Kosminen kotinurkka

Tässä siis lisää kuvia, niitä voi klikata isommaksi!!

Ensin on lisää kuvia keskiajan museosta, jonka jälkeen siirrytään nykytaiteen museoon, Palais de Tokyo. Mentiin sinne samana iltana, koska täällä on tällä hetkellä Pariisin elokuva festivaalit ja siellä piti olla Robert Wisen “Run Silent Run Deep“, pääosassa Clark Gable, vanhan ajan makeelta vaikuttava sukellusvene-elokuva. Saavuttiin kymmenen minuuttia ennen elokuvan alkua, eikä löydetty salia mistään. Seurasi tyypillinen ranskalainen arkiseikkailu, jonka oli aika hillitön (Robin sai kokea hyvä intron ranskalaiseen asenteeseen). Kysyttiin kahdelta eri tiskiltä missä elokuvaa näytetään, vastaukset olivat ristiriitaiset ja oudot. Kolmas henkilö selitti, että joo, näytetään se elokuva täällä – mutta tuossa aulassa, missä on 10 henkeä odottamassa penkeillä, tuolta pieneltä näytöltä, joka on tossa ikkunassa ihan ylhäällä. Oltiin ihan öö okei selvä, ja mentiin istumaan aulaan, missä kaikui. Näyttö oli ihan käsittämättömän korkealla. Elokuva alkoi vartin myöhässä, videotykiltä, kuva oli nurinpäin (oui!!!) eikä ääntä kuulunut. Oltiin aika järkyttyneitä kaikki, koko 15 henkinen yleisö. Sitten näytös katkaistiin ja mies tuli selittämään, että joku muu oli käynyt painamassa playtä, ettei leffan vielä ollut tarkoitus alkaa. Okei. Tyyppi tuli sitten siihen säätämään, sai kuvan käännettyä oikein päin, toi yhden kajarin ja kysyi kohteliaasti, että halutaanko englanninkielisen dialogin ja ranskankieliset tekstit. Vastasin, että ouiiiii, säil vous plaît. Ja leffa alkoi. Äänitehosteet ja musiikki kuuluivat vahvasti, muttei dialogi, koska aulassa kaikui niin pahasti. Päätettiin antaa periksi ja mennä katsomaan museon näyttelyä leffan sijaan. Meidän ranskalaisseikkailu päättyi onnellisesti näyttelyn kassalla, missä mukava Madame vihjaisi: “Näyttely on 3,50, mutta jos otatte tuon esitteen tuosta niin pääsette ilmaiseksi, siellä on nimittäin kutsu jos tulee klo puoli yhdentoista jälkeen… mutta kukaan vain ei ole huomannut sitä!” Oltiin iloisia ja päästiin katsomaan ilmaista näyttelyä, joka oli vielä todella kaunis ja kiehtova!! Alla on kuvia myös tästä näyttelystä ja tosta elokuva-näytöksestä. Näin siis täällä Ranskassa! Tällaiset pikkuyllärit ovat täällä juuri parasta. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu!

Lauantaina ehdittiin siis kahteen museoon, Luxembourg-puistoon ja Robin osti kotimatkalla itselleen kesävaatteita. Sunnuntai oli rauhallisempi, käytiin leffafestareilla katsomassa Jean Cocteau:n elokuva “Le Testament d’Orphée, ou ne me demandez pas pourquoi!“, joka oli ihastuttava vanhan taiteilijan viimeinen elokuva, eli hyvin itseanalyyttinen ja älyllinen, mutta myös virkistävän surrealistinen. Cameo-rooleissa Jean-Pierre Léaud, Charles Aznavour ja Picasso. Elokuva edusti juuri sellaista hellyyttävää, kiehtovaa ja kaunista ranskalaista taiteilijakuvaa, johon olen tämän vuoden aikana syventynyt yliopistolla ja joka siksi on jotenkin tosi kodikasta ja läheistä mulle. Tässä leffasta pari näytettä:

Sunnuntaina Robinin flunssa tarttui minuun, ja olin vähän kuumeessa yöllä. Maanantaina kurkku oli kipeänä ja nyt on ääni mennyt ihan kamalaksi, kaksi päivää olen kuulostanut vanhalta tupakoivalta tädiltä ja välillä ollut ihan mykkänä. Töissä nauroivat tänään, mutta sain myös kurkkupastilleja ja olen päässyt lähtemään aikaisemmin molempina päivinä kun olen ollut niin väsyneen näköinen, kalpea ja ääni ihan rikki. Eilen illalla oltiin silti ulkona Stéphanien, Camillen, Henrin ja niiden yhden ystävän kanssa, jonka nimeä en ikinä muista (tyttö on Ranskan hienoimmassa koulussa, ENS, ja lähtee syksyllä Cambridgeen opettamaan…joo…). Oltiin amerikkalaisessa ravintolassa ja oli tosi hauskaa, naurettiin ja juteltiin koko ilta. Robin viihtyi tosi hyvin, puhuttiin aika paljon ranskaa, mutta välillä englantia ja joskus englannin ja ranskan sekoitusta. Nyt koko porukka lähti Etelä-Ranskaan lomalle ja Avignonin teatterifestivaaleille, joten ei nähdä varmaan kahteen kuukauteen. Mutta kiva kun Robin ehti tavata mun ystävät täällä ennen niiden lähtöä!

Nyt on tiistai ja täytyy mennä nukkumaan! Tässä vihdoin loppukuvat, toivottavasti joku jaksaa katsoa näitä, haha!

PS. Ensi viikonloppuna lähdetään Berliiniin tapaamaan Vilmaa ja Tonia, joten käykää sitten täällä lukemassa matkakertomusta!

Kauhean pitkä blogitauko – anteeksi! Viime aikoina on ollut tosi vilkasta taas, etenkin kun Robin laskeutui tänne viikko sitten.

Ensin on sanottava, että täällä on ollut ihan hirveän kuuma. Viime viikon aikana oli neljän päivän ajan 34,5 astetta lämmintä, mikä oli tosi uuvuttavaa. Meillä oli vuorokauden ympäri kaikki ikkunat auki, eikä ilma silti kiertänyt, aurinko paahtoi niskaan koko ajan ja öisin oli hiostavaa. Nyt tänään lämpötila putosi ja 22 astetta ja sadekuurot tuntuvat tosi virkistäviltä!! Paras lämpötila on 25 asteen ympärillä, kun menee yli 30. elämästä tulee aika raskasta. Nyt pitäisi olla viileämpää tämän viikon ajan ainakin!

Viime viikon maanantaina siis Robin saapui tänne illalla, kuusi tuntia myöhässä koska ensimmäinen lento (Oslon kautta) oli peruttu. Viikon aikana meillä on ollut tosi kivoja iltoja, mutta mua on kyllä harmittanut mennä töihin koko päiväksi kun olisi voinut olla Robinin kanssa ja tehdä jotain kivempaa… Meillä on ollut tosi kiva tunnelma ja ollaan oltu tosi kunnollisia: menty ajoissa nukkumaan, meditoitu joka päivä pari kertaa ja syöty terveellisesti ja hyvin. On ollut kivaa tehdä ruokaa, etenkin kun Robin joka päivä kiltisti tiskaa ja siivoa mun kokkaamisen jäljet, hehe! Nyt kuvia, viikon aikana enimmäkseen meidän ruoista, koska arkipäivinä ei jakseta kauheesti mennä ulos mun töiden jälkeen…

Viikonloppu oli tosi hauska, mentiin ulos pitkälle kävelylle Luxembourg-puistoon, joka tuntui paratiisilta auringonpaisteessa: kauniit vanhat puut, palmut, varjossa lepäävät ihmiset ja kaiken keskellä suihkulähde, jossa pikkupojat leikkivät purjeveneillä. Ihana keidas keskellä kaupunkia, olin ihan kuin lomalla (kun istun aina sisällä ankeassa toimistossa on vaikea kuvitella, että lähistöllä on tuollainen paratiisi…)!

Puiston jälkeen mentiin Keskiajan museoon, joka on kauniissa 1400-luvulla rakennetussa palatsissa ihan Sorbonnen vieressä. Sinne on alle 25-vuotiailla ilmainen sisäänpääsy. Vaikka sisällä oli tosi kuuma, meillä oli kivaa. Museo on täynnä keskiaikaista taidetta, mutta myös kirjoja, käsikirjoituksia, ja etenkin normaaleja joka päiväisiä arjen esineitä (kampoja, kenkiä, etc.). Taustana voin kertoa, että olen lukenut monia keskiaikaisia ranskalaisia romaaneja, joissa seikkailevat ritarit, prinsessat, taikurit, munkit ja kuninkaat, ja joissa Lancelot on maailman paras ritari – ja ne ovat suosikkikirjojani! Mitkään kirjat eivät ole ikinä olleet yhtä viihdyttäviä ja jännittäviä kuin 1100- ja 1200-luvun ranskalaiset romaanit! Joten voi sanoa, että keskiaika on mun mielestä tosi kiehtova aikakausi!

Äh tää on nyt niin hidasta, teen toisen postauksen pienemmillä kuvilla!!