Kosminen kotinurkka

Viikonloppu on ollut tooosi rauhallinen, eniten olen vaan nukkunut. Se on tehnyt hyvää viime viikon jälkeen ja olo on paljon parempi. Tänään nukuin jopa päiväunet, mikä on aika historiallista! Eilen herättiin myöhään ja iltapäivällä mentiin ulos, ensin Apple-kauppaan ostamaan SnowLeopard (sain 10 gigaa lisää tilaa koneelle, uuujeee!) ja sieltä mentiin Trocadérolle koska olin saanut kutsun United Colors of Benettonin ja Sisleyn yksityismyyntiin. Robin jäi läheiseen kahvilaan piirtämään. Valikoima ei ollut yhtä hyvä kuin viimeeksi kun oltiin mamman kanssa yksityismyynneissä, ehkä koska olin viimeisenä päivänä. Tosi siellä oli aivan upeat Marc Jacobsin kengät: valkoiset, paksut korkeat korot jotka olivat valko-kulta raidalliset ja kultanapit kärjessä! Ja vain 80 euroa! Jätin kengät rauhaan ja kiersin vähän aikaa, mutta kuulin koko ajan miten Marc Jacobs-kengät huusivat nimeäni, joten oli pakko palata tiskille ja kysyä löytyikö niitä omassa koossa. 38? Ei! 39? Ei! 37…? Ei! “Meiltä löytyy enää 34,5.” Traagista, sinne jäivät upeat ja halvat Marc Jacobs-kengät… mutta mukaan lähti valkoinen villatakki jossa helminapit sekä pitkät harmaat tosi leveät housut – molemmat Benettonia ja vain 35 euroa! Hyvät kaupat siis. Aika radikaalia ostaa housut, mutta noi on niin tyylikkäät että varmasti tulen käyttämään niitä syksyllä. Ensi viikolla mulla on kutsut Dolce&Gabbanan yksityismyynteihin ja sitä seuraavana viikkona on Hugo Boss… sinne Robinkin haluaa tulla mukaan!

Uudet vaatteet - ihanat housut!!

Ostosten jälkeen tapasin Robinin kahvilassa, join lasillisen valkoviiniä ja sitten käveltiin Trocadérolta Eiffelille ja sieltä metrolle. Turisteja oli tosi paljon lämpimässä illassa. Tänään sunnuntaina olen nukkunut pitkään, katsottiin “Da Vinci Code”, koska Robin ei ollut nähnyt sitä ja teema on kiinnostava, ja leffan jälkeen nukahdin heti uudestaan ja näin outoja esoteerisiä unia. Sen jälkeen juotiin kahvit läheisessä oman kadun kulmassa olevassa kahvilassa. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi, kahvi oli hyvää ja meidän vieressä nuoret pojat pelasivat shakkia. Mukavan rauhallinen ja sopivan vilkas kadunkulma omassa korttelissa, keskusteltiin mun seuraavan gradun aiheesta ja ideoitiin paljon. Aihe alkaa olla melko selvä, kohta sitä voi jo ehdottaa jollekin professorille ja toivoa, että se hyväksytään. Aika jännää, yliopistolle on kauhea ikävä takaisin!

Luulen, että olen valmis seuraavaa viikkoa varten. Keskiviikkona on meidän suuret viinioppaan 25-vuotis bileet, niistä tulee juttua varmaan torstaina jo! Aika jännää, Robin on VIP-listalla, haha!

Hauskaa viikkoa kaikille!!

Suosittelen tätä radio-ohjelmaa: Night People! Linkin alta löytyy nauhotettuja lähetyksiä arkistollinen. Night People on WFMUn yöohjelma, joka keskiviikko, jonka aikana kaksi tyyppiä puhuu neljän tunnin ajan kaikkea outoa roskaa ja insomniaa sairastavat oudot kuuntelijat soittavat ja ottavat osaa keskusteluun! Nyt kuunnellaan jaksoa, jonka aiheena ovat robootit… Suosittelen tylsiin hetkiin ja huonotuulisille!!

Päätin kirjoittaa nopeasti, niinkuin lupasin, ja kertoa vähän kuulumisia.Istutaan sängyssä, molemmilla omat tietokoneet sylissä ja kuunnellaan töistä nappaamaani kirjan “One Small Step – The inside story of space exploration” mukana tullutta levyä, jolla on avaruuslentojen radiokeskusteluja, joukossa Yuri Gagarin, Alan Shepard, John Glenn, Valentina Tereshkova, ja Neil Armstrong. Tooosi upea kirja ja vielä kivempi levy – kustantamossa työskentelyn hyviä puolia on juuri kirjojen dyykkaaminen käytävillä! Kaikki kirjat jotka on jätetty käytävälle saa ottaa, muuten ne heitetään pois. Olen kantanut tän viikon aikana ihan älyttömästi englanninkielisiä kirjoja, joiden joukossa juuri astronautti-kirja, japanilainen piirrossetti Robinille ja mielettömän iso anatomia-kirja täynnä upeita kuvia!

Eilen illalla töiden jälkeen tapasin Mirvan, Mirvan siskon ja niiden australialaisen serkun latinalaisessa kortteleissa. Olin tosi pahasti myöhässä koska töissä tehdään pitkiä päiviä kauheassa kaaoksessa kun suuret julkaisubileet lähestyvät (jour J on ensi keskiviikkona jo), mutta Robin oli tavannut tytöt jo aiemmin. Käveltiin ympäri keskustaa pimenevässä, lämpimässä illassa ja juotiin drinkit meluisalla pikkukadulla, missä baarit ovat valuneet kadulle. Oli tosi hauskaa nähdä Mirvaa pitkästä aikaa ja samalla tavata uusia mukavia ihmisiä! Hauskaa myös puhua suomea ja englantia, tuntui tosi raikaalta ja kivalta. Mun suomi on aika pahasti ruosteessa kyllä, englanti vähemmän koska käytän sitä lopulta enemmän (töissä päivittäin). Kun erottiin Odéonilla tajusin miten tyhmää on, etten ole pitänyt Mirvaan enemmän yhteyttä – Mirva on niin ihanstuttavan rehellinen ja äärettömän sympaattinen! Kiitos Mirva vielä kivasta illasta, meen tän jälkeen heti lukemaan sun blogia!

Tänään oltiin työkavereiden kanssa ulkona lounaalla kun Caroline tuli viimeistä kertaa käymään ennenkuin lähtee New Yorkiin ensi keskiviikkona. Johanna, eli pomo ei tullut koska sillä oli tietenkin joku liikelounas, mutta muuten oltiin kaikki kivoimmat tytöt yhdessä syömässä libanonilaista ruokaa – joka oli ihan taivaallisen hyvää! Hachette tietenkin tarjosi, joten syötiin menyyt: alkupalaksi oli kuusi erilaista kylmää alkupalaa, joiden nimiä on mahdoton muistaa, ja pääruoaksi lammasta ja riisiä aivan ihanilla mausteilla. Ruoka oli herkullista, siis todella! Oon ollut viime aikoina taas tosi innostunut etnisestä ja tämän hetkiset suosikkiruoat ovat marokkolaiset erilaiset tajine-padat ja nyt hyvänä kakkosen libanonilainen. Molemmat yhdistävät tosi jänniä mausteita ja makuja!

Muuten töissä siis tosi paha kaaos. Carolinen tilalle tullut Emilie on ollut aika vaikeuksissa, eniten omasta syystään tosin. En jaksa selostaa kaikkea draamaa, mutta lopputulos on, että minä ja Elsa hoidetaan yli puolet Emilien töistä omien töiden lomassa koska pomot eivät yhtään luota Emilien työtuloksiin. Tämä johtaa tietenkin siihen, että kaikilla on pinna aika kireellä ja kaikki murjottavat. Elsan kanssa kirjotellaan koko päivän ajan lyhyitä sähköpostiviestejä niin että saadaan vähän tuulettaa ärsyyntymistä ja väsymystä. Pomo ei siedä Emilietä ja veikkaan, että tyttö saa potkut bileiden jälkeen heti. Emilie ei ainoastaan ole epäluotettava työntekijä vaan myös epäkypsä valehtelija joka syyttää virheistään muita. Johanna ei siedä valehtelua, joten niillä on tosi huonot välit. Viime viikkoina töissä on ollut kovan luokan draamaa: Emilie on kadonnut kahdesti, itkenyt salaa ja pomo on raivonnut. Mä yritän olla kiltti Emilietä kohtaan, mutta välillä se on vaikeeta koska vaikka uskon että tytön suurin ongelma on epäkypsyys ja yliherkkyys (henkisesti Emilie ei ole ihan tasapainoinen), mun on välillä vaikea tuntea sympatiaa kun tyttö samalla on niin teennäinen ja yrittää koko ajan päteä tosi typerillä jutuilla.

Lyhyesti sanottuna: yritän töissä olo kiltti ja ymmärtäväinen kaikkia kohtaan ja samalla hoitaa tehtäväni parhaimman mukaan. Aika väsyttävää kyllä tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne rauhoittuu ensi keskiviikon jälkeen!

Hauskaa viikonloppua kaikille!! Palaillaan sunnuntaina!!

Viikon pienet kivat jutut ovat olleet:

• Meillä on ollut aika avaruus-teema, katsottiin nimittäin Apollo 13-leffa ja sen jälkeen pari dokkaria samasta aiheesta, hehe! Muistan kun olin vuonna 1995 9-vuotiaana tosi innoissani katsomassa Apollo 13:a leffassa fafan kanssa, se oli suuri elämys pienelle astronautille! Muistin leffasta tosi paljon, paitsi sen tylsän intron ennenkuin ne pääsee lähtemään kuuta kohti, joka nytkin tuntui tosi tylsältä ja turhalta. Tom Hanks on harvinaisen huono ja niin muutkin näyttelijät, se ehkä häiritsi vähän. Gary Sinise oli ehkä ainut uskottava. Muuten se oli kyllä hauska, avaruudessa tapahtuvat jutut olivat vieläkin jänniä – vaikka en mä saanut samanlaista sydämentykytystä kuin silloin pikkutyttönä! Leffassa olisi saanut olla enemmän teknisiä yksityiskohtia.
• Keskiviikkona oli 35 astetta varjossa, mikä oli aika kauheeta jo. Oltiin terassilla varjossa juomassa kylmät omena-mustikka-smoothiet ja tultiin sitten kotiin tekemään origamia. En ollut kokeillut sitten ala-asteen ja silloin kaikki mitä mä tein epäonnistui surkeasti ja paperit vain rypistyivät rumasti. Tällä kertaa mulla oli vähän enemmän kärsivällisyyttä ja jaksoin keskittyä. Meidän kaneista tuli aika söpöjä, vaikka mun muistuttaa kyllä enemmän pientä porsasta!
• Pomo palasi lomaltaan ja oli niin tyytyväinen mun töihin, että sain lahjaksi kalliita ja kauniita macaron-leivoksia. Robin sai tietenkin syödä ne kun niissä on kauheesti kanamunaa ja kai ne olivat aika hyviä vaikka Robin väitti niitä liian pieniksi. Katoin ne nätisti (katso alla oleva kuva) töistä saadulle vadille, jossa on kaksi kerrosta. Töistä saa ihan kivoja juttuja ilmaiseksi!
• Katsottiin Tarantinon “Reservoir Dogs“, jota Robin ei ollut nähnyt. Se oli parempi kuin mitä mä odotin, teininä tykkäsin siitä tosi paljon ja epäilen nykyään aika paljon mun senaikaista elokuvamakua. Ensimmäinen dialogi kahvilassa tuntui tosin harvinaisen lapselliselta ja jotenkin aloittelevalta, mutta toisaalta Reservoir Dogs on Tarantinon ensimmäinen elokuva eli kai se on aika luonnollista. Mr Pink oli mun suosikki ja oon varma, että se pääsi lopussa karkuun saaliin kanssa! Oli se hauska ja hyvin näytelty (paitsi Michael Madsen, joka vähän tuhosi roolihahmonsa), viihdyttävä ja tosi raikas vieläkin. Jännä nähdä minkälainen Tarantinon uusi on, sehän tuli nyt ensi-iltaan!
• Eilen oltiin Bois de Vincennes-puistossa seikkailemassa. Puisto on tietenkin tositosi iso, niinkuin useimmat paikat täällä (kaikki on täällä aina isompaa kuin mitä on kuvitellut), mutta tosi erilainen kuin kaupungin sisällä olevat ranskalaistyyliset todella huolitellut ja hyvin hoidetut pikkupuistot. Vincennes on enemmän kuin keskuspuisto, eli täynnä erilaisia polkuja ja niiden välissä puolivilliä metsää, joka tosin on aika nuorta. Me ei ehditty nähdä edes puolta puistoa, mutta käytiin katsomassa nopeasti linnaa ja sieltä vaellettiin ilman iPhonea (eli ilman GPS:ää, radikaalia!) kauniille tekojärvelle. Järviä on kaksi, tällä järvellä oli kaksi toisiinsa kytköksissä olevaa kaunista saarta ja siellä sai myös vuokrata soutuveneitä tosi halvalla. Ihmiset siis soutelivat joutsenten parissa järvellä, mutta me saavuttiin paikalle juuri kun soutuvenevuokraamo sulki. Mukavaa oli ja tosi rauhallista, ihanan hiljaista keskustaan verrattuna. Ei myöskään ollut liian kuuma, joten jaksoi liikkua hyvin (keskiviikon 35 oli vaihtunut sopivaan 28:aan asteeseen). Tosi mukava päivä, mutta on pakko mennä uudelleen pian niin että näkee puiston toisen puoliskon myös!
• Tänään hengailtiin meidän läheisessä pikkupuistossa, syötiin ja nautittiin lämmöstä (31…). Robin ystävystyi mustan kissan kanssa, joka heti viihtyi Robinin sylissä.

On ollut mukavaa eikä tunnu pahalta mennä töihin huomenna. Lupaan ja vannon, että kirjoitan tänne jatkossa säännöllisemmin ja kerron useammin kaikesta pienestä hauskasta!! Tylsää aina tehdä tällaisia isoja postauksia, joihin kivat jutut hukkuu joukkoon ja vanhenee. Lupaan parantaa tapani ensi viikolla heti!

Nyt toivotan kaikille hauskaa viikkoa ja jätän teidät seuraavien videoiden pariin:

ps. Mun suomi on ihan hirveessä ruosteessa, en enää yhtään osaa kirjottaa sujuvasti! Hävettää…

Ja lukekaa myös alla oleva kertomus meidän retkestä La Défense-liikekaupunginosaan!!

Tiistaina Robin soitti töihin ja ehdotti, että tavataan töiden jälkeen La Défense-kaupunginosassa. La Défense on Pariisin suuri business-kortteli, joka on kaupungista länteenpäin ja jota en ole ikinä edes miettinyt. Robin oli ollut siellä koko päivän ja toimi oppaana kun saavuin töistä. La Défense on vaikuttava ja moderni kaupunginosa, joka tuntuu ihan eri kaupungilta, tosi eksoottiselta ja muistuttaa ehkä vähän Berliiniä tai New Yorkia. Joka puolella on pilvenpiirtäjiä, businessmiehiä ja suurten yritysten pääkonttoreita (usein kyseessä ovat koko Euroopan pääkonttorit, joten rakennukset on mielettömän isoja). Grande Arche-monumentilta näkee suoraan Riemukaarelle, ja jos olisi tosi hyvät kiikarit tai teleskooppi niin Riemukaaren alta näkyisi Louvrelle asti. On aika mieletöntä, että kaupunkiin on vedetty sellainen väylä! Näköala oli upea ja muutenkin La Défense oli mukavan rauhallinen paikka, etenkin koska kaikki autot ja liikenne on siirretty maan alle. On siis hiljaista ja paljon tilaa, mikä on Pariisissa tosi epätavallista! Plussana La Défensissa on myös jättikokoinen ostoskeskus, jonne meidän on ihan pakko mennä Vilman kanssa ensi kerralla! Ihan loputtoman kokoinen laitos kolmessa kerroksessa…!

Seuraavaksi juttua tämän viikonlopun Bois de Vincennes-seikkailusta, mentiin siis ihan luontoon!

Muistakaa katsoa myös alla olevat uudet kuvat viime viikonlopun Montmartre-retkeltä!!

Taas blogitauko on venähtänyt – tällä kertaa eniten siksi, että pomo on palannut toimistoon enkä siis enää voi lusmuilla rauhassa ja tehdä kaikkea kivaa töihin liittymätöntä. Nyt tulee siis taas suurempi annos kerralla, eniten kuvia mutta ehkä jotain pientä kertomusta taas. Taustatietona on kerrottava, että täällä on ollut taas tosi kuuma. Lämpötilat ovat liikkuneet väliä 28-35 pari viikkoa taas, ilman yhtäkään viileämpää päivää. Ei oo satanut pariin viikkon ja aurinko on polttanut aika pahasti ruohikot ja puut ruskean harmaiksi – eli vaikka on kuuma maisemat näyttävät oudon syksyisiltä. Viime keskiviikkona oli 35 astetta varjossa, mikä oli vuoden kuumin päivä. Ensi viikolle on luvattu tiistaiksi sadetta ja 27, mikä tuntuu tosi mukavan viileältä. Auringossa ei ole tehnyt mieli olla ja melkein kaikki ihmiset istuvatkin päivisin varjossa. Suomalaiselle on hassua, että vielä elokuussa on ihan yhtä kuuma kuin kesä- ja heinäkuussa! Kesä ei näytä mitään loppumisen merkkejä vielä.

Ollaan hengailtu aika paljon ja otettu rauhallisesti vapaa-ajalla ja viikonloppuisin. Mamma lähetti meille suomalaista lakua, joita ensin sääsettiin koska suomalaiset karkit on tosi “kallisarvoisia” mutta jotka sitten syötiin sen kuuluisan Internet Explorer-pizzan kanssa Montsouri-puistossa. Nörttipizza oli oikein hyvä, aika amerikkalaistyylinen mutta voi sitä suositella muille pariisilaisille tai niille, jotka on tulossa tänne käymään! Ja meille saa aina lähettää suomalaisia herkkuja postissa, Kiva-kauppa on kohta ollut suljettuna jo kuukauden eikä avaa ennen syyskuun alkua!

Viime viikonloppuna oltiin lauantaina koko päivän ajan Montmartressa ihan vaan turistimatkalla, koska kaupungin toiselle puolelle ei jaksa lähteä keskellä viikkoa töiden jälkeen. Rappusten kiipeäminen Montmartren kukkulalle oli aika rankkaa kovassa kuumuudessa ja auringon paahtaessa niskaan, mutta meillä oli tosi kiva ja rento päivä. Käveltiin lopulta puoleenyöhön asti ja laskeuduttiin Montmartresta Pigallen ja Oopperan kautta Louvrelle asti – se oli aika hieno reitti kävellä ja oltiinkin ulkona kokonaiset yhdeksän tuntia. Viikonloppuisin on kivaa olla vähän turistina kun muuten elää niin säännöllistä ja normaalia elämää eikä käy missään uusissa paikoissa tutkimusretkellä. Tässä liuta kuvia – eivät sovi niille, joilla on kauhea ikävä Pariisiin!

Seuraavassa postauksessa kuvia meidän tiistaiselta La Défense-retkeltä!