Kosminen kotinurkka

Tänään oli pyhäpäivä (Armistice 1918, eli ekan maailmansodan loppumispäivä) ja saatiin vihdoin käytyä läpi Bellan täällä lomailun ajan otettuja kuvia, niitä kun oli kolmelta kameralta! Tässä tulee siis tänään kokoelma ensimmäisen ja toisen päivän kuvia, minun, Robinin ja Bellan ottamina, kaikki vähän sekaisin mutta ehkä se ei haittaa. Bella saapui siis lauantaina, mutta ekana iltana ei tehty muuta kuin hyvää ruokaa ja käytiin Le Marais:ssa vähän baareilemassa. Toisena päivänä, koska oli sunnuntai ja kaupat kiinni, käytiin ensin Pariisin ehkä kauneimmissa kirkoissa, Sainte-Chapelle ja sen jälkeen Notre Dame, ja sieltä mentiin Arts décoratifs-museoon, missä olin käynyt vuosi sitten Vilman kanssa ekaa kertaa. Design-museo kuuluu mun suosikkipaikkoihin täällä Pariisissa, sen läpikäyminen on hengästyttävä kokemus koska joka puolella on niin paljon kauniita ja ainutlaatuisia esineitä, huone toisensa perään! Bella sopi museoon loistavasti upeissa vaatteissaan ja esteettisessä olemuksessaan, Bella oli koko loman aikana todella nätti!  Oli ihanaa nähdä rakasta ystävää niin pitkän tauon jälkeen ja vielä heti töiden loppumisen jälkeen! Kuvia kannattaa klikata isommiksi ja olen yrittänyt kirjoittaa kuvateksteissä vähän enemmän yksityiskohtaisesti!  Aika paljon taideteosten kuvia ja design-yksityiskohtia, mutta ehkä ne voivat inspiroida jotakuta!

Huomenna tulee osa 2, joten pysykää kuulolla!

Tänään oli siis pyhäpäivä, mutta sellainen jonka unohdan vieläkin joka ikinen vuosi. Menin siis koululle ja koko matkan ihmettelin, että miten täällä nyt onkin näin vähän ihmisiä, ei tungosta missään, vain rauhallisesti käveleviä lapsiperheitä ja turisteita. Koulun suljetun portin edessä epäilys vahvistui ja soitin Robinille iloisena, että kävelen rauhassa kotiin koska sää tuntui lempeältä. Pari minuuttia myöhemmin soitin Robinille takaisin tiedottaakseni, että olin juuri vetänyt historialliset lipat keskellä Saint Micheliä. Onnistuin jotenkin liukastumaan (ilman jäätä tai mitään…) ja liukua yhdellä jalalla niin että sukkahousuihin tuli kivat reiät ja polveen verta. Huolestuineille ohikulkijoille selitin, että kaikki ok, olen kuitenkin menossa kotiin ja matkustin metrolla kotiovelle uudessa punkkarilookissa (tiedän, että rikkinäiset sukkahousut ovat muotia, mutta käsittääkseni verinen polvi ei kuuluu trendeihin!) Kun tulin kotiin Robin haki desifiointiainetta ja laastareita, ja lopun päivän olenkin chillannut sängyssä invalidina – vaikkei asvaltti-ihottuma nyt niiin kipeää tee! Oikea polvi on kuin 8-vuotiaalla, sanoi Robin. No ei se mitään, luin William Blaken toisen pienen teoksen “Songs of Experience” (1794), joka yleensä julkaistaan eilen lukemani “Songs of Innocence”:n kanssa. Vaikka “Songs of Experience” on edellistä teosta synkempi ja realistisempi, niin Blaken runot ovat vieläkin viattomia ja herttaisia koska runoilijan hyvä tahto ja kaunis sanoma siivittävät surullisia tarinoita ja niiden hahmojen kuvauksia. Herttaisen kauniita, melankolisia runoja, jotka miettivät miksi maailma onkaan niin rujo ja kova paikka vaikka kaikki voisivat vain rakastaa. Pieni näyte:

“Youth of delight come hither: / And see the opening morn, / Image of truth new born. / Doubt is fled & clouds of reason. / Dark disputes & artful teazing. / Folly is an endless mazem / Tangled roots perplex her ways, / How many have fallen there! / They stumble all night over bones of the dead; / And feel they know not what but care; And wish to lead others when they should be led.”

Nyt olisi kiva katsoa jotain leffaa, hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Idag var det helgdag (Armistice 1918, dagen då första världskriget slutade) och vi hade äntligen tid med Robin att välja ut de bästa bilderna bland alla dem som vi tog då Bella var här. Bilderna här är tagna av mig, Robin och Bella alldeles blandat, hoppas det inte stör att jag inte märkt ut vem som tagit vilken bild! Bella anlände alltså på en lördag och den första dagen gjorde vi bara lugn god mat hemma och var ute på bar i Le Marais. På söndagen, eftersom alla affärer är mest stängda, så var vi först i Paris kanske två vackraste kyrkor, Sainte-Chapelle och Notre Dame, och sedan tog vi oss till arts décoratifs-muséet i Louvren. Design-muséet hör till mina favoritställen i denna stad, man blir alldeles andfådd av alla sköna och fantasifulla föremål som finns i varje rum! Älskar också de hela rum och lägenheter som flyttats dit i sin integralitet, det är som att åka bakåt i tiden! Bella passade så fint in i bland alla vackra föremål, så vacker var hon i sina underbart uttänkta kläder! Ett konstverk bland andra kan man säga! Ovan är det ganska många bilder från muséet, konstverk och olika design-detaljer, men kanske de kan inspirera någon läsare som gillar vackra ting! Del 2 för Bellas äventyr här kommer hoppeligen redan imorgon!

Som  sagt var det helgdag här idag, men en som jag lyckas glömma bort precis varje år… så jag åkte gladeligt till skolan och undrade hela vägen varför det fanns så lite mänskor överallt, bara lugnt promenerande barnfamiljer och turister. Vid skolans slutna portar bekräftades mina misstankar och jag ringde glatt åt Robin att jag återvänder hem till fots för vädret kändes skönt milt. Men fem minuter senare ringde jag Robin på nytt för att informera om att jag lyckats halka (utan is…) mitt på Saint Michel så att jag hade enorma hål i mina strumpbyxor och blodigt knä. Så jag åkte hem med metro i min nya punk-look och då jag kom hem hämtade Robin rengöringsmedel och plåster, och tog sedan snällt hand om mig hela dagen. “Ditt knä är en åtta-årings”, sade Robin om mina skrubbsår. Jag har sedan lekt invalid hela dagen (som om det nu vore sååå hemskt…) och bara legat i sängen och läst och tagit det lugnt. Läste William Blakes “Songs of Experience”, som är fortsättningen på “Songs of Innocence” som jag läste igår. Fastän “Songs of Experience” är lite mer dyster och skildrar mer verkligheten, så är den fortfarande oskyldig och vacker, för att Blakes egen attityd är så välmenande och god. Dikterna beskriver sorg och tragiska figurer, men allt lyses upp av Blakes funderingar om varför alla människor inte bara kan älska varandra i denna värld! (se exemplet ovan)

Nu vore det trevligt att se en film, jag önskar alla en trevlig fortsättning på veckan och hoppeligen hörs vi imorgon igen!