Jännitystä töissä
Tänään on ollut aika erikoinen päivä täällä toimistolla… Meidän neljän hengen huoneessa istuu ainoastaan minä, ihan yksin, ja olen vastannut neljään eri puhelimeen ja lukenut neljän eri tietokoneen sähköposteja. Pomo lähti kolmen viikon lomalle perjantaina, pressiattasea Emmanuelle lähti yhtä pitkäksi aikaa eilen, ja eilen Emmanuellen assistentti, tosi mukava työharjoittelija Elsa (joka siis tuli Stéphanien tilalle) ilmoitti sairastuneensa pahasti ja joutuvansa tänään leikkaukseen. Elsa oli tosi reipas eilen, ainakin mä olisin ollut kauhusta jäykkänä päivää ennen isoa leikkausta! Eli yksin olen kököttänyt melkein koko päivän – onneksi Caroline kuitenkin on viereisessä huoneessa ja ollaan hengailtu aina välillä! Muuten olisi aika ankeeta. Ihan kivasti siis töitä kun hoitaa neljää eri virkaa… Onneksi Elsa soitti ja ilmoitti, ettei leikkausta tarvitakaan koska on sattunut “lääketieteellinen ihme” ja tyttö palaa huomenna töihin! Huh! Muuten olisi aika rankka viikko tiedossa. Nyt tosin on vuoden rauhallisin aika, joten aika hiljaista on normaaliin työtahtiin verrattuna.
Ihan kiva kun on jännistystä toimistossa, parempi niin! Pari tuntia tätä päivää jäljellä, yritän vältellä töiden tekemistä ja vastata pelkästään puhelimiin loppupäivän ajan… 
Oon ollut kaikesta hauskasta vapaa-ajan touhusta huolimatta aika stressaantunut ja huolestunut, mutta eilen sattui jotain hassua ja yllättävää, joka jotenkin vapautti ihmeellisellä tavalla. Kotimatkalla vaihdoin metroa normaaliin rutinoituneeseen tapaani kun yhtäkkiä joku vahingossa astuu ihmisjoukossa mun kantapäälle, kuuluu äänekäs RÂTSCH ja mun koko oikeanpuoleisen kengän pohja irtoaa! Ihmisvirta oli vahva, joten ehdin vain kääntyä ja nähdä miten mun kengänpohja jäi kauas taakse keskelle metrokäytävää, ja mumisin nopeast “kiitti vaan jollekin” ranskaksi – ja sitten alkoi naurattaa ihan älyttömästi. Olin kuolla nauruun, joten oli pakko soittaa nopeasti Robinille jotten vaikuttaisi ihan hullulta yksin nauraessani. Robin ei ollut ymmärtää yhtään mitään kun istuin vain puhelimessa ja nauroin. Hysteerinen nauraminen oli tosi rentouttavaa ja jatkui kivasti koko illan, ja vielä nyt seuraavana päivänä olen rennompi ja paremmalla tuulella! Nauru ei siis ainoastaan pidennä ikää…!
(Kiitos muuten tosi kivoista kommenteista, ne ilahduttaa tosi paljon kun pääsen lukemaan ne heti täällä töissä!!)
