Kosminen kotinurkka

Kolmisen viikkoa sitten tehtiin tutkimusmatka omille kotikulmille ja löydettiin uusia tosi mukavia ja herttaisia pikkukatuja, ihan kulman takana, jotka on täynnä elämää, pikkukauppoja, kahviloita ja ihmisiä. 14. arrondissement on tosi kodikasta seutua, ihmiset normaaleja, elämä hiljaista ja rauhallista. Täällä asuu paljon  perheitä, vanhuksia ja opiskelijoita, eikä kaupunginosa ole kuuluisa klubeista tai yöelämästään – vaan enemmänkin katakombeista ja Montparnassen hautausmaasta! Aika synkkää, hehe! Tässä kuvia meidän kotinurkilta parin viikon takaa!

Ungefär tre veckor sedan gjorde vi en upptäcktsfärd till vår egen stadsdel och vi fann många nya och väldigt trevliga och rara smågator, helt bakom hörnet, fyllda av liv, små affärer, kaféer och människor. 14 arrondissement är en väldigt mysig stadsdel, människorna är normala, livet är lugnt och fridfullt. Här bor mycket barnfamiljer, åldringar och studernaden, och kvarteren är inte känd för klubbar eller nattliv – men snarare för katakomberna och Montparnasse begravningsplats! Ganska dystert! Här kommer bilder från våra egna kvarter ett par veckor bakåt!

Huomenna on viimeinen työpäivä – epätodellista! Jos elämää ei varjostaisi raivostuttavat pankkiongelmat, olisin todella onnellinen. Tuntuu oikealta päätökseltä jättää työt taakse ja aloittaa taas täystoiminen opiskelu. Jännitän vähän huomisia juhlallisuuksia, täytyy varmaan pitää joku pikku kiitospuhe kaikkien edessä! Elsa oli tänään ihan muikeana kun oli ostanut mun lahjan… mitkäköhän se on keksinyt? Itse kävin eilen hakemassa suomalaista suklaata ja karkkeja Kiva-kaupasta, koska haluan kiittää pomoa ja Elsaa ystävällisyydestä. Meillä oli lopulta tosi kivaa – en ole ikinä viihtynyt yhtä hyvin yhdessäkään työpaikassa! Elsan kanssa oli kuitenkin tosi hauskaa päivittäin ja pomo ei ikinä välittänyt siitä, että olen ulkomaalainen ja erilainen vaan luotti muhun täysillä ja oli tosi kiitollinen kaikesta tehdystä työstä. Oon tyytyväinen tähän kokemukseen, en kadu yhtään mutta samalla vapaus tuntuu uskomattoman hyvältä!

Imorgon har jag min sista arbetsdag – overkligt! Om livet inte skuggades av irriterande bankproblem så vore jag nog väldigt lycklig just nu. Det känns rätt att lämna jobbet och börja studera fulltid igen. Jag är lite nervös för morgondagens festligheter, jag måste säkert hålla någotslags avskedstal inför hela avdelningen! Elsa var munter och nöjd för hon hade köpt min present… undrar vad hon hittat på? Själv hämtade jag igår finsk choklad och godis från Kiva-butiken, för jag vill tacka chefen och Elsa för all deras vänlighet. Vi hade slutligen riktigt roligt – jag har aldrig trivats lika bra på en enda arbetsplats! Med Elsa har vi roligt varje dag och chefen brydde sig aldrig om att jag var utlänning och annorlunda, utan litade på mig till fullo och var hemskt tacksam över allt arbete jag gjort. Jag är nöjd att jag fick denna erfarenhet, jag ångrar mig inte alls men samtidigt känns friheten nog otroligt skön!

Tänään koulutin uutta tyttöä, joka oli valehdellut kielitaitonsa pomolle ja kysyi saako käyttää mun kirjoittamia maileja ja kirjeitä mallina koska ei osaa tarpeeksi hyvin englantia… No ei se mitään, ei oo enää mun ongelma! Oli outoa opettaa tuntematonta ihmistä tekemään mun töitä, siinä se istui mun tuolissa mun työpöydän ääressä… jotenkin olin vähän mustasukkainen! Etenkin kun olen järjestänyt sille kaiken niin hienosti valmiiksi – itse jouduin keksimään melkein kaiken itse kun edellinen harjoittelija sai potkut ja lensi vauhdilla ulos ennenkuin ehti kouluttaa mua kunnolla! Tällä tytöllä on mun työn ansiosta paljon helpompaa eikä se edes tajua sitä! No hyvä vaan, en mä halua että se joutuu mitenkään kärsimään – pomon kanssa on kuitenkin ihan tarpeeksi kestämistä kun siihen tutustuu paremmin, haha!

Idag skolade jag den nya tjejen, som hade ljugit om sina språkkunskaper åt chefen och frågade mig blygt om hon kan använda mina email och brev som modell eftersom hon inte kan tillräckligt bra engelska… Inte stör det mig, det angår mig nämligen inte längre alls! Det var underligt att lära en främmande person mitt arbete, där satt hon i min stol vid mitt arbetsbord… på något vis var jag nog lite svartsjuk! I synnerhet då jag fixat allt så fint färdigt åt henne – själv var jag tvungen att fatta nästan allt själv eftersom föregående praktikant fått sparken och flög snabbt ut förrän hon hann ordentligt skola mig! Denna tjej har det mycket lättare tackvare mitt förarbete och förstår det knappast! Men visst är det bra, inte vill jag att hon skall få lida – det är helt tillräckligt besvärligt med chefen när man lär känna henne bättre, haha!

Nyt siivoamaan, koska Bella tulee tänne lauantaina, halutaan että täällä on nättiä ja puhdasta! Huomenna illalla luultavasti bileet ja sitten lauantaina Bella – älkää siis hätääntykö jos ei pariin päivään tule mitään uutta tänne! Kirjoittelen taas ensi viikolla, hauskaa viikonloppua kaikille!

Nu skall jag städa, för Bella kommer hit på lördag och vi vill att här är nätt och rent! Imorgon på kvällen blir det troligtvis fest och så på lördag kommer Bella – bli alltså inte förvånade om det inte kommer något nytt hit på ett per dagar! Jag skriver igen nästa vecka, trevligt veckoslut åt allesammans!

Viime perjantaina Samir soitti mulle töihin ja ilmoitti olevansa Pariisin lentokentällä – siitä lähti käyntiin hauska viikonloppu joka tuntui tosi pitkältä ja jonka aikana ajattelin ehkä kerran työjuttuja! 24 neliöön mahtuu ihan hyvin neljä henkeä, se nähtiin taas kerran, eikä kuitenkaan hengailla niin paljoa kotona että tulisi klaustrofobinen olo! Viikonloppuun kuului:

• perjantaina töiden jälkeen tapasin pojat Le Marais’ssa, missä istuttiin ja juteltiin, ja tavattiin Stef ja Camille, juotiin viiniä ja juteltiin lisää! Stef on aloittanut ruotsin ja islannin opinnot yliopistolla ja ainakin perusjuttujen lausuminen sujui tosi luontevasti – “jag ska kissa”-lause tosin huvitti tosi paljon!
• lauantaina suunnattiin ensin Champs Elyséelle, missä ei ole oikein mitään ja joka luultavasti on Pariisin tylsin katu – käytiin huvin vuoksi Citroën-liikkeessä ja yhdessä ostoskeskuksessa, missä oli jollain tapaa tosi mukava ja hiljainen sisäpiha
• Sieltä jatkettiin Le Marais’hin takaisin shoppailemaan, koska kaupunginosassa on parhaat second hand- ja designer-kaupat – ei liian kallista mutta silti erikoisia juttuja jotka eivät kävele muualla vastaan!
• Huilattiin Quickissä missä oli jonkun lapsen synttäribileet ja yksi pojista oli saanut maailman epäonnistuneimman kasvomaalauksen – näky oli aivan älytön, etenkin kun pojalla oli haudanvakava ilme päällä! Viikonlopun naurut, katsokaa vaikka alla olevasta valokuvasta!
• Robin löysi unelmiensa takin pienestä design-liikkeestä, jossa myyjänä (mahdollisesti omistajana) oli  tosi erikoisesti pukeutunut ja tosi kiva japanilainen, joka sanoi, että liikkeeseen kannattaa tulla ennen muotiviikkoja koska kaikki myydään loppuun muuten
• ostin Pariisin luultavasti parhaasta second hand-liikkeestä upean tumman vihreän takin jossa on punertavaa tekoturkista kauluksessa sekä mahtavan musta-violettisen sopivasti kimmeltävän villapaidan
• syötiin tunnelmallisessa ravintolassa, jonka seiniä koristivat ihmisten unohtuneet bussi- ja opiskelija-kortit sekä passikuvat, ja lamppuina toimivat muoviset maapallot.
• saatiin Samirilta Japanin tuliaisina radio-ohjattava helikopteri! Kaikki ohjeet japaniksi, mutta se on helppokäyttöinen ja toimii tosi hienosti! Kiitos Samir!
• sunnuntaina palattiin Le Marais’hin, joka on päivä päivältä vahvemmin mun suosikkikaupunginosa ja syötiin lounasta tosi hyvässä täpötäydessä juutalaisessa pizzeriassa, jonne jonotettiin kauan. Ruoka oli tosi hyvää, minttutee upeeta, palvelu ystävällistä ja tunnelma loistava!
• löydettiin perulainen kauppa, missä oli söpöjä käsintehtyjä tavaroita, outoja neulottuja naamioita, ja pieni takahuone jonne oli tehty ihastuttava kahvila missä sai istua ja katsella perulaista tv:tä.
• sunnuntai-ilta vietettiin La Défensissä, missä oli ihanan tyhjää ja todella kaunista.

Hieno viikonloppu, ainoa huono juttu oli että olin koko ajan kipeenä – välillä ajattelin, etten jaksa kävellä metriäkään ja lähden suoraan kotiin nukkuman. Pärjäsin kuitenkin ja tietenkin maanantaina oli terveempi olo… tyypillistä, nyt olen terve! Mutta tosi kiva viikonloppu, kiitos vielä Samir kivasta seurasta!!

Jag gjorde en översättning till svenska på google, resultatet är alldeles fantastiskt absurdt och kreativt – dock inte riktigt tillförlitligt eller ens närapå korrekt! Ta en titt och få dagens skratt:

“Förra fredagen kallade Samir mig att arbeta och förklarade att det var i Paris på flygplatsen – det utlöste en kul helg som verkade verkligen länge, och när jag tänkte kanske en gång mail! 24 kvadratmeter har plats för fyra personer ganska bra, det sågs igen, dock inte umgås så mycket hemma som borde klaustrofobinen känsla! Weekend ingår:

• Fredag efter jobbet träffade jag söner Le Marais, där satt och juteltiin, och hur var Stef och Camille, juteltiin drack vin, och mycket mer! Stef har startat i den svenska och isländska studier vid universitetet i funktionen berättelser, och åtminstone grundläggande fakta naturligtvis fortsatte att uttala – “jag ska cat” fras om road av en massa fakta!
• Lördag riktades först till Champs Elysées, vilket inte är korrekt någonting, och som förmodligen är tråkigt Paris gatan – var Citroën-kul i rörelse och i ett köpcentrum, som på något sätt, riktigt trevlig och lugn innergård
• Le Marais’hin återupptogs sedan tillbaka till affären, eftersom staden är den bästa och begagnade designbutiker – inte alltför dyrt, men ändå udda saker som inte går mot resten!
• Snabb Huilattiin om vad som hade ett barn synttäribileet och en av pojkarna hade fått världens underlåtenhet ha ansiktsmålning – var en ganska galen syn, särskilt när pojken var en allvarlig titt på! Weekend skratta, bara tittar nedan för en bild, though!
• Robin hittade hennes drömmar med en liten designbutik där säljaren (möjligen ägare) var faktiskt speciellt klädd real nice och en japansk, som sa att frågan skulle komma innan modeveckorna eftersom alla slutsålda på annat sätt
• Paris, köpte jag förmodligen den bästa begagnade shop gorgeous mörkgröna jacka med en rosa fuskpäls krage och svart-och mäktiga violettisen lämpligt skimrande ull shirt
• åts i en mysig restaurang, var dekorerade väggarna med bortglömda folk till bussen och kort student, och passfoton, och lamporna fungerar plast jordglob.
• Samirilta mottogs tillbaka från den japanska radiostyrda helikopter! Alla instruktioner på japanska, men det är lätt att använda och fungerar mycket fint! Tack Samir!
• Söndag var tillbaka till Le Marais’hin, vilket är den starkare för var dag som min favorit stad, och lunch åts riktigt bra i den judiska fullsatt pizzeria, där jonotettiin lång. Maten var riktigt bra, minttutee Upeeta, vänlig service och bra stämning!
• upptäcktes i en peruansk handel, vilket var en söt handgjorda varor, funky stickad masker, och en liten inre rummet som hade gjorts till vad som var ett underbart kafé för att sitta och titta på en peruansk tv.
• Söndag natt firades i La Défense, som var underbart tom och så vacker.

En bra helg, det enda dåliga var att jag hade gott om tid kipeenä – mellan, jag tänkte att jag är inte trött för att gå och jag går raka vägen hem till sängen. Du gjorde dock, och, för naturligtvis måndagen var ett mer hälsosamt leverne … typiskt, nu är jag frisk! Men det roliga helgen, tack vare Samir fortfarande en trevlig klubb!

Nyt on enää kaksi päivää töitä jäljellä!! Huomenna tulee mun seuraaja paikalle kello kahdelta – aika jännää! Kerron huomenna lisää miten päivä sujui, tuntuu ihan epätodelliselta että vapaus koittaa kahden päivän päästä! Elsa on tosi surullinen ja harmittelee mun lähtöä joka päivä: “se ei ikinä tule korvaamaan sua, meillä on ollut neljä tosi hauskaa kuukautta, lupaa soittaa aina välillä, joskus neljän aikoihin kun on tylsimpää!” Lupaan soittaa ja lähettä jotain kannustavia maileja välillä. Elsa vuosi mulle innoissaan, että pomo on järjestänyt yllätysbileet perjantaiksi, lounaan ravintolassa ja sanonut Elsalle, että mun lahjan hinnalla ei ole väliä koska olen ollut niin “mahtava”. Tosi outoa perjantaina… vaikea kuvitella! Jännää huomenna nähdä minkälainen uusi tyttö on, tuntuu oudolta että joku tulee mun pöydälle ja alkaa tehdä mun töitä – vähän mustasukkaista kyllä!

Nu har jag bara två dagar jobb kvar!! Imorgon kommer min följare till byrån klockan två – ganska spännande! Jag berätta imorgon hur dagen gick, det känns alldeles overkligt att jag är fri om två dagar! Elsa är väldigt sorgsen och klagar över att jag sticker varje dag: “hon kommer aldrig att kunna ersätta dig, vi har haft jätterolig i fyra månader, lova mig att du ringer alltid ibland, runt klockan fyra när det är som allra tråkigast!” Jag lovar att jag ringer och ibland skickar uppmuntrande mail om dagarna. Elsa avslöjade åt mig också ivrig, att chefen ordnat överraskingsfest till fredagen, lunch på en restaurang och hon hade sagt åt Elsa, att det inte har någon skillnad vad min present kommer att kosta för att jag varit så super… Underligt blir det nog på fredagen… svårt att föreställa sig! Det blir spännande att se imorgon hurdan den nya tjejen blir, det känns konstigt att någon sätter sig vid mitt bord och börjar göra mina arbetsuppgifter – lite svartsjukt nog!

Huomiseen! Vi hörs imorgon!

Viime aikoina on jäänyt bloggaamatta aika monta kivaa juttua joista on jo monta viikkoa, tässä niistä ensimmäinen! Yhtenä sunnuntaina mentiin metrolla katsomaan kuuluisaa kirkkoa, joka jotenkin oli mennyt meiltä ihan ohi. Kyseessä oli Sainte-Chapelle, keskiaikainen kappeli joka valmistui vuonna 1241 ja joka aikoinaan kuului kuningas Louis IX palatsiin (ja nykyään on osa Palais de Justice-kompleksia). Pariisissa on monta hienoa ikivanhaa kirkkoa, mutta Sainte-Chapellen yläkertaan astuessa meiltä molemmilta tippui suu auki: paikka on aivan uskomaton! Henkeäsalpaavan kaunis aidon goottilaisen arkkitehtuurin helmi, jonka viisitoistametristen ikkunoiden läpi paistanut aurinko sai koko kappelin hohtamaan sinisen eri sävyissä. En ole ikinä nähnyt yhtä upeaa kirkkoa ja kuvat eivät mitenkään tee oikeutta, kyseessä on todellinen arkkitehtoninen ja taiteellinen mestariteos, kuin suuri korurasia. Kuningas Louis IX oli erityisen uskovainen kuningas ja siksi kutsunimeltään Saint Louis, kuningas joka henkilökohtaisesti jakeli joka aamu ruokaa kaupungin köyhimmille. Saint Louis on ainut ranskalainen kuningas josta on tullut katolisen kirkon pyhimys.

På sistone har jag inte hunnit blogga om en del spännande saker vi gjort flera veckor sedan, men här kommer nu första artikeln som försöker tillgodogöra det! En söndag tog vi metron för att se en av Paris mest berömda kyrkor som vi hittills på något underligt vis lyckats missa. Det var frågan om Sainte-Chapelle (kolla länken ovan), ett medeltida kapell som blev färdigt 1241 och som på den tiden hörde till kung Louis IXs palats (nu för tiden är kyrkan en del av Palais de Justice). Det finns många vackra gamla kyrkor i Paris, men då vi steg in i kapellets övre våning så tappade vi nog båda hakan: kapellet är alldeles underbart! En pärla av sagolikt vacker äkta medeltida gotisk arkitektur, genom vilkens femton meter höga färgade fönster solskenet får hela kapellet att lysa och glöda i olika nyanser av blått. Jag har aldrig sett en lika fantastisk kyrka och dessa bilder motsvarar inte alls den prakt som finns i verkligheten, det är verkligen frågan om ett arkitektoniskt och konstnärligt mästerverk, ett stort smyckesskrin. Kung Louis IX (se länk ovan) var en särskilt troende kung, som personligen delade ut mat om morgnarna åt stadens fattigaste, och därför kallas Saint Louis. Han är den enda franska kungen som kanoniserats av katolska kyrkan.

Kuvia kannattaa klikata suuremmiksi!!

Det lönar sig att klicka så att bilderna blir större!!

Viikko on alkanut ihan huikean huonosti työstressillä ja erilaisilla katastrofeilla, kaikki töihin liittyen. Pomo on nyt vihdoin Frankfurtissa, mutta olen tehnyt perjantaista lähtien (kun pomo VIHDOIN tajusi, että vuoden tärkeimmät kirjamessut lähestyvät ja olin yksin toimistossa hoitamassa neljän hengen työt) ylitöitä joka ilta – maanantaina olin töissä kahdeksaan asti, eli kymmenen tuntia. Kun palkka on 500 euroa kuukaudessa ylityöt tuntuvat liiotelluilta, ei työharjoittelijoilta voi vaatia mitä tahansa, ei me olla mitään orjia. Oon myös totaalisen kyllästynyt siihen, että saan joka kerta maksaa pomoni mokista – jos pomo ei ehdi tehdä mitään ajoissa se johtaa siihen, että MINÄ olen täällä kahdeksaan asti illalla. Pomo haluaisi kauheasti, että jään tänne pidemmäksi aikaa ja yrittää järkätä mulle parempaa palkkaa – mutta mua ei huvita yhtään jäädä toimistoon, jossa 40-vuotiaat eivät yhtään osaa priorisoida ja se koituu harjoittelijoiden kohtaloksi. EI KIITOS!

Veckan har börjat ovanligt dâligt med jobbstress och alla världens smâ katastrofer, alla gällande jobbet. Chefen är nu äntligen i Frankfurt pâ bokmässan, men jag har jobbat övertid sedan förra fredag dâ chefen ÄNTLIGEN fattade att ârets viktigaste bokmässa närmade sig (och jag var helt ensam i byrân och gjorde fyra personers jobb) – pâ mândag jobbade jag till klockan âtta dvs 10 timmar. Dâ ens lön är knappa 500 euro känns övertidsarbete ganska överdrivet, man kan inte kräva vad som helst av praktikanter, vi är inga slavar. Jag är ocksâ fullkomligt utled pâ att betala för min chefs misstag – om hon inte hinner nâgot i god tid sâ leder det direkt till att JAG stannar här till klockan âtta pâ kvällen. Chefen önskar sig att jag skulle stanna här längre och försöker skaffa mig bättre lön, men jag vill verkligen inte stanna i en byrâ där 40-âringar inte alls kan prioritera och det gâr ut pâ praktikanterna. NEJ TACK!

Tällaisina hetkinä kun töissä on vihdoin rauhallista, voi muistella sunnuntaita kun kaikki oli hyvin eikä stressistä ollut tietoakaan. Tässä kuvia sunnuntailta, meidän Champs-Elysées kävelyltä ja meidän uudesta suosikkikahvilasta!

I sânhäna stunder dâ det äntligen är lugnt pâ jobbet sâ kan man minnas söndagen dâ allt var bra och ingen stress ännu existerade. Här är ett par bilder frân söndagen, frân vâr lilla promenad pâ Champs-Elysées och frân vârt nya favoritkafé!

Champs-Elyséellä on Vogue-lehden kansien näyttely

Meidän suosikkikahvilan sisustusta

Tätä kirjoittaessa pomo soitti Frankfurtista ja kysyi haluanko jatkaa vai en… vastasin, että olen aika väsynyt ja että mua pelottaa etten ehdi keskittyä tarpeeksi graduuni ja opiskeluun… ja pomon ääni muuttui ihan kylmäksi… että näin! Tuntuu pahalta vatsan pohjalla, toivottavasti ensi viikosta, joka on mun vika viikko ei tuu ihan kamalaa kun pomo on pettynyt muhun. Samalla olen helpottunut, että pomo kysyi tosta puhelimessa eikä kasvokkain koska näin oli helpompi kieltäytyä. Huh huh.

Under att jag skrev detta ringde chefen frân Frankfurt och frâgade om jag vill fortsätta eller inte… jag svarade att jag är ganska trött och rädd att jag inte kan koncentrera mig tillräckligt pâ min gradu och mina studier… chefens röst blev alldeles kall…! Det känns illa i magen, hoppas nästa vecka, som är min sista vecka, inte blir helt hemsk om hon är besviken pâ mig. Samtidigt är jag lättad att hon frâgade per telefon för pâ det viset var det lättare att säga nej, face-to-face hade jag kanske varit för feg. Huh huh!

Kurssit ovat alkaneet koulussa, mikä on kivaa koska ei tarvitse olla koko päivää töissä. Kun päivän keskeyttää kurssi yliopistolla on olo jälkeenpäin vähän virkeämpi, ihan kuin olisi käynyt kylvyssä, kuntosalilla tai kirkossa. Toisaalta edestakaisin ravaaminen luo taas lisästressiä, etenkin kun joka kurssin jälkeen huomaan, että mulle on tullut viisi puhelua töistä erilaisissa “hätätilanteissa”… Odotan sitä päivää kun saan keskittyä pelkästään opiskeluun ja unohtaa kaikki turhat töihin liittyvät jutut. Mulle nyt vain on niin, että sonetit tai 1800-luvun runous on tärkeämpää kuin jonkun keittokirjan oikeuksien myyminen toiseen maahan. Ihmisillä on välillä aika erilaiset perusarvot elämässä ja se on selvää, että mun arvomaailma on totaalisen väärä tähän työhön ja firmaan.

Kurserna har börjat pâ universitetet, vilket är trevligt för dâ mâste jag inte vara hela dagen pâ jobbet. Dâ arbetsdagen avbryts av en kurs pâ universitet sâ känner jag mig efterât lite piggare, som om jag tagit ett bad, varit pâ gym eller pâ mässa i en kyrka. A andra sidan skapar av och an springandet ännu mer stress, i synnerhet dâ jag efter varje kurs märker att jag fâtt minst fem samtal frân jobbet gällande olika “katastrofer”… Jag väntar pâ den dag dâ jag kan koncentrera mig bara pâ studierna och glömma allt det onödiga som har att göra med jobbet. För mig är det helt enkelt sâ, att sonnetter och poesi frân 1800-talet är viktigare än att sälja rättigheterna av nâgon kokbok till ett annat land. Mänskor har ibland ganska olika grundvärderingar i livet och det är tydligt att mina värderingar är helt fel för detta jobb och detta företag.

Nyt kotia kohti, vihdoin ajoissa! Palaan blogille illalla, on jäänyt vanhempia kuvia rästiin eli tulkaa uudestaan käymään!

Nu ska jag hem, för en gângs skull i god tid! Jag âtervänder till bloggen ikväll, har gamla bilder som jag inte hunnit sätta hit än sâ ni fâr gärna âtervända senare!

Samir ei sittenkään tullut täksi viikonlopuksi vielä käymään, mutta se oli itseasiassa ihan hyvä ratkaisu koska oltiin aika väsyneitä Robinin kanssa vielä viime viikonlopun jälkeen. Joten viikonlopusta tuli tosi rauhallinen ja ollaan nukuttu tosi paljon. Mulla on levännyt olo ja tuntuu hyvältä kun tietää, että töitä on enää kaksi viikkoa jäljellä ja ensi viikolla pomo lähtee Frankfurtin messuille jo tiistaina – eli oon yksin jo huomisen jälkeen koko viikon!

Samir kom inte sen heller det här veckoslutet på besök, vilket egentligen var helt bra för oss för att vi var båda ganska trötta efter förra veckoslutet. Så veckoslutet blev väldigt lugnt och vi har sovit jättemycket. Nu känner jag mig utvilad och det känns bra att veta, att jag bara har två veckor jobb kvar och nästa vecka åker chefen till Frankfurts bokmässa redan på tisdag – dvs jag är ensam efter måndag hela veckan!

Eilen mentiin iltapäivällä Buttes Chaumont-puistoon kävelemään. Ulkona oli 19 astetta, mutta Robinilla oli niin kylmä, että laittoi flanellipaidan päälle villapaidan, takin ja kaulaliinan – niin käy kun ihminen tottuu lämpöön – aika hemmoteltua kyllä. Me mentiin metrolla vähän liian kauas, kohti Pariisin itäistä rajaa, ja jouduttiin vähän getto-maisiin paikkoihin, missä asuintalot oli järjettömän isoja persoonattomia megakomplekseja ja taivas harmaa.

Igår gick vi på eftermiddagen till Buttes Chaumont-parken på promenad (kolla länken ovan). Det var 19 grader varmt ute, men Robin hade så kallt, att han satt på sin flanellskjorta en ylletröja, jacka och halsduk – så blir det när en människa vänjer sig vid värme – det är nog ganska bortskämt. Vi tog metron lite för långt, mot Paris nord-östra gräns, och vi hamnade på getto-liknande ställen, där bostadhusen var enormt stora personlighetslösa megakomplex och himlen var grå.

Määränpäänä oli siis puisto, jonka kauneudesta oltiin luettu netissä. Pienen kävelyn ja eksymisen jälkeen päästiin puiston kärjestä sisään ja pienen kävelyn jälkeen paljastui satumainen näkymä. Puisto oli aivan upea, mieletön ja täysin satumainen ympäristö! Dramaattiset korkeuserot ja kaunis lampi, joka puolella leikkiviä lapsia, perheitä ja rentoutuvia hyväntuulisia ihmisiä. Hieno ympäristö!

Vårt ändamål var alltså en berömd park, vars skönhet vi läst om på internet. Efter en liten promenad och efter att vi lite tappat bort oss kom vi in från en av parkens hörn och efter en liten promenad igen avslöjades en sagolik vy. Parken var alldeles underbar, häftig och en verkligt sagolik miljö!! Med dramatiska höjdskillnader och en vacker damm, överallt lekande barn, familjer och avslappnade glada människor. En fin miljö!

Puistosta käveltiin auringonlaskussa Bellevilleen, joka on vähän kuin Pariisin chinatown. Suuret kaupungit koostuvat monesta pikkukaupungista, jotka eivät lainkaan muistuta toisiaan, ja kun meiltä lähtee Bellevilleen on kuin pääsisi metrolla toiseen maahan! Tosi eksoottista kun kadulla puhutaan kiinaa, kauppojen kyltit ovat kiinaksi, hinnat putoavat olemattomiin ja kaupoissa on tosi outoja tavaroita. Kadut täynnä väkeä tungokseen saakka – aivan mahtava tunnelma! Bellevillestä tuli nyt mun suosikkipaikkoja Pariisissa – vähän kuin Marais tai Sorbonnen ympäristö, mutta kuitenkin ihan erilainen! Just tämä on suurkaupungissa parasta, sen monimuotoisuus ja yllätyksellisyys!

Från parken promenerade vi i solnedgången till Belleville, som är Paris chinatown. Stora städer består som av många småstäder, som inte riktigt egentligen liknar varandra, och då man åker från vår stadsdel med metro till Belleville är det som att resa till ett annat land! Det är eksotisk när folk på gatan talar kinesiska, butiksskyltarna är alla på kinesiska, priserna blir alldeles obefintliga och det säljs underliga pryler i butikerna. Gatorn är fyllda av folk och stämningen är alldeles otrolig! Belleville blev en av mina favoritkvarter i Paris – lite som Marais eller Sorbonnes omgivning, men ändå fullkommligt annorlunda! Detta precis är det bästa i en storstad, dess mångfald och överraskningar!

Ja sitten kamerasta loppui akku… (kaikki kuvat muuten on Robinin ottamia!) Käveltiin koko matka Etienne Marcel:ille asti ja otettiin vasta sieltä metro kotiin, eli kävelystä tuli pitkä, yli nejlä kilsaa. Tosi mukava päivä!

Och så slutade vårt batteri i kameran… (alla bilder tagna av Robin!) Vi gick hela vägen till Etienne Marcel och tog metron hem först därifrån, vår promenad blev alltså lång, över fyra kilometer. En supertrevlig dag!

Nyt kirjoitan meidän toisessa suosikkikahvila-ravintolassa ihan oman kadun päässä, mutta toisessa päässä, siinä ravintolassa missä ollaan syöty pari kertaa mamman ja papan kanssa, siinä vilkkuvan apteeksin vieressä. Päivisin ravintola on täydellinen kahvila: hyvä musiikki, rauhallinen tunnelma, hyvää kahvia ja voileipiä, ei liian kallista, ja nopea nettiyhteys. Ikkunan ulkopuolella voi seurata rauhallisia sunnuntaikävelijöitä ja terassilla istuskelevia ihmisiä, eikä maanantai tunnu ollenkaan niin pahalta ajatukselta. Ihanaa kun omalla kadulla on kaksi hyvää kahvilaa, meille Pariisin parhaita paikkoja!

Nu skriver jag på vårt andra favoritkafé i ändan av vår egen gata, men i den andra ändan, i den restaurangen där vi ätit ett par gånger med mamma och pappa, bredvid det blinkande apoteket. På dagarna är restaurangen det perfekta kaféet: bra musik, lugn stämning, gott kaffe och goda smörgåsar, och en snabb internetanslutning. Utanför fönstret kan man följa söndagspromenerare och folk som sitter på terassen, och måndagen känns inte alls som en så hemsk tanke. Härligt att ha två så bra kaféer på sin egen gata, för oss är dessa Paris bästa ställen!

Hyvää viikkoa kaikille! Ha en trevlig vecka allesammans!