Kosminen kotinurkka

Tänään piti olla kovempi työpäivä – mutta jotenkin päivä luisui ulkona ollessa pidemmäksi ja työnteon osuus jotenkin vain väheni… Tänään siis:

• pyörittiin taas kirjakaupoissa, tällä kertaa Saint-Germainin alueella, lähempänä kotoa. Englanninkielinen kirjakauppa, Taschen-kustantamon oma liike, ja lopulta Fnac, mistä ostin kokoelman, jossa on kaikki Stéphane Mallarmén runokokoelmat ja vielä nuoruusrunoja kaupan päälle. Mallarmé on Yeatsin ja Apollinairen kanssa tällä hetkellä todennäköisimmät gradun aiheeksi päätyvät runoilijat – huomenna alkaa teosten lukeminen!
• matkalla käytiin Saint-Sulpice-kirkossa, joka on Pariisin toiseksi suurin kirkko ja rakennettu 1600-luvulla. Kirkossa on ristitty Marquis de Sade sekä Charles Baudelaire, ja siellä on myös vihitty Victor Hugo! Kaunis kirkko, vaikka aika huonossa kunnossa ja sen takia remontissa.
• ulkona oli kylmä ja siksi tein kotona lämmintä ja tosi hyvää äyriäisrisottoa, jota syötiin valkoviiniä juoden. Kun Robin nukkui päiväunia sain tehtyä saksa-ranksa käännöksen, joka oli harjoittelua maanantain saksan tenttiä varten, joka koostuu käännöksestä. Ihan kivasti käännös sujuu, muttei tietenkään täydellisesti kun ranska ei ole äidinkieli – mutta pääasia että pääsee kurssista läpi, maisteriksi opiskelevilla kielikurssien arvosanat eivät näy todistuksessa – hehe!

Lukijan kommentti muistutti tänään siitä, että olen ihan unohtanut kertoa työharjoittelun viimeisestä päivästä ja läksiäislahjoista! Päivä oli yllättävän koskettava, en ole ikinä kokenut samanlaisia jäähyväisiä työpaikalla! Ensinnäkin oli aika melankolista siivota pois omat kamat työpöydältä ja valmistella kaikki seuraajaa varten valmiiksi, kuuden kuukauden aikana työpisteestä oli kuitenkin muodostunut minun ihan oma työpiste, missä oli mun kansiot, mun paperit ja mun post it-laput. Pomo tarjosi hyvän lounaan ja piti ensimmäisen pienen puheensa, minkä jälkeen siirryttiin takaisin toimistolle läksiäisjuhlia varten. Siellä odotti shamppanja ja pienet leivonnaiset, mutta onneksi monet pomot olivat poissa ja juhlat olivat sopivan pienet. Suomalainen vaatimattomus sai mut aika pahasti nolostumaan kun pomo piti puheensa ja sanoi toivovansa, että saadaan tehdä töitä yhdessä myös tulevaisuudessa. Elsa oli valinnut (ja pomo maksanut) mitä ihanimmat läksiäislahjat: sain Manoushin ihanan hempeän t-paidan , se on vaaleanpunainen ja Manoush on mun suosikki vaatemerkki tällä hetkellä (Elsa tiesi sen), söpöt ja syksyyn sopivat tummanvihreät samettisortsit kivalla vyöllä, sekä kauniin hiuskorun, jossa on tummanpunaisia ja tummanvihreitä sulkia! Hiuskoru on mun suosikki, olen tosi ihastunut siihen! Ihanat lahjat ja koskettava päivä – pomo ja Elsa seisoivat kyyneleet silmissä kun erottiin… Ollaan lähetelty sähköpostia jo ja itse asiassa mulla on ikävä Elsa ja Rachidaa, jotka olivat mun parhaimpia kavereita töissä! Toivottavasti nähdään vielä – tai pakko nähdä koska multa jäi neljä valkoviinipulloa Elsan työpöydän alle ja ne täytyy käydä hakemassa sieltä pois!

Hauskaa viikonloppua kaikille!!

Veckoslutet började med en stillsam dag, som egentligen skulle vara en arbetsdag men när vi var ute så drog tiden ut och arbetstiden förminskade… Vi tillbringade största delen av dagen i bokhandlar på Saint Germain, i en engelskspråkig och sedan Taschen-förlagets egen affär, varefter vi gick helt enkelt till stora Fnac där jag köpte en samling med Stéphane Mallarmés alla diktverk. Mallarmé hör med Yeats och Apollinaire till de poeter som mest sannolikt blir ämnet för mitt sista stora studieprojekt på universitetet. På hemvägen var vi också i Saint-Sulpice-kyrkan, som är Paris näststörsta efter Notre Dame och byggd på 1600-talet. Där har döpt bl.a. Marquis de Sade och Charles Baudelaire, och Victor Hugo gifte sig där, mysig litterär historia alltså! Så kom vi hem från kylan och jag gjorde god risotto med räkor och musslor och medan Robin tog en tupplur gjorde jag en tyska-franska översättning för att förbereda mig för måndagens tyskaprov. Det är givetvis svårt att översätta när ingendera är ens modersmål, men det torde gå tillräckligt bra för att bli godkänd – och det räcker på magistersnivå i språkkurserna, som tur!

En läsare påminde mig också i en kommentar om att jag alldeles glömt bort att skriva om avskedsfesten på jobbet, vilket är överraskande för att dagen faktiskt var ovanligt rörande. Det var ganska melankoliskt att städa undan alla mina saker från arbetsbordet och förbereda allt för min efterträdare, under sex månader hade ändå arbetsbordet blivit mitt eget, det var min plats här i världen. Chefen bjöd lunch och höll sitt första tal i restaurangen, varefter vi flyttade oss tillbaka till byrån för avskedsfesten med champagne och små bakelser. Lyckligtvis var bara en del av vår avdelning på plats, för min finska ödmjukhet fick mig att bli väldigt generad under min chefs hyllande tal, där hon uttryckte sin önskan att jobba också i framtiden med mig. Elsa hade valt de allra sötaste presenterna (som chefen betalt): en ljuvlig Manoush t-skjorta, ljusröd och rar, Elsa visste att mitt favoritmärke är Manoush, samt ett par mörkgröna sammetsshorts som är perfekta för hösten, och slutligen den allra vackaste presenten: ett vackert hårsmycke med mörkröda och mörkgröna fjädrar! Hårsmycket är alldeles underbart, min favoritpresente och favoritaccessoar just nu! Väntar på julen för att få använda det… Dagen var alltså rörande och fin, chefen och Elsa stod tårögda då vi skildes. Jag saknar faktiskt mina närmaste arbetskamrater Elsa och Rachida, men kommer nog att återse dem ganska snart, har nämligen lämnat fyra flaskor vitvin under Elsas arbetesbord och måste ännu hämta dem!

Trevligt veckoslut!!