Pienet mukavat jutut
Eilen olin elämäni mukavimmassa pankissa, jossa viime postauksessa mainittu “mummo” osoittautui mitalin arvoiseksi asiakaspalvelijaksi ja todella sydämelliseksi ihmiseksi. Avasin uuden tilin samalla kun rupateltiin vähän kaikesta ja Madame kertoi hymyillen: “Tämä on tällainen pikkuinen toimipiste, me tunnemme kaikki asiakkaat ja muistetaan jo kasvoista minkälainen tilanne asiakkaalla on!” Tosi herttainen meininki, tuli tosi tervetullut olo ja kaikki vaikuttaa ainakin tähän mennessä toimivan tosi hyvin. Ulkomaanmaksut ovat sitäpaitsi halvempia kuin Suomesta Ranskaan maksaessa – tämä selvisi heti kun Madame sai tietää että Suomessa on myös eurot käytössä! Oli tosi kiva puolituntinen pankissa, hassua. Ranskassa saa joko maailman parasta tai sitten maailman surkeinta palvelua – harvoin sitä samaa neutraalia kohtelua kuin Suomessa!
Illalla hengailtiin Robinin kanssa läheisessä pikkupuistossa ja syötiin SubWayn eväitä. Outoa syödä jotain joka maistuu ihan samalle kuin Suomessa! Muuten puisto on tosi rauhallinen ja mukava, ihan kiva paikka ihan kodin lähellä. Syötiin eväät shakkilaudalla:
Meidän kotikulmat on mukavan rennot. Paljon ihmisiä, vilkasta, muttei turisteja, vain normaaleja pariisilaisia, ei rikkaita vaan sopivan tavallisia ihmisiä. Alésia ja Leclerc on vilkkaita mutta kodikkaita katuja täynnä pikkukauppoja, halpaa tavaraa (Pariisissa löytää kaikkea, esim. vaatteita, sekä tosi halvalla että ihan älyttömän kalliilla, kunhan tietää mistä etsiä), ravintoloita ja markkinoita. Ihanaa ilman turisteja ja jotenkin tosi helppo viihtyä.
Tänään suutuin itsekseni töissä, koska en vaan ikinä jaksa sitä, että jonkun mielestä töissä on hauskaa jos en tiedä jotain tiettyä sanaa tai jos joku ranskalainen juttu on mulle uusi. En sano mitään, mutta ärsyynnyn pitkäksi aikaa – ei ihminen ole tyhmä jos se neljän vuoden asumisen jälkeen vieraassa maassa ei osaa jokaista pientä sanaa! En mä edes tiennyt miksi tätä kutsutaan suomeksi tai ruotsiksi: se pieni esine jolla irrotetaan nidotut paperit toisitaan, joka näytää joltain torahampailta. Huh huh oikeesti, tosi hauskaa etten tuntenut sitä sanaa! Onneksi mun kaverit töissä, Elsa ja Caroline on superherttaisia. Siis oikeesti, meillä on tosi hyvä tunnelma. Tänään sanoivat mulle, että erilaisuus ja ulkomaalaisuus ovat rikkauksia – ja tarkoittivat sitä. Tosi kauniisti sanottu, olen vieläkin ihan otettu. Harmi, että Caroline lähtee viikon päästä pois ja joku uusi tulee taas tilalle. Just kun meillä alkoi olla kolmistaan niin rentoa ja hauskaa!
No nyt vähän töitä ja aikaisin kotiin. Toivottavasti vihdoin taas Kivan kautta!
Tällä hetkellä viereisestä kopiointihuoneesta kuuluu Carolinen ääni: “Oh putain! C’est quoi ce truc là?!” Meillä on aika vanha kopiokone…
E dehär parken där nära Vilmas å Tonis hotell? Har gått där förbi flere gånger, där e ett dagis riktigt nära.Dendär apparaten kallas “aborttikone” , har jag lärt mig på jobbet, men dens riktiga namn vet jag inte.Kiva med liten bank i stor stad, vi skall hoppas allt börjar funka.
Mammutti
heinäkuu 31, 2009 at 3:53 ip
Joo det är precis den parken faktiskt! Den är trevlig, där finns vackra rosor och är jättelugnt. Precis, men “aborttikone” är ju inte riktiga namnet – jag tror ingen känner till sânt pâ sitt eget sprâk ens! Jag ska testa flytta pengar till min nya bank den här veckan, hoppas det börjar funka! kram!
bubuina
elokuu 3, 2009 at 10:11 ap
Hei Bubuina, kiitos Pariisin jutuista! Itsekin kaupungissa asuneena ikävä sinne ei oikein hellitä koskaan…
Mutta siis, eihän euroalueen sisällä pitäisi ikinä olla yhtään mitään maksuja maiden välillä (viitaten kommenttiisi halvoista hinnoista) – itse aina siirsin Suomen tililtä Ranskan tilille ilman maksuja, juju on vaan se, ettei pidä laittaa liikaa tietoja kenttiin, pelkkä BIC (tai mikä se nyt oli), muuten se vaatii maksua.
Kaikkea hyvää!
Onneli
elokuu 2, 2009 at 2:07 ip
Kiitos kommentista!! Hauskaa, että anonyymit lukijat uskaltavat kommentoida, on niin kiva tietää vähän kuka täällä käy lukemassa!
Luulen, että se EU-alueen maksu tulee siitä että maksaa pankin tiskillä, se kai on jonkinlainen palvelumaksu koska netissä maksaessa sitä ei tule ollenkaan! Eli kai sitä maksaa henkilökohtaisesta palvelusta.
Kaikkea hyvää myös sinne ja hauskaa alkavaa viikkoa!
bubuina
elokuu 3, 2009 at 10:13 ap
Edelliseen kommenttiisi viitaten täällä ilmoittautuu toinen anonyymi vakkari lukijasi joka on pitää kovasti Pariisista ja nauttii kuvistasi ja tarinoistasi. On kiinnostava seurata pariisilaistuneen elämää mielenkiintoistan opiantojen ja duunin välimaastossa.
Ja mun on pakko lisätä tämä kohteliaisuus, miten fiksu ja kaunis nuori nainen oletkaan!
Maarit
elokuu 3, 2009 at 3:36 ip
Voi ei kiitos!! Kiitos ihan kauheasti! En aavistanut, että mulla on noin ihania lukijoita! Kommenttisi piristi päivää tosi paljon!
Hauskaa loppukesää sinne!!
bubuina
elokuu 4, 2009 at 9:53 ap