Kosminen kotinurkka

Eilen illalla käytiin leffassa katsomassa Terry Gilliamin uusin: “The Imaginarium of Doctor Parnassus“. Monty Python- ja Fear and Loathing in Las Vegas-fanille oli itsestäänselvyys nähdä Gilliamin uusin leffa, etenkin Don Quijote-tragedian jälkeen (elokuva, joka ei koskaan valmistunut). The Imaginarium of Doctor Parnassus on myös Heath Ledgerin viimeinen rooli, näyttelijä nimittäin menehtyi kuvausten aikana ja kuuvaamattomiin kohtauksiin Gilliam sai Johnny Deppin, Jude Lawn ja Colin Farrelin Ledgerin tilalle. Ledgerin korvaaminen tuntui epäilyttävältä, mutta onneksi mentiin katsomaan koska ainakin mun mielestä The Imaginarium of Doctor Parnassus on tämän vuoden paras elokuva! Raikas, mielikuvituksellinen, yllättävä, kaunis ja hyvin näytelty – todellisuus unohtui jonnekin kauas taakse kahden tunnin ajaksi. Olen jo kauan ihmetellyt miksi kukaan ei tee kaunista ja oikeasti kiinnostavaa fantasyä aikuisille (yleensä fantasy on mielestäni aika tylsää ja mielikuvituksetonta…) ja siksi olin tosi onnellinen kun Gilliam oli antanut mielikuvituksensa laukata vapaana, ilman typeriä rajoituksia. Lopputulos on tosiaan kaunis, yllättävä, kiehtova ja hyvin persoonallinen. Inspiroivin ja ilahduttavin leffa pitkään aikaan! Mietin pitkään laitanko trailerin tänne vai en koska tuntuu, että tää leffa on parhaimmillaan kun ei siitä tiedä paljoa etukäteen ja kun sen vain antaa yllättää… eli alla olevan trailerin katsominen on lukijan omalla vastuulla!

En muutenkaan suosittele tätä leffaa yhtään kenellekään, koska se kuuluu niihin joita joko rakastaa tai vihaa koko sydämestään! Jokainen siis päättäköön itse!  Me oltiin niin innoissamme leffan jälkeen ettei uni millään tullut silmään, ja siksi nukuttiin tänään ihan täydellisesti pommiin. Ei se mitään kun ei ollut koulua, mutta päivästä ei oikein tullut mitään. Sain luettua yhden teoksen gradua varten, tällä kertaa kyseessä oli T.S. Eliot, Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja vuosimallia 1948. Ostin viime viikolla kokoelman, jossa on Eliotin ehkä kuuluisin teos “The Waste Land” (1922) kokonaisuudessan, sekä otteita muista teoksista (Prufrock and Other Observations, 1917; Poems, 1920; Ash-Wednesday, 1930; Ariel Poems; Minor Poems; ja The Rock, 1934). “The Waste Land” oli hieno kokemus, runoissa on nimittäin aivan mieletön poljento ja rytmi, sanat vain soljuvat eteenpäin ällistyttävällä tavalla ja oli aivan pakko lukea itsekseen ääneen. Niin kaunista, yllättävää ja raikasta. Mielestäni taiteessa raikkaus on tärkeää, ettei tunne kuulleensa, nähneensä ja lukeneensa samaa jo monta kertaa aiemmin. “The Waste Land” tuntuu uudelta ja modernilta vieläkin, vaikkei voi kieltää etteivätkö runot olisi aika vaikeita ja hankalia. Vähän sama ongelma kuin mm. Nervalin kanssa: viitteitä muiden teoksiin on joka toisella rivillä ja näiden viittauksien tulkitseminen vaatii tutkimustyötä… paljon on siis vielä tehtävää! Tässä näyte, Minor Poems-kokoelmasta (The Waste Land:in runot ovat liian pitkiä), Landscapes, III. Usk:

“Do not suddenly break the branch, or / Hope to find / The white hart behind the white well. / Glance aside, not for lance, do not spell / Old enchantments. Let them sleep. / ‘Gently dip, but not too deep.’ / Lift your eyes / Where the roads dip and where the roads rise / Seek only there / Where the grey light meets the green air / The hermit’s chapel, the pilgrim’s prayer.”

Nyt täytyy nukkua, pakko saada unirytmi takaisin normaaliksi! Hauskaa viikonloppua!

Vi såg igår med Robin på bio Terry Gilliams nyaste film: The Imaginarium of Doctor Parnassus. Jag har varit Monty Python- och Fear and Loathing in Las Vegas-fan sedan högstadiet, så det kändes viktigt att se också denna nyaste produkt. The Imaginarium of Doctor Parnassus är också Heath Ledgers sista film, han avled nämligen mitt under inspelningarna och Gilliam ersatte honom med Johnny Depp, Jude Law och Colin Farrel, som alltså alla tre återupptar Ledgers roll i filmen. Denna lösning kändes en aning misstänkt, men jag är lycklig att såg filmen för för mig är den denna års absolut bästa! Så fräsch, så överraskande, så vacker och så fantasifull. Jag har länge undrat varför ingen gör bra, rik och intressant fantasy för en mer vuxen publik (jag har svårt med fantasy i allmänhet, den känns ofta så begränsad och tråkig, liksom instängd varje gång i sin egen värld) och det kändes härligt att se att Gilliam verkligen gjort det, att han vågat låta sin fantasi löpa fri och utan löjliga begränsningar! En verkligen fräsch film, den mest inspirerande nya filmen jag sett på länge! Ni finner trailern ovan, men jag är inte säker om det är så bra att se den före filmen, jag tror att filmen vinner på att man vet så lite om den som möjligt på förhand och därmed blir överraskad. Jag vågar inte heller rekommendera filmen åt någon, eftersom den hör till dem som man antingen älskar eller hatar från hela hjärtat…

Vi var så ivriga förra natten efter filmen att vi inte lyckades somna och så sov vi alldeles för sent imorse. Det blev inte riktigt någonting av dagen som följd. Jag lyckades dock läsa än ett verk för mitt slutprojekt, denna gång blev det T.S. Eliot. Jag köpte förra veckan en samling med utdrag ur flera av hans verk och med hans kanske mest berömda verk “The Waste Land” (1922) i sin helhet. Jag togs ganska innerligt av dessa dikter, mest pga deras underbara rytm och takt, orden och stroferna gled framåt så vackert, jag bara måste läsa högt för mig själv! Underbar text, men onekligen ganska besvärlig också, på samma sätt som Nerval, dvs späckad med referenser hit och dit till andras texter och verk. Det vill säga, för att få en glimt om vad Eliot vill säga med sina texter så krävs det en hel del forskning ännu… men det känns nog ganska spännande! (se utdrag ovan!)

Nu ska vi sova, god natt allesammans och trevligt veckoslut!

Kolmantena päivänä shoppailtiin, eniten Le Marais:n alueella, koska siellä on ehkä kivoimmat vintagekaupat ja pienet liikkeet! Mä en ostanut mitään, mikä oli ihan uskomatonta – mutta ehkä eniten siksi, etten tuntenut tarvitsevani mitään koska Robin yllätti edellisenä iltana nätillä, värikkäällä huivilla ja söpöllä hameella! En kuitenkaan ole koskaan vastustanut niin nättejä vaatteita kuin Bellan kanssa shoppaillessa, ehkä se myös johtui siitä, että Bella löysi niin nättejä juttuja ja toisen iloon eläytyminen vei huomion omista toivomuksista! Mukavaa oli ja sää kaunis, meillä oli juuri syksyn kauneimmat päivät, seitsemäntoista astetta joka päivä. Heti kun Bella lähti ilmat viilenivät… Mutta tässä siis vielä kuvia, klikatkaa isommiksi ja huomenna tulee viimeinen osa!

Tänään on oltu kotona ja kahvilassa hengailemassa, keskusteltu ja tehty töitä omien projektien parissa! Ei siis opiskelua tänään, olen huomannut että on pakko pyhittää vähintään yksi päivä viikossa omille projekteille, muuten ne eivät etene yhtään mihinkään suuntaan! Nyt syödään kohta jätskiä, Robin sai poikkeuksellisesti Ben&Jerry’s jätskiä (se on niin kallista…) ja allergikolle on Viennettaa (toffeenmakuista ekaa kertaa, muutenkin Viennetta oli ihan unohtunut ilmiö vaikka se on tosi hyvää!), ja kymmeneltä mennään Montparnasselle leffaan katsomaan Terry Gilliamin uusinta, “The Imaginarium of Doctor Parnassus“! Vaikuttaa jännältä, leffasta enemmän huomenna! Puhuin muuten tänään myös Elsan kanssa puhelimessa ja töissä mun korvaaja ei vieläkään ole aloittanut… eli pomo on kohta ollut kolme viikkoa ilman avustajaa – Elsa sanoi, että pomo on sekoamisen partaalla, voin kuvitella… onneksi ei kuitenkaan ole soittanut mulle! Nähdään Elsan kanssa ensi viikolla ja lupasin mennä läksiäisjuhliin myös – kiva kun yhteys säilyy töiden ulkopuolellakin! No nyt leffaan, hauskaa viikonloppua kaikille!

Tredje dagen var vi mest ute i Le Marais och shoppade med Bella. Jag köpte absolut ingenting, vilket var ett personligt rekord och någonslags underverk! Delvis för att Robin hade precis givit mig i överraskningspresent en rolig, färggrann skarf och en söt kjol! Jag kände inte att jag behöve köpa något. Delvis berodde det också på att Bella hittade så ljuvliga saker åt sig själv och sin familj och inlevelsen i hennes glädje gjorde att jag glömde alla mina egna begär! Vi hade det hemskt trevligt och vädret var underbart, vi hade höstens sista riktigt vackra soliga dagar med 17 grader varmt. Genast då Bella åkte till Finland blev här kallt…

Idag har vi mest jobbat hemma och på kaféer, men inget skolarbete alls. Jag har insett att jag behöver minst en dag per vecka för att arbeta enbart på mina egna projekt, annars står de alldeles stilla. Vi har varit ganska duktiga idag och nu äter vi glass, Robin fick t.o.m. Ben&Jerry’s (det är så dyrt att vi brukar undvika det) och jag fick Viennetta, toffee-smak – supergott! Klockan tie ska vi på bio på Montparnasse, skall se Terry Gilliams nyaste, “The Imaginarium of Doctor Parnassus”! Verkar roligt och intressant, gillar Gilliams galna, surrealistiska stil! Jag talade också i telefon med min f.d. arbetskamrat Elsa och hon sade att min ersättare inte ännu heller börjat på jobbet… dvs min chef har varit utan assistent i snart tre veckor. Elsa sade att hon håller på att bli galen… kan precis tänka mig! Men vi ska ses nästa vecka och så lovade jag gå på hennes avskedsfest om två veckor – trevligt att kontakten håller också utanför jobbet! Men nu blir det snart film, hurraa!!

Trevligt veckoslut!

Tänään oli pyhäpäivä (Armistice 1918, eli ekan maailmansodan loppumispäivä) ja saatiin vihdoin käytyä läpi Bellan täällä lomailun ajan otettuja kuvia, niitä kun oli kolmelta kameralta! Tässä tulee siis tänään kokoelma ensimmäisen ja toisen päivän kuvia, minun, Robinin ja Bellan ottamina, kaikki vähän sekaisin mutta ehkä se ei haittaa. Bella saapui siis lauantaina, mutta ekana iltana ei tehty muuta kuin hyvää ruokaa ja käytiin Le Marais:ssa vähän baareilemassa. Toisena päivänä, koska oli sunnuntai ja kaupat kiinni, käytiin ensin Pariisin ehkä kauneimmissa kirkoissa, Sainte-Chapelle ja sen jälkeen Notre Dame, ja sieltä mentiin Arts décoratifs-museoon, missä olin käynyt vuosi sitten Vilman kanssa ekaa kertaa. Design-museo kuuluu mun suosikkipaikkoihin täällä Pariisissa, sen läpikäyminen on hengästyttävä kokemus koska joka puolella on niin paljon kauniita ja ainutlaatuisia esineitä, huone toisensa perään! Bella sopi museoon loistavasti upeissa vaatteissaan ja esteettisessä olemuksessaan, Bella oli koko loman aikana todella nätti!  Oli ihanaa nähdä rakasta ystävää niin pitkän tauon jälkeen ja vielä heti töiden loppumisen jälkeen! Kuvia kannattaa klikata isommiksi ja olen yrittänyt kirjoittaa kuvateksteissä vähän enemmän yksityiskohtaisesti!  Aika paljon taideteosten kuvia ja design-yksityiskohtia, mutta ehkä ne voivat inspiroida jotakuta!

Huomenna tulee osa 2, joten pysykää kuulolla!

Tänään oli siis pyhäpäivä, mutta sellainen jonka unohdan vieläkin joka ikinen vuosi. Menin siis koululle ja koko matkan ihmettelin, että miten täällä nyt onkin näin vähän ihmisiä, ei tungosta missään, vain rauhallisesti käveleviä lapsiperheitä ja turisteita. Koulun suljetun portin edessä epäilys vahvistui ja soitin Robinille iloisena, että kävelen rauhassa kotiin koska sää tuntui lempeältä. Pari minuuttia myöhemmin soitin Robinille takaisin tiedottaakseni, että olin juuri vetänyt historialliset lipat keskellä Saint Micheliä. Onnistuin jotenkin liukastumaan (ilman jäätä tai mitään…) ja liukua yhdellä jalalla niin että sukkahousuihin tuli kivat reiät ja polveen verta. Huolestuineille ohikulkijoille selitin, että kaikki ok, olen kuitenkin menossa kotiin ja matkustin metrolla kotiovelle uudessa punkkarilookissa (tiedän, että rikkinäiset sukkahousut ovat muotia, mutta käsittääkseni verinen polvi ei kuuluu trendeihin!) Kun tulin kotiin Robin haki desifiointiainetta ja laastareita, ja lopun päivän olenkin chillannut sängyssä invalidina – vaikkei asvaltti-ihottuma nyt niiin kipeää tee! Oikea polvi on kuin 8-vuotiaalla, sanoi Robin. No ei se mitään, luin William Blaken toisen pienen teoksen “Songs of Experience” (1794), joka yleensä julkaistaan eilen lukemani “Songs of Innocence”:n kanssa. Vaikka “Songs of Experience” on edellistä teosta synkempi ja realistisempi, niin Blaken runot ovat vieläkin viattomia ja herttaisia koska runoilijan hyvä tahto ja kaunis sanoma siivittävät surullisia tarinoita ja niiden hahmojen kuvauksia. Herttaisen kauniita, melankolisia runoja, jotka miettivät miksi maailma onkaan niin rujo ja kova paikka vaikka kaikki voisivat vain rakastaa. Pieni näyte:

“Youth of delight come hither: / And see the opening morn, / Image of truth new born. / Doubt is fled & clouds of reason. / Dark disputes & artful teazing. / Folly is an endless mazem / Tangled roots perplex her ways, / How many have fallen there! / They stumble all night over bones of the dead; / And feel they know not what but care; And wish to lead others when they should be led.”

Nyt olisi kiva katsoa jotain leffaa, hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Idag var det helgdag (Armistice 1918, dagen då första världskriget slutade) och vi hade äntligen tid med Robin att välja ut de bästa bilderna bland alla dem som vi tog då Bella var här. Bilderna här är tagna av mig, Robin och Bella alldeles blandat, hoppas det inte stör att jag inte märkt ut vem som tagit vilken bild! Bella anlände alltså på en lördag och den första dagen gjorde vi bara lugn god mat hemma och var ute på bar i Le Marais. På söndagen, eftersom alla affärer är mest stängda, så var vi först i Paris kanske två vackraste kyrkor, Sainte-Chapelle och Notre Dame, och sedan tog vi oss till arts décoratifs-muséet i Louvren. Design-muséet hör till mina favoritställen i denna stad, man blir alldeles andfådd av alla sköna och fantasifulla föremål som finns i varje rum! Älskar också de hela rum och lägenheter som flyttats dit i sin integralitet, det är som att åka bakåt i tiden! Bella passade så fint in i bland alla vackra föremål, så vacker var hon i sina underbart uttänkta kläder! Ett konstverk bland andra kan man säga! Ovan är det ganska många bilder från muséet, konstverk och olika design-detaljer, men kanske de kan inspirera någon läsare som gillar vackra ting! Del 2 för Bellas äventyr här kommer hoppeligen redan imorgon!

Som  sagt var det helgdag här idag, men en som jag lyckas glömma bort precis varje år… så jag åkte gladeligt till skolan och undrade hela vägen varför det fanns så lite mänskor överallt, bara lugnt promenerande barnfamiljer och turister. Vid skolans slutna portar bekräftades mina misstankar och jag ringde glatt åt Robin att jag återvänder hem till fots för vädret kändes skönt milt. Men fem minuter senare ringde jag Robin på nytt för att informera om att jag lyckats halka (utan is…) mitt på Saint Michel så att jag hade enorma hål i mina strumpbyxor och blodigt knä. Så jag åkte hem med metro i min nya punk-look och då jag kom hem hämtade Robin rengöringsmedel och plåster, och tog sedan snällt hand om mig hela dagen. “Ditt knä är en åtta-årings”, sade Robin om mina skrubbsår. Jag har sedan lekt invalid hela dagen (som om det nu vore sååå hemskt…) och bara legat i sängen och läst och tagit det lugnt. Läste William Blakes “Songs of Experience”, som är fortsättningen på “Songs of Innocence” som jag läste igår. Fastän “Songs of Experience” är lite mer dyster och skildrar mer verkligheten, så är den fortfarande oskyldig och vacker, för att Blakes egen attityd är så välmenande och god. Dikterna beskriver sorg och tragiska figurer, men allt lyses upp av Blakes funderingar om varför alla människor inte bara kan älska varandra i denna värld! (se exemplet ovan)

Nu vore det trevligt att se en film, jag önskar alla en trevlig fortsättning på veckan och hoppeligen hörs vi imorgon igen!

Pari viikkoa sitten, kun Bella oli lähtenyt takaisin kotiin, päätettiin Robinin kanssa pitää täysin hiljainen viikonloppu. Ei teknologiaa, ei internetiä, ei puhelimia, ei musiikkia, ei elokuvia, ei taidetta. Ja koska me normaalisti höpötetään tosi paljon molemmat, koko ajan selitetään jotain turhaa, niin päätettiin myös olla kolme päivää ihan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Kyseessä oli vähän kuin kolmen päivän “koe”: miltä tuntuu olla kolme päivää ilman teknologiaa ja ilman sanoja? Hiljaisuus ja tekemättömyys oli outoa, tuntui niin kummalliselta olla puhumatta ja tekemättä mitään. Syötiin terveellisesti, pelkästään kasvisruokaa ja oltiin ilman sokerisia tai suolaisia herkkuja. Tehtiin vain pitkiä kävelyretkiä joka päivä, katseltiin hiljalleen maailmaa, istuttiin puistoissa ja mietiskeltiin. Kokemus oli tosi tosi puhdistava, vaikka hiljaisuus välillä tuntui raskaalta ja vähän pelottavaltakin (hiljaisuudessa tulee helposti mieleen kaikenlaista sellaista mitä on jo unohtanut). Maanantai-aamuna kun sai taas puhua, laittaa puhelimen päälle ja mennä ulos syömään lounasta, silloin kaikki moderni teknologia ja ihan vain moderni elämä tuntuivat tosi mahtavilta! Ehkä sitä näin oppi paremmin arvostamaan kaikkea sitä mitä käyttää joka päivä ja joka usein tuntuu täysin itsestäänselvältä! Maailma tuntui raikkaammalta pienen tauon jälkeen ja olo oli tosi levännyt ja rauhallinen!

Nyt olen neljä yötä nukkunut 11 tuntia… joka yö! Ihan älytöntä, mutta ehkä olen sen takia ollut tänään ihan super hyvällä tuulella! Nukuin siis ihan pommiin, mutta ei se mitään kun mulla oli kurssi vasta kello kahdelta. Pakollinen kurssi, johon on pakko osallistua koska ei ole tenttiä, vain läsnäolopakko. Mutta ei haittaa kun aihe on tosi kiinnostava, tähän mennessä professori on kertonut sonettien historiasta ja analysoinut erimaalaisia sonetteja. Tänään analysoitavana oli vääristyneitä sonetteja, Michelangelon sonetti (Michelangelo ei ainoastaan ollut nerokas kuvataiteilija vaan myös lahjakas runoilija!) jossa taiteilijaa kuvaa tunnelmia Sikstuksen kappelin maalamisen jälkeen, kun maalari olisi tarvinnut fysioterapeuttia kaikkiin fyysisiin vaivoihinsa! Vääristynyt sonetti, vääristyneen ruumiin kuvaamiseen. Tosi kiva kurssi, etenkin kun opettaja on sympaattinen, lihava mies jolla hiukset ihan kreisisti sekaisin ja jolla on tosi pehmeä ääni. Kiehtovaa kun fyysisesti isolla ihmisellä on pienen ihmisen ääni. Ja tyyppi myös hymyilee tosi hämyisesti koko ajan. Muistuttaa jotenkin vanhaa Marlon Brandoa, kun Brando paisui tosi isoksi, mutta tää herra on lempeämpi.

Sitten tein pitkän kävelylenkin kotiin, tosi hyvää liikuntaa tulla kotiin kävellen, matka on noin 3,5 kilometriä. Illan olen viettänyt siivoten ja sitten luin William Blaken teoksen “Songs of Innocence” (1789). Ihan erilaista kuin edellinen, “Marriage of Heaven and Hell”. “Songs of Innocence” sisältää nimensä mukaan todella viattomia runoja, helppoja ja lyhyitä tekstejä, nopeaa lukemista. Tekstit kertovat lasten maailman viattomuudesta ja kauneudesta, tarinat ovat lapsille kerrottuja ja joukossa on myös pari kehtolaulua. Pehmeitä, herttaisia runoja, ei yhtään sitä samaa kaiken kuomavaa uhoa kuin “Marriage of Heaven and Hell”issä. Sympaattista luettavaa, mutta en ole varma tuleeko juuri tästä teoksesta mitään runoja graduun mukaan. Tässä pieni näyte, Blaken ehkä kuuluisin runo:

“Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee? Gave thee life & bid thee feed, / By the stream & o’er the mead; / Gave thee clothing of delight, / Softest clothing, wooly, bright; / Gave thee such a tender voice, / Making all the vales rejoice? / Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee?

Little Lamb, I’ll tell thee, / Little Lamb, I’ll tell thee: / He is called by thy name, / For he calls himself a Lamb. / He is meek & he is mild; / He became a little child. / I a child & thou a lamb. / We are called by his name. / Little Lamb, God bless thee! / Little Lamb, God bless thee!”

Nyt on syöty pistou-keittoa ja syödään suklaarusinoita – maailman parhaimpia herkkuja!

Ett par veckor sedan, efter att Bella åkt hem igen, bestämde vi med Robin att hålla ett alldeles tyst veckoslut. Ingen teknologi, ingen internet, inga telefoner, ingen musik, ingen konst. Och eftersom vi alltid babblar så mycket onödigt dygnet runt, så bestämde vi oss också för att hålla helt tyst, avstå muntlig och verbal kommunikation helt för tre dagar. Vi bara sov och vilade, ritade lite, jag skrev lite för mig själv, och åt bra och hälsosam mat. Inget snask, varken sött eller salt, bara hälsosamma grönsaker och frukter. Dagens höjdpunkt var alltid en lång promenad i skymningen, vi vandrade tysta omkring och betrakta världen, satt i parker och kyrkor och njöt av lugnet. Upplevelsen var världigt renande, fastän tystnaden ibland var lite kuslig och oroväckande eftersom tankar och funderingar som man trängt undan började komma fram igen. På måndagmorgon kändes all teknologi och hela det moderna livet oerhört fräscht och roligt, allt det som känns självklart vanligtvis kändes värdefullt och hemtrevligt. Kanske detta påminde oss hur man bör uppskatta den teknologi man har, den levnadsstandard som ofta bara känns tråkig självklar! En fin upplevelse, kände mig lugn och harmonisk efteråt!

Idag hade jag kurs klockan två, en obligatorisk som bara bedöms med närvaro. En trevlig och intressant kurs om sonetter. Idag presenterade och analyserade professorn t.ex. en dikt av bildkonstnären Michelangelo, han var nämligen också en begåvad poet. En förvriden sonett (sonettens regelbundna form är alltså här förvrängd) i vilken Michelangelo beskriver sina känslor efter att ha slutfört målandet av det Sixtinska kapellet – han skulle nog ha behövt en fysioterapeut, så mycket led han fysiskt efter att ha legat flera år på ryggen och målat taket! En förvrängd sonett alltså för att beskriva en förvrängd kropp. Läraren är också lustig, en stor fet man med en mjuk, rar röst – det är fascinerande när stora människor har en liten människas röst! Det gör läraren väldigt söt, i synnerhet när han hela tiden ler åt sina egna underliga, akademiska skämt. Han påminner lite om den äldre Marlon Brando, när Brando svällde upp ordentligt – men professorn är nog snällare. På kvällen hemma har jag läst William Blakes “Songs of Innocence”, se citatet ovan! Väldigt rara och faktiskt oskyldiga dikter, motsatsen till “Mariage of Heaven and Hell”! Dikter skrivna för barn och som handlar om barnens värld, väldigt rara små verk.

Nu skall vi sova, har ätit god pistou-soppa och härliga chokladrussin!

Eilen lauantaina, Robin lähti aikaisin aamulla Pariisin ensimmäiseen viralliseen Apple-kauppaan, jonka piti avata kello 10. Oltiin mietitty, että jos on paikalla vähän kahdeksan jälkeen on varmasti ihan ensimmäisten joukossa, koska ei täällä nyt ole niin vannoutuneita Apple-faneja. Jäin kotiin peiton alle tekemään kouluhommia ja Robin soitti yhdeksän aikoihin kertoakseen, että meidän sääntö joka on pätenyt koko kesän (eli se, että kaikki täällä on aina suurempaa kuin mitä on odottanut etukäteen) pätee myös vaikka sen varaan on jo laskenut – eli aamulla, pari tuntia ennen Apple-liikkeen avaamista, Louvren ulkopuolella oli jonoa (liike on Louvren alla sijaitsevassa ostoskeskuksessa). Robin odotti ulkona, mutta onneksi yhteishenki oli hyvä, Applen työntekijät juoksivat ulos hurraten ja tervehtien jonottajia sekä jakelivat ilmaista Starbucksin kahvia. Parin tunnin aikana Robin oli juonut viisi kuppia kahvia…! Vähän ennen kymmentä Robin pääsi ostoskeskukseen sisään ja paljastui, että ostoskeskuksen läpi kulki jono kauppaan asti. Robin arveli olevansa ensimmäisten viidensadan kävijän joukossa… eli ensimmäiset jonottajat olivat tulleet paikalle aamukuudelta tai jopa nukkuneet kauppakeskuksen ulkopuolella – hullua! Lopulta Robin pääsi liikkeeseen ja sai sieltä lahjaksi kaksi pyramidia, joiden sisältä paljastui musta liikkeen t-paita (joka on american apparelin, eli aika hyvän näköinen). Sain siis tuliaisina yhden mustan Applen t-paidan (kokoa L, joten mulle se on enemmänkin mekko) sekä uuden ihanan hiiren: Magic Mouse! Robin oli iloinen koska sai kokea tällaisen tapahtuman, tunnelma oli ollut tosi kiva ja muut jonottajat mukavia!

Loppupäivä oli rauhallinen ja istuttiin vain meidän suosikkikahvilassa teetä juoden ja opiskellen. Luin Nerval:in “Les Chimères”-runot (1854), jotka tuntuivat aika raskaalta aloitukselta tämän vuoden opinnoille. Vaikeita runoja, hirveästi viittauksia muihin teoksiin ja erilaisiin antiikin hahmoihin. Hidasta lukemista, josta ei selviytyisi ilman esipuhetta. Kiinnostavaa kyllä ja monta kaunista teosta, jotka ehkä voisivat päästä graduun mukaan. Saa nähdä, lukemista on vielä paljon jäljellä – mutta ainakin nyt on päästy käyntiin!

Tänään olen ollut vähän kipeenä ja maannut vain sängyssä. Tein taas yhden saksa-ranska käännöksen huomista tenttiä varten, mutta olen tosi rauhallinen, voisi sanoa välinpitämätön (hassua miten välinpitämätön sitä on kun arvosanalla ei ole väliä). Lepäämisen ja syömisen ohella olen myös lukenut toisen teoksen gradua varten, William Blake:n “The Marriage of Heaven and Hell” (1789-1790), joka on aivan upea ja inspiroivin lukemani kirja pitkään aikaan! Vahvaa tekstiä, todella hurjaa meininkiä. Painoksessa on myös Blaken alkuperäinen version, johon kuuluu runoilijan värikkäät piirrustukset. Blaken teksti on vahvimipia ja vaikuttavimpia mitä olen lukenut, suosittelen kaikille jotka etsivät jotain uutta, ajatuksia herättävää ja haastavaa! Kirja melkein luki itsensä, en edes huomannut kääntäväni sivuja… Tässä pari näytettä:

“Once I saw a Devil in a flame of fire, who arose before an Angel that sat on a cloud, and the Devil utter’d these words. / The worship of God is, Honouring his gifts in other men each according to his genius, and loving the greates men best; those who envy or caluminate great men hate God, for there is no other God. / The Angel hearing this became almost blue, but mastering himself he grew yellow, & at last white pink & smiling, and then replied, / Thous Idolater, is not God One? & is not he visible in Jesus Christ? and has not Jesus Christ given his sanction to the law of ten commandments, and are not all other men fools, sinners, & nothings?/ The Devil answer’d: bray a fool in a morter with wheat, yet shall not his folly be beaten out of him; if Jesus Christ is the greatest man, you ought to love him in the greatest degree; (…) I tell you, no virtue can exist without breaking these ten commandments; Jesus was all virtue, and acted from impulse, not from rules. / When he had so spoken: I beheald the Angel who stretched out his arms embracing the flame of fire, & he was consumed and arose as Elijah. / Note. This Angel, who is now become a Devil, is my particular friend; we often read the Bible together in its infernal or diabolical sense which the world shall have if they behave well. / I have also: The Bible of Hell: which the world shall have whether they will or no. / One Law for the Lion & Ox is Oppression.”

Blake on tietenkin Saatanan puolella ja enkeleitä vastaan… mutta yllä olevassa näytteessä kannattaa myös kiinnittää huomiota lopun ironisuuteen!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

På lördagmorgon väldigt tidigt åkte Robin iväg för att vara bland de första på öppningen av Apples första egna affär i Paris, men fastän han anlände nästan två timmer i förtif (klockan 8, affären öppnades 10), så var det kö långt utanför shoppingcentrer under Louvren! Kön ringlade sig genom köpcentret ut på Louvres gård och senare därifrån till gatan! Som tur delades det ut gratis kaffe åt Apple-fansen i kö och Robin hann dricka fem koppar förrän han kom in i köpcentret…! Han var bland de 500 första i affären och fick två presentpyramider, som varsin innehöll en svart, riktigt snygg t-skjota med affärens namn och datumet för öppningen. Så när Robin kom hem fick jag en mysig Apple-tskjorta och den underbar nya musen: Magic Mouse! Robin var glad för trots att han stått ute i kylan halva morgonen så hade stämningen varit glad och fin, han hade talat med andra frans som varit trevliga och Apples anställda hade regelbunder kommit springande ut för att hurra och ge hight five åt alla i kön! Lördagkvällen tillbringade vi på ett av våra favoritkaféer, jag läste Nervals “Les Chimères”. Det var en ganska tuff början på årets studier, sonetterna är så späckade med referenser till andra litterära verk och alla världens olika antika figurer och myter. Ansträngande och långsamt läsning, men också givande för det finns vackra dikter med eventuellt stort intresse för mitt arbete. Får se hur det blir!

Idag har jag varit lite sjuk och arbetat i sängen delvis för tyskaprovet imorgon, men eftersom jag inte orkar bry mig om det så mycket, så har jag läst William Blakes “The Marriage of Heaven and Hell”, som varit en otrolig upplevelse! Provocerande, överraskande, modernt och oerhört fräscht! En verkligt inspirerande läsning, jag rekommenderar verket för alla som söker något nytt, något utmanande och något som eventuellt kan ifrågasätta deras egen värdegrund! (se citatet ovan)

Jag önskar alla en riktigt trevlig ny vecka!