Kosminen kotinurkka

Tänään piti olla kovempi työpäivä – mutta jotenkin päivä luisui ulkona ollessa pidemmäksi ja työnteon osuus jotenkin vain väheni… Tänään siis:

• pyörittiin taas kirjakaupoissa, tällä kertaa Saint-Germainin alueella, lähempänä kotoa. Englanninkielinen kirjakauppa, Taschen-kustantamon oma liike, ja lopulta Fnac, mistä ostin kokoelman, jossa on kaikki Stéphane Mallarmén runokokoelmat ja vielä nuoruusrunoja kaupan päälle. Mallarmé on Yeatsin ja Apollinairen kanssa tällä hetkellä todennäköisimmät gradun aiheeksi päätyvät runoilijat – huomenna alkaa teosten lukeminen!
• matkalla käytiin Saint-Sulpice-kirkossa, joka on Pariisin toiseksi suurin kirkko ja rakennettu 1600-luvulla. Kirkossa on ristitty Marquis de Sade sekä Charles Baudelaire, ja siellä on myös vihitty Victor Hugo! Kaunis kirkko, vaikka aika huonossa kunnossa ja sen takia remontissa.
• ulkona oli kylmä ja siksi tein kotona lämmintä ja tosi hyvää äyriäisrisottoa, jota syötiin valkoviiniä juoden. Kun Robin nukkui päiväunia sain tehtyä saksa-ranksa käännöksen, joka oli harjoittelua maanantain saksan tenttiä varten, joka koostuu käännöksestä. Ihan kivasti käännös sujuu, muttei tietenkään täydellisesti kun ranska ei ole äidinkieli – mutta pääasia että pääsee kurssista läpi, maisteriksi opiskelevilla kielikurssien arvosanat eivät näy todistuksessa – hehe!

Lukijan kommentti muistutti tänään siitä, että olen ihan unohtanut kertoa työharjoittelun viimeisestä päivästä ja läksiäislahjoista! Päivä oli yllättävän koskettava, en ole ikinä kokenut samanlaisia jäähyväisiä työpaikalla! Ensinnäkin oli aika melankolista siivota pois omat kamat työpöydältä ja valmistella kaikki seuraajaa varten valmiiksi, kuuden kuukauden aikana työpisteestä oli kuitenkin muodostunut minun ihan oma työpiste, missä oli mun kansiot, mun paperit ja mun post it-laput. Pomo tarjosi hyvän lounaan ja piti ensimmäisen pienen puheensa, minkä jälkeen siirryttiin takaisin toimistolle läksiäisjuhlia varten. Siellä odotti shamppanja ja pienet leivonnaiset, mutta onneksi monet pomot olivat poissa ja juhlat olivat sopivan pienet. Suomalainen vaatimattomus sai mut aika pahasti nolostumaan kun pomo piti puheensa ja sanoi toivovansa, että saadaan tehdä töitä yhdessä myös tulevaisuudessa. Elsa oli valinnut (ja pomo maksanut) mitä ihanimmat läksiäislahjat: sain Manoushin ihanan hempeän t-paidan , se on vaaleanpunainen ja Manoush on mun suosikki vaatemerkki tällä hetkellä (Elsa tiesi sen), söpöt ja syksyyn sopivat tummanvihreät samettisortsit kivalla vyöllä, sekä kauniin hiuskorun, jossa on tummanpunaisia ja tummanvihreitä sulkia! Hiuskoru on mun suosikki, olen tosi ihastunut siihen! Ihanat lahjat ja koskettava päivä – pomo ja Elsa seisoivat kyyneleet silmissä kun erottiin… Ollaan lähetelty sähköpostia jo ja itse asiassa mulla on ikävä Elsa ja Rachidaa, jotka olivat mun parhaimpia kavereita töissä! Toivottavasti nähdään vielä – tai pakko nähdä koska multa jäi neljä valkoviinipulloa Elsan työpöydän alle ja ne täytyy käydä hakemassa sieltä pois!

Hauskaa viikonloppua kaikille!!

Veckoslutet började med en stillsam dag, som egentligen skulle vara en arbetsdag men när vi var ute så drog tiden ut och arbetstiden förminskade… Vi tillbringade största delen av dagen i bokhandlar på Saint Germain, i en engelskspråkig och sedan Taschen-förlagets egen affär, varefter vi gick helt enkelt till stora Fnac där jag köpte en samling med Stéphane Mallarmés alla diktverk. Mallarmé hör med Yeats och Apollinaire till de poeter som mest sannolikt blir ämnet för mitt sista stora studieprojekt på universitetet. På hemvägen var vi också i Saint-Sulpice-kyrkan, som är Paris näststörsta efter Notre Dame och byggd på 1600-talet. Där har döpt bl.a. Marquis de Sade och Charles Baudelaire, och Victor Hugo gifte sig där, mysig litterär historia alltså! Så kom vi hem från kylan och jag gjorde god risotto med räkor och musslor och medan Robin tog en tupplur gjorde jag en tyska-franska översättning för att förbereda mig för måndagens tyskaprov. Det är givetvis svårt att översätta när ingendera är ens modersmål, men det torde gå tillräckligt bra för att bli godkänd – och det räcker på magistersnivå i språkkurserna, som tur!

En läsare påminde mig också i en kommentar om att jag alldeles glömt bort att skriva om avskedsfesten på jobbet, vilket är överraskande för att dagen faktiskt var ovanligt rörande. Det var ganska melankoliskt att städa undan alla mina saker från arbetsbordet och förbereda allt för min efterträdare, under sex månader hade ändå arbetsbordet blivit mitt eget, det var min plats här i världen. Chefen bjöd lunch och höll sitt första tal i restaurangen, varefter vi flyttade oss tillbaka till byrån för avskedsfesten med champagne och små bakelser. Lyckligtvis var bara en del av vår avdelning på plats, för min finska ödmjukhet fick mig att bli väldigt generad under min chefs hyllande tal, där hon uttryckte sin önskan att jobba också i framtiden med mig. Elsa hade valt de allra sötaste presenterna (som chefen betalt): en ljuvlig Manoush t-skjorta, ljusröd och rar, Elsa visste att mitt favoritmärke är Manoush, samt ett par mörkgröna sammetsshorts som är perfekta för hösten, och slutligen den allra vackaste presenten: ett vackert hårsmycke med mörkröda och mörkgröna fjädrar! Hårsmycket är alldeles underbart, min favoritpresente och favoritaccessoar just nu! Väntar på julen för att få använda det… Dagen var alltså rörande och fin, chefen och Elsa stod tårögda då vi skildes. Jag saknar faktiskt mina närmaste arbetskamrater Elsa och Rachida, men kommer nog att återse dem ganska snart, har nämligen lämnat fyra flaskor vitvin under Elsas arbetesbord och måste ännu hämta dem!

Trevligt veckoslut!!

Tauko on taas venähtänyt surullisen pitkäksi, mutta hiljaisuudella on ollut syynsä… Ensin Bella, ihana ystävämme, oli täällä viiden päivän ajan käymässä, ja meillä oli liian kivaa että olisin edes miettinyt bloggaamista, ja kun Bella palasi Suomeen päätettiin Robinin kanssa viettää kolme päivää ihan rauhassa, ilman mitään teknologiaa, eli ilman nettiä ja puhelimia, vain pitkiä kävelyitä tehden, ja sen jälkeen olen palannut täysillä yliopistolle opiskelemaan ja erilaisiin toimistoihin hoitamaan kaikenlaisia hallinnollisia ongelmia ja käytännön hankaluuksia. Tämä viikko on tähän mennessä sujunut byrokratiaa vastaan taistellessa ja yliopiston toimistotätien kanssa neuvotellessa – ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ja elämä voi vihdoin rauhoittua. Nyt on aikaa taas opiskelulle, mikä on hyvä koska huomaan olevani kuukauden jälkeen vähän jäljessä… tulee kiire jos haluan saada kaikki koulutehtävät valmiiksi ennen joululomaa! Mutta kivaa on, ihana olla taas vapaa opiskelija, työskennellä kun itse parhaaksi näkee, nukkua kunnolla, kävellä kotiin yliopistolta rauhassa ja nauttia siitä, että saa olla ulkona keskellä päivää tai keskellä yötä, että saa pyöriä kirjakaupoissa ja kirjastoissa, ja maata peiton alla lukemassa jänniä juttuja!

Torstaisin mulla ei ole kursseja, joten päätettiin ottaa rennosti tänään:

• Nukuttiin pitkään, pelattiin meille uutta othello-peliä sängyssä (“lautapeli, jota pelataan 8×8-ruutuisella laudalla asettelemalla ja kääntämällä kaksipuolisia, kiekkomaisia nappuloita, joiden toinen puoli on musta ja toinen puoli valkoinen”), syötiin suklaata, luettiin lehtiä, siivottiin vähän ihan rauhassa, ja mentiin sitten ulos hämärtyvään syysiltaan.
• Metrolla Champs-Elyséelle ja sieltä kävellen Louvren vastapäätä oleviin gallerioihin, jonne meidät houkutteli kaksi hyvältä vaikuttavaa englanninkielistä kirjakauppaa. Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä ja niistä löytyi W.B. Yeatsin teoksia, joita en ollut saanut Shakespeare & Co:sta. William Butler Yeats on yksi niistä runoilijoista, jota pääsivät toiselle kierrokselle kiinnostavien runoilijoiden kilpailussa, finaaliin asti yltävät pääsevät gradun aiheeksi.
• Kirjakauppojen jälkeen istahdettiin viehättävään, mutta vähän kalliiseen kahvilaan, missä oli kotoisa tunnelma, mukavat tuolit, kaunis sisustus, ystävällinen palvelu ja hyvät tuotteet. Robinin café crème oli upean hyvää ja mun infusion à la menthe oli parasta lämmintä mintulla maustettua juomaa mitä olen ikinä saanut!
• Kahvilasta mentiin hengailemaan Louvren alla olevaan Carousel du Louvre-nimiseen ostoskeskukseen, joka on ihanan tyylikäs ja tyhjä. Kun päästiin ylösalaisin käännetylle pyramidille huomattiin, että Pariisin virallinen Apple-liike oli juuri avattu! Avajaiset olivat menossa, kutsuvieraat jonottivat sisään ja me jäätiin tietenkin ikkunan ulkopuolelle kuokkavieraiksi ja ihasteltiin (ja arvosteltiin) liikkeen sisustusta ja ilmettä. Steve Jobs ei itse ollut paikalla tai ainakaan me ei sitä nähty! Robin oli aika fiilareissa kun vahingossa pääsi kurkistelemaan virallisen Apple-liikkeen avajaisia!
• Tultiin sieltä hiljalleen kotiin ja nyt olen leiponut rusinapullia ja keittänyt kaakaota. Kohta voi mennä hyvällä mielellä nukkumaan.

Nyt kun elämä on rauhoittunut ja muuttuu epäsäännöllisen säännölliseksi aion taas kirjoitella tänne enemmän! Viikonloppuna alkaa tulla juttua Bellan lomasta täällä, kuvia on nimittäin aika hirvittävä määrä!

Bloggpausen blev längre än jag planerat, men av all orsak… vår kära vän Bella var här på besök och vi hade för roligt för att ens tänka på att blogga, och så tog vi med Robin på tu man hand ett teknologifritt veckoslut då vi avstod internet och telefoner och bara var i fullständig lugn och ro. Denna vecka har jag återvänt till universitetet och haft en hel del tråkiga administrativa problem att fixa – men nu borde stressen vara förbi och livet bli lugnt, mysigt och passligt regelbundet igen! Idag tog vi det lugnt, vi spelade othello i sängen, åt choklad, läste tidningar, städade lite, gick ut i skymningen för att upptäcka två för oss nya engelskspråkiga bokhandlar, som båda visade sig vara riktigt bra på sitt sätt och jag fick ett par verk av William Butler Yeats, som kanske blir en av poeterna jag kommer att studera i min sista stora avhandling för universitetet. Vi satt på ett mysigt, men lite dyrt kafé där servicen var underbart vänlig och produkterna supergoda: Robins café crème var läcker och min infusion à la menthe var den bästa mintdrycken jag någonsin serverats! Mysigt ställe. Efteråt råkade vi i shoppingcentret under Louvre bevittna invigningen av den nya officiella Apple-butiken och vi stannade utanför av hopp att se Steve Jobs – som vi inte såg, kanske han inte alls var på plats! Men Robin var ivrig och glad för att han fått av misstag bevittna invigandet av en fin, ny officiell Apple-affär! Nu hemma har jag bakat russinbulle och kokat te, och snart skall vi sova – glada efter en trevlig, avslappnande dag!