasvomaalauksen – näky oli aivan älytön, etenkin kun pojalla oli haudanvakava ilme päällä! Viikonlopun naurut, katsokaa vaikka alla olevasta valokuvasta!
• Robin löysi unelmiensa takin pienestä design-liikkeestä, jossa myyjänä (mahdollisesti omistajana) oli  tosi erikoisesti pukeutunut ja tosi kiva japanilainen, joka sanoi, että liikkeeseen kannattaa tulla ennen muotiviikkoja koska kaikki myydään loppuun muuten
• ostin Pariisin luultavasti parhaasta second hand-liikkeestä upean tumman vihreän takin jossa on punertavaa tekoturkista kauluksessa sekä mahtavan musta-violettisen sopivasti kimmeltävän villapaidan
• syötiin tunnelmallisessa ravintolassa, jonka seiniä koristivat ihmisten unohtuneet bussi- ja opiskelija-kortit sekä passikuvat, ja lamppuina toimivat muoviset maapallot.
• saatiin Samirilta Japanin tuliaisina radio-ohjattava helikopteri! Kaikki ohjeet japaniksi, mutta se on helppokäyttöinen ja toimii tosi hienosti! Kiitos Samir!
• sunnuntaina palattiin Le Marais’hin, joka on päivä päivältä vahvemmin mun suosikkikaupunginosa ja syötiin lounasta tosi hyvässä täpötäydessä juutalaisessa pizzeriassa, jonne jonotettiin kauan. Ruoka oli tosi hyvää, minttutee upeeta, palvelu ystävällistä ja tunnelma loistava!
• löydettiin perulainen kauppa, missä oli söpöjä käsintehtyjä tavaroita, outoja neulottuja naamioita, ja pieni takahuone jonne oli tehty ihastuttava kahvila missä sai istua ja katsella perulaista tv:tä.
• sunnuntai-ilta vietettiin La Défensissä, missä oli ihanan tyhjää ja todella kaunista.

Hieno viikonloppu, ainoa huono juttu oli että olin koko ajan kipeenä – välillä ajattelin, etten jaksa kävellä metriäkään ja lähden suoraan kotiin nukkuman. Pärjäsin kuitenkin ja tietenkin maanantaina oli terveempi olo… tyypillistä, nyt olen terve! Mutta tosi kiva viikonloppu, kiitos vielä Samir kivasta seurasta!!

Jag gjorde en översättning till svenska på google, resultatet är alldeles fantastiskt absurdt och kreativt – dock inte riktigt tillförlitligt eller ens närapå korrekt! Ta en titt och få dagens skratt:

“Förra fredagen kallade Samir mig att arbeta och förklarade att det var i Paris på flygplatsen – det utlöste en kul helg som verkade verkligen länge, och när jag tänkte kanske en gång mail! 24 kvadratmeter har plats för fyra personer ganska bra, det sågs igen, dock inte umgås så mycket hemma som borde klaustrofobinen känsla! Weekend ingår:

• Fredag efter jobbet träffade jag söner Le Marais, där satt och juteltiin, och hur var Stef och Camille, juteltiin drack vin, och mycket mer! Stef har startat i den svenska och isländska studier vid universitetet i funktionen berättelser, och åtminstone grundläggande fakta naturligtvis fortsatte att uttala – “jag ska cat” fras om road av en massa fakta!
• Lördag riktades först till Champs Elysées, vilket inte är korrekt någonting, och som förmodligen är tråkigt Paris gatan – var Citroën-kul i rörelse och i ett köpcentrum, som på något sätt, riktigt trevlig och lugn innergård
• Le Marais’hin återupptogs sedan tillbaka till affären, eftersom staden är den bästa och begagnade designbutiker – inte alltför dyrt, men ändå udda saker som inte går mot resten!
• Snabb Huilattiin om vad som hade ett barn synttäribileet och en av pojkarna hade fått världens underlåtenhet ha ansiktsmålning – var en ganska galen syn, särskilt när pojken var en allvarlig titt på! Weekend skratta, bara tittar nedan för en bild, though!
• Robin hittade hennes drömmar med en liten designbutik där säljaren (möjligen ägare) var faktiskt speciellt klädd real nice och en japansk, som sa att frågan skulle komma innan modeveckorna eftersom alla slutsålda på annat sätt
• Paris, köpte jag förmodligen den bästa begagnade shop gorgeous mörkgröna jacka med en rosa fuskpäls krage och svart-och mäktiga violettisen lämpligt skimrande ull shirt
• åts i en mysig restaurang, var dekorerade väggarna med bortglömda folk till bussen och kort student, och passfoton, och lamporna fungerar plast jordglob.
• Samirilta mottogs tillbaka från den japanska radiostyrda helikopter! Alla instruktioner på japanska, men det är lätt att använda och fungerar mycket fint! Tack Samir!
• Söndag var tillbaka till Le Marais’hin, vilket är den starkare för var dag som min favorit stad, och lunch åts riktigt bra i den judiska fullsatt pizzeria, där jonotettiin lång. Maten var riktigt bra, minttutee Upeeta, vänlig service och bra stämning!
• upptäcktes i en peruansk handel, vilket var en söt handgjorda varor, funky stickad masker, och en liten inre rummet som hade gjorts till vad som var ett underbart kafé för att sitta och titta på en peruansk tv.
• Söndag natt firades i La Défense, som var underbart tom och så vacker.

En bra helg, det enda dåliga var att jag hade gott om tid kipeenä – mellan, jag tänkte att jag är inte trött för att gå och jag går raka vägen hem till sängen. Du gjorde dock, och, för naturligtvis måndagen var ett mer hälsosamt leverne … typiskt, nu är jag frisk! Men det roliga helgen, tack vare Samir fortfarande en trevlig klubb!

Nyt on enää kaksi päivää töitä jäljellä!! Huomenna tulee mun seuraaja paikalle kello kahdelta – aika jännää! Kerron huomenna lisää miten päivä sujui, tuntuu ihan epätodelliselta että vapaus koittaa kahden päivän päästä! Elsa on tosi surullinen ja harmittelee mun lähtöä joka päivä: “se ei ikinä tule korvaamaan sua, meillä on ollut neljä tosi hauskaa kuukautta, lupaa soittaa aina välillä, joskus neljän aikoihin kun on tylsimpää!” Lupaan soittaa ja lähettä jotain kannustavia maileja välillä. Elsa vuosi mulle innoissaan, että pomo on järjestänyt yllätysbileet perjantaiksi, lounaan ravintolassa ja sanonut Elsalle, että mun lahjan hinnalla ei ole väliä koska olen ollut niin “mahtava”. Tosi outoa perjantaina… vaikea kuvitella! Jännää huomenna nähdä minkälainen uusi tyttö on, tuntuu oudolta että joku tulee mun pöydälle ja alkaa tehdä mun töitä – vähän mustasukkaista kyllä!

Nu har jag bara två dagar jobb kvar!! Imorgon kommer min följare till byrån klockan två – ganska spännande! Jag berätta imorgon hur dagen gick, det känns alldeles overkligt att jag är fri om två dagar! Elsa är väldigt sorgsen och klagar över att jag sticker varje dag: “hon kommer aldrig att kunna ersätta dig, vi har haft jätterolig i fyra månader, lova mig att du ringer alltid ibland, runt klockan fyra när det är som allra tråkigast!” Jag lovar att jag ringer och ibland skickar uppmuntrande mail om dagarna. Elsa avslöjade åt mig också ivrig, att chefen ordnat överraskingsfest till fredagen, lunch på en restaurang och hon hade sagt åt Elsa, att det inte har någon skillnad vad min present kommer att kosta för att jag varit så super… Underligt blir det nog på fredagen… svårt att föreställa sig! Det blir spännande att se imorgon hurdan den nya tjejen blir, det känns konstigt att någon sätter sig vid mitt bord och börjar göra mina arbetsuppgifter – lite svartsjukt nog!

Huomiseen! Vi hörs imorgon!

Viime aikoina on jäänyt bloggaamatta aika monta kivaa juttua joista on jo monta viikkoa, tässä niistä ensimmäinen! Yhtenä sunnuntaina mentiin metrolla katsomaan kuuluisaa kirkkoa, joka jotenkin oli mennyt meiltä ihan ohi. Kyseessä oli Sainte-Chapelle, keskiaikainen kappeli joka valmistui vuonna 1241 ja joka aikoinaan kuului kuningas Louis IX palatsiin (ja nykyään on osa Palais de Justice-kompleksia). Pariisissa on monta hienoa ikivanhaa kirkkoa, mutta Sainte-Chapellen yläkertaan astuessa meiltä molemmilta tippui suu auki: paikka on aivan uskomaton! Henkeäsalpaavan kaunis aidon goottilaisen arkkitehtuurin helmi, jonka viisitoistametristen ikkunoiden läpi paistanut aurinko sai koko kappelin hohtamaan sinisen eri sävyissä. En ole ikinä nähnyt yhtä upeaa kirkkoa ja kuvat eivät mitenkään tee oikeutta, kyseessä on todellinen arkkitehtoninen ja taiteellinen mestariteos, kuin suuri korurasia. Kuningas Louis IX oli erityisen uskovainen kuningas ja siksi kutsunimeltään Saint Louis, kuningas joka henkilökohtaisesti jakeli joka aamu ruokaa kaupungin köyhimmille. Saint Louis on ainut ranskalainen kuningas josta on tullut katolisen kirkon pyhimys.

På sistone har jag inte hunnit blogga om en del spännande saker vi gjort flera veckor sedan, men här kommer nu första artikeln som försöker tillgodogöra det! En söndag tog vi metron för att se en av Paris mest berömda kyrkor som vi hittills på något underligt vis lyckats missa. Det var frågan om Sainte-Chapelle (kolla länken ovan), ett medeltida kapell som blev färdigt 1241 och som på den tiden hörde till kung Louis IXs palats (nu för tiden är kyrkan en del av Palais de Justice). Det finns många vackra gamla kyrkor i Paris, men då vi steg in i kapellets övre våning så tappade vi nog båda hakan: kapellet är alldeles underbart! En pärla av sagolikt vacker äkta medeltida gotisk arkitektur, genom vilkens femton meter höga färgade fönster solskenet får hela kapellet att lysa och glöda i olika nyanser av blått. Jag har aldrig sett en lika fantastisk kyrka och dessa bilder motsvarar inte alls den prakt som finns i verkligheten, det är verkligen frågan om ett arkitektoniskt och konstnärligt mästerverk, ett stort smyckesskrin. Kung Louis IX (se länk ovan) var en särskilt troende kung, som personligen delade ut mat om morgnarna åt stadens fattigaste, och därför kallas Saint Louis. Han är den enda franska kungen som kanoniserats av katolska kyrkan.

Kuvia kannattaa klikata suuremmiksi!!

Det lönar sig att klicka så att bilderna blir större!!

Viikko on alkanut ihan huikean huonosti työstressillä ja erilaisilla katastrofeilla, kaikki töihin liittyen. Pomo on nyt vihdoin Frankfurtissa, mutta olen tehnyt perjantaista lähtien (kun pomo VIHDOIN tajusi, että vuoden tärkeimmät kirjamessut lähestyvät ja olin yksin toimistossa hoitamassa neljän hengen työt) ylitöitä joka ilta – maanantaina olin töissä kahdeksaan asti, eli kymmenen tuntia. Kun palkka on 500 euroa kuukaudessa ylityöt tuntuvat liiotelluilta, ei työharjoittelijoilta voi vaatia mitä tahansa, ei me olla mitään orjia. Oon myös totaalisen kyllästynyt siihen, että saan joka kerta maksaa pomoni mokista – jos pomo ei ehdi tehdä mitään ajoissa se johtaa siihen, että MINÄ olen täällä kahdeksaan asti illalla. Pomo haluaisi kauheasti, että jään tänne pidemmäksi aikaa ja yrittää järkätä mulle parempaa palkkaa – mutta mua ei huvita yhtään jäädä toimistoon, jossa 40-vuotiaat eivät yhtään osaa priorisoida ja se koituu harjoittelijoiden kohtaloksi. EI KIITOS!

Veckan har börjat ovanligt dâligt med jobbstress och alla världens smâ katastrofer, alla gällande jobbet. Chefen är nu äntligen i Frankfurt pâ bokmässan, men jag har jobbat övertid sedan förra fredag dâ chefen ÄNTLIGEN fattade att ârets viktigaste bokmässa närmade sig (och jag var helt ensam i byrân och gjorde fyra personers jobb) – pâ mândag jobbade jag till klockan âtta dvs 10 timmar. Dâ ens lön är knappa 500 euro känns övertidsarbete ganska överdrivet, man kan inte kräva vad som helst av praktikanter, vi är inga slavar. Jag är ocksâ fullkomligt utled pâ att betala för min chefs misstag – om hon inte hinner nâgot i god tid sâ leder det direkt till att JAG stannar här till klockan âtta pâ kvällen. Chefen önskar sig att jag skulle stanna här längre och försöker skaffa mig bättre lön, men jag vill verkligen inte stanna i en byrâ där 40-âringar inte alls kan prioritera och det gâr ut pâ praktikanterna. NEJ TACK!

Tällaisina hetkinä kun töissä on vihdoin rauhallista, voi muistella sunnuntaita kun kaikki oli hyvin eikä stressistä ollut tietoakaan. Tässä kuvia sunnuntailta, meidän Champs-Elysées kävelyltä ja meidän uudesta suosikkikahvilasta!

I sânhäna stunder dâ det äntligen är lugnt pâ jobbet sâ kan man minnas söndagen dâ allt var bra och ingen stress ännu existerade. Här är ett par bilder frân söndagen, frân vâr lilla promenad pâ Champs-Elysées och frân vârt nya favoritkafé!

Champs-Elyséellä on Vogue-lehden kansien näyttely

Meidän suosikkikahvilan sisustusta

Tätä kirjoittaessa pomo soitti Frankfurtista ja kysyi haluanko jatkaa vai en… vastasin, että olen aika väsynyt ja että mua pelottaa etten ehdi keskittyä tarpeeksi graduuni ja opiskeluun… ja pomon ääni muuttui ihan kylmäksi… että näin! Tuntuu pahalta vatsan pohjalla, toivottavasti ensi viikosta, joka on mun vika viikko ei tuu ihan kamalaa kun pomo on pettynyt muhun. Samalla olen helpottunut, että pomo kysyi tosta puhelimessa eikä kasvokkain koska näin oli helpompi kieltäytyä. Huh huh.

Under att jag skrev detta ringde chefen frân Frankfurt och frâgade om jag vill fortsätta eller inte… jag svarade att jag är ganska trött och rädd att jag inte kan koncentrera mig tillräckligt pâ min gradu och mina studier… chefens röst blev alldeles kall…! Det känns illa i magen, hoppas nästa vecka, som är min sista vecka, inte blir helt hemsk om hon är besviken pâ mig. Samtidigt är jag lättad att hon frâgade per telefon för pâ det viset var det lättare att säga nej, face-to-face hade jag kanske varit för feg. Huh huh!

Kurssit ovat alkaneet koulussa, mikä on kivaa koska ei tarvitse olla koko päivää töissä. Kun päivän keskeyttää kurssi yliopistolla on olo jälkeenpäin vähän virkeämpi, ihan kuin olisi käynyt kylvyssä, kuntosalilla tai kirkossa. Toisaalta edestakaisin ravaaminen luo taas lisästressiä, etenkin kun joka kurssin jälkeen huomaan, että mulle on tullut viisi puhelua töistä erilaisissa “hätätilanteissa”… Odotan sitä päivää kun saan keskittyä pelkästään opiskeluun ja unohtaa kaikki turhat töihin liittyvät jutut. Mulle nyt vain on niin, että sonetit tai 1800-luvun runous on tärkeämpää kuin jonkun keittokirjan oikeuksien myyminen toiseen maahan. Ihmisillä on välillä aika erilaiset perusarvot elämässä ja se on selvää, että mun arvomaailma on totaalisen väärä tähän työhön ja firmaan.

Kurserna har börjat pâ universitetet, vilket är trevligt för dâ mâste jag inte vara hela dagen pâ jobbet. Dâ arbetsdagen avbryts av en kurs pâ universitet sâ känner jag mig efterât lite piggare, som om jag tagit ett bad, varit pâ gym eller pâ mässa i en kyrka. A andra sidan skapar av och an springandet ännu mer stress, i synnerhet dâ jag efter varje kurs märker att jag fâtt minst fem samtal frân jobbet gällande olika “katastrofer”… Jag väntar pâ den dag dâ jag kan koncentrera mig bara pâ studierna och glömma allt det onödiga som har att göra med jobbet. För mig är det helt enkelt sâ, att sonnetter och poesi frân 1800-talet är viktigare än att sälja rättigheterna av nâgon kokbok till ett annat land. Mänskor har ibland ganska olika grundvärderingar i livet och det är tydligt att mina värderingar är helt fel för detta jobb och detta företag.

Nyt kotia kohti, vihdoin ajoissa! Palaan blogille illalla, on jäänyt vanhempia kuvia rästiin eli tulkaa uudestaan käymään!

Nu ska jag hem, för en gângs skull i god tid! Jag âtervänder till bloggen ikväll, har gamla bilder som jag inte hunnit sätta hit än sâ ni fâr gärna âtervända senare!

Samir ei sittenkään tullut täksi viikonlopuksi vielä käymään, mutta se oli itseasiassa ihan hyvä ratkaisu koska oltiin aika väsyneitä Robinin kanssa vielä viime viikonlopun jälkeen. Joten viikonlopusta tuli tosi rauhallinen ja ollaan nukuttu tosi paljon. Mulla on levännyt olo ja tuntuu hyvältä kun tietää, että töitä on enää kaksi viikkoa jäljellä ja ensi viikolla pomo lähtee Frankfurtin messuille jo tiistaina – eli oon yksin jo huomisen jälkeen koko viikon!

Samir kom inte sen heller det här veckoslutet på besök, vilket egentligen var helt bra för oss för att vi var båda ganska trötta efter förra veckoslutet. Så veckoslutet blev väldigt lugnt och vi har sovit jättemycket. Nu känner jag mig utvilad och det känns bra att veta, att jag bara har två veckor jobb kvar och nästa vecka åker chefen till Frankfurts bokmässa redan på tisdag – dvs jag är ensam efter måndag hela veckan!

Eilen mentiin iltapäivällä Buttes Chaumont-puistoon kävelemään. Ulkona oli 19 astetta, mutta Robinilla oli niin kylmä, että laittoi flanellipaidan päälle villapaidan, takin ja kaulaliinan – niin käy kun ihminen tottuu lämpöön – aika hemmoteltua kyllä. Me mentiin metrolla vähän liian kauas, kohti Pariisin itäistä rajaa, ja jouduttiin vähän getto-maisiin paikkoihin, missä asuintalot oli järjettömän isoja persoonattomia megakomplekseja ja taivas harmaa.

Igår gick vi på eftermiddagen till Buttes Chaumont-parken på promenad (kolla länken ovan). Det var 19 grader varmt ute, men Robin hade så kallt, att han satt på sin flanellskjorta en ylletröja, jacka och halsduk – så blir det när en människa vänjer sig vid värme – det är nog ganska bortskämt. Vi tog metron lite för långt, mot Paris nord-östra gräns, och vi hamnade på getto-liknande ställen, där bostadhusen var enormt stora personlighetslösa megakomplex och himlen var grå.

Määränpäänä oli siis puisto, jonka kauneudesta oltiin luettu netissä. Pienen kävelyn ja eksymisen jälkeen päästiin puiston kärjestä sisään ja pienen kävelyn jälkeen paljastui satumainen näkymä. Puisto oli aivan upea, mieletön ja täysin satumainen ympäristö! Dramaattiset korkeuserot ja kaunis lampi, joka puolella leikkiviä lapsia, perheitä ja rentoutuvia hyväntuulisia ihmisiä. Hieno ympäristö!

Vårt ändamål var alltså en berömd park, vars skönhet vi läst om på internet. Efter en liten promenad och efter att vi lite tappat bort oss kom vi in från en av parkens hörn och efter en liten promenad igen avslöjades en sagolik vy. Parken var alldeles underbar, häftig och en verkligt sagolik miljö!! Med dramatiska höjdskillnader och en vacker damm, överallt lekande barn, familjer och avslappnade glada människor. En fin miljö!

Puistosta käveltiin auringonlaskussa Bellevilleen, joka on vähän kuin Pariisin chinatown. Suuret kaupungit koostuvat monesta pikkukaupungista, jotka eivät lainkaan muistuta toisiaan, ja kun meiltä lähtee Bellevilleen on kuin pääsisi metrolla toiseen maahan! Tosi eksoottista kun kadulla puhutaan kiinaa, kauppojen kyltit ovat kiinaksi, hinnat putoavat olemattomiin ja kaupoissa on tosi outoja tavaroita. Kadut täynnä väkeä tungokseen saakka – aivan mahtava tunnelma! Bellevillestä tuli nyt mun suosikkipaikkoja Pariisissa – vähän kuin Marais tai Sorbonnen ympäristö, mutta kuitenkin ihan erilainen! Just tämä on suurkaupungissa parasta, sen monimuotoisuus ja yllätyksellisyys!

Från parken promenerade vi i solnedgången till Belleville, som är Paris chinatown. Stora städer består som av många småstäder, som inte riktigt egentligen liknar varandra, och då man åker från vår stadsdel med metro till Belleville är det som att resa till ett annat land! Det är eksotisk när folk på gatan talar kinesiska, butiksskyltarna är alla på kinesiska, priserna blir alldeles obefintliga och det säljs underliga pryler i butikerna. Gatorn är fyllda av folk och stämningen är alldeles otrolig! Belleville blev en av mina favoritkvarter i Paris – lite som Marais eller Sorbonnes omgivning, men ändå fullkommligt annorlunda! Detta precis är det bästa i en storstad, dess mångfald och överraskningar!

Ja sitten kamerasta loppui akku… (kaikki kuvat muuten on Robinin ottamia!) Käveltiin koko matka Etienne Marcel:ille asti ja otettiin vasta sieltä metro kotiin, eli kävelystä tuli pitkä, yli nejlä kilsaa. Tosi mukava päivä!

Och så slutade vårt batteri i kameran… (alla bilder tagna av Robin!) Vi gick hela vägen till Etienne Marcel och tog metron hem först därifrån, vår promenad blev alltså lång, över fyra kilometer. En supertrevlig dag!

Nyt kirjoitan meidän toisessa suosikkikahvila-ravintolassa ihan oman kadun päässä, mutta toisessa päässä, siinä ravintolassa missä ollaan syöty pari kertaa mamman ja papan kanssa, siinä vilkkuvan apteeksin vieressä. Päivisin ravintola on täydellinen kahvila: hyvä musiikki, rauhallinen tunnelma, hyvää kahvia ja voileipiä, ei liian kallista, ja nopea nettiyhteys. Ikkunan ulkopuolella voi seurata rauhallisia sunnuntaikävelijöitä ja terassilla istuskelevia ihmisiä, eikä maanantai tunnu ollenkaan niin pahalta ajatukselta. Ihanaa kun omalla kadulla on kaksi hyvää kahvilaa, meille Pariisin parhaita paikkoja!

Nu skriver jag på vårt andra favoritkafé i ändan av vår egen gata, men i den andra ändan, i den restaurangen där vi ätit ett par gånger med mamma och pappa, bredvid det blinkande apoteket. På dagarna är restaurangen det perfekta kaféet: bra musik, lugn stämning, gott kaffe och goda smörgåsar, och en snabb internetanslutning. Utanför fönstret kan man följa söndagspromenerare och folk som sitter på terassen, och måndagen känns inte alls som en så hemsk tanke. Härligt att ha två så bra kaféer på sin egen gata, för oss är dessa Paris bästa ställen!

Hyvää viikkoa kaikille! Ha en trevlig vecka allesammans!

Iltaisin yleensä katsellaan leffoja tai netistä tv:tä töiden jälkeen, mutta eilen Robin taikoi esiin muovailuvahapaketin ja ehdotti sillä leikkimistä! Mä olin tosi innostunut ja aloin heti puuhastelemaan, tein erilaisia eläimiä: krokotiilin, pingviinin, papukaijan, porsaan, ja lumiukon! (Lumiukko on eläin siinä missä rantaleijonakin) Robin teki abstraktimpaa ja ilta meni kivasti teetä juodessa ja Täytelakua ja Domino-keksejä syödessä! Täytelakut loppuivat jo… traagista! Ja niin loppuivat muuten karjalanpiirakatkin. Nyt täytyy syödä lauantaimakkaraa patongin päällä – eksoottista!

Om kvällarna brukar vi se på film eller svensk tv på nätet, men igår trollade Robin fram ett paket modellera och föreslog att leka med den! Jag var genast jätteivrig och började pyssla, jag gjorde olika djur: en krokodil, en pingvin, en papegoja, en gris, och en snögubbe! Robin gjorde mer abstrakta skulpturer och kvällen förflöt väldigt mysigt där vi satt på golvet och drack te och åt fylld lakrits och Domino-keks! Fyllda lakritsen tog redan slut… tragiskt! Också karelska pirågerna tog slut. Nu måste jag äta lördagskorven med baguette – exotiskt!

Vilman blogilta löytyy vihdoin Berliinin-kuvia!!! Käykää katsomassa!!

På Vilmas blogg (link ovan) finns det äntligen bilder från Berlin!! Gå och kolla!!

Huomenna Samir tulee tänne jo iltapäivällä, tulee siis jännä viikonloppu! (sain tietää eilen, että Samir tulee ehkä tänään tai huomenna… haha!) Welcome Samir!!

Imorgon kommer Samir hit redan på eftermiddagen, veckoslutet blir alltså spännande! (jag fick veta igår att Samir kommer hit kanske idag eller imorgon… haha!) Välkommen Samir!!