Arkisto kohteelle kesäkuu 12th, 2009
Basilique Sainte-Clotilde
Viikko alkoi väsyneenä, ja samoissa tunnelmissa se päättyykin. Nyt on enää kaksi päivää gradun kanssa vietettävää aikaa, mutta olen niin väsynyt ettei se vielä tunnu missään. Maanantaina katsotaan sitten miltä tuntuu!
Tiistaina oli hieno ilta. Menin Basilique Sainte-Clotilde-kirkkoon kuuntelemaan kuorokonserttia, jossa esitettiin unkarilaisten säveltäjien teoksia. Ohjelmistossa olivat Kodály, Ligeti ja Bartók. Kirkko oli jo itsessään rauhoittava ja upea ympäristö. Pitäisi käydä kirkossa useammin, ihan muuten vain rauhoittumassa. Kirkko on uusi, eli valmistunut 1857, mutta tosi kaunis ja tunnelmallinen. Paikalla oli myös yllättäen surrealismi-kurssin opettaja, joka ei onneksi huomannut mua, mutta istui kolme riviä mun edessä. (Olen miettinyt, että pyydän kyseistä herraa ensi vuonna professorikseni kun aion käsitellä surrealisteja.) Teokset olivat aika vaihtelevia. Suureksi suosikiksi nousi yllättäjänä Kodály, jonka upea teos sai silmät kyyneliin ja kylmät väreet kulkemaan kylkiä pitkin. Istuin ja hymyilin itsekseni, olin niin iloinen. Ligetin teos taas oli hauska, siis sellainen, jolle yleisö nauroi – ja se oli ihan tahallista. Teokseen kuului mm. mieslaulajien “kokorikoooo” huuto ja aika ironinen ote kirkkomusiikkiin. Suuri pettymys oli Bartók, jonka teos oli turhan raskas ja vaivalloisen vakava. Tuntui aika pitkältä ja tylsältä Kodályn kauniin ja Ligetin hauskan teosten jälkeen. Paikalla piti olla muitakin tuttuja suomalaisia, mutten nähnyt ketään (pitäisikö ne lasit hankkia sittenkin?). Jälkeenpäin olo oli todella hyvä: uusi ja levännyt. Taide on aina paras lääke stressiä ja väsymystä vastaan, harmi vain että sen unohtaa aika usein. Mulla on aina hyvien konserttien, näyttelyiden ja elokuvien jälkeen todella puhdas olo. Vähän kuin olisi käynyt henkisessä saunassa.
Keskiviikko oli koko päivän kestänyt työpäivä, en muista päivästä oikein mitään. Ehkä pääsin töistä lähtemään aikaisemmin. Torstaina mulla oli aamulla saksan esitelmä siitä Rilken runosta. Ehdin vain ensimmäisen osan läpi, joten ensi viikolla jatkan eteenpäin luokan edessä. Mulla oli lopulta aika hauskaa, koska tunnelma ryhmässä on rento ja opettaja nuori. Kyseessä oli enemmänkin keskustelu, jota mä johdin ja jota opettaja kommentoi koko ajan. Mä aina jännitä puhua luokan edessä, mutta tilanteessa mulla on aina hauskaa – etenkin jos saan totisen yleisön nauramaan. Opettaja kysyi kun olin aloittanut, että onko mulla “plan” eli jonkinlainen suunnitelma esitystä varten, että on helpompi seurata jos tietää mitä tulee. Niin pitää aina Ranskassa tehdä ja siksi en ikinä tee niin (joo, vastarannan kiiski aina, oon varma että mulla on joku geeni joka pakottaa tällaiseen turhaan niskoitteluun). Vastasin rehellisesti ja hymyillen: “Ei mulla yleensä ole, en viitsi enää jostain syystä tehdä commentaire composé-tyylisiä esseitä enää kandidaatin jälkeen…” Luokkakaverit hihittivät ja opettaja, joka on luultavasti kommunisti, ei vaikuttanut pistävän pahakseen. Ja mulla ei muuten ole aivovauriota, niinkuin viime postauksessa arvelin, koska tossa runossa ei vain ole mitään säännöllistä rytmiä ja runomittaa! Huuuuuuuh, ei tullut noloa hetkeä.
Torstaina töissä pomot olivat poissa, joten oltiin taas laiskoja Stéphanien kanssa ja katseltiin kuninkaallisten kuvia netistä ja naurettiin niille. Stéphanien mielestä Ruotsin kuningasperheen kaikki jäsenet näyttävät typeriltä. Suosikki on Norjan kuningashuone, jostain syystä. Sanoin, että kauheimmat on sen punahiuksisen englantilaisen Fergien lapset, Stéphanie googlasi kuvia ja osoitteli hiirellä niiden kasvoja todeten: “Tossa on tommoinen pikku ongelmakohta…” Joo-o, hauskaa oli!! Täytyy hankkia Stéphanielle joku pieni läksiäislahja kiitokseksi kaikesta avusta ja hauskasta seurasta, läksiäiset on ensi torstaina. Maanantaina uusi tyttö tulee jo harjottelemaan. Ehkä käyn suomalaisessa Kiva-kaupassa ekaa kertaa ja löydän sieltä jotain eksoottista. Ehkä Salkkareiden DVD?! 
Tänään olin puoli päivää töissä. Meillä oli hauska tunnelma. Pomoni Johanna oli eilen illalla “valkoisilla illallisilla”, joka on eräänlainen kadunvaltaustapahtuma täällä joka vuosi. Sinne täytyy saada kutsu eikä kukaan oikein tiedä kuka tilaisuuden järjestää. Kaikkien pitää pukeutua valkoiseen ja ottaa retkipöydät ja -tuolit mukaan. Kyseessä on siis järjettömän iso urbaani piknik: viime vuonna noin 3500 osallistujaa, tänä vuonna noin 10.000-11.000!! Tässä taas huomaa miten isossa kaupungissa asuu…! Tänä vuonna noin 10.000 ihmistä siis valtasivat illalla kahdeksan aikaan Concorde-aukion ja pitivät suuret illalliset. Kadunvaltaaminen on täälläkin laitonta, mutta poliisi eivät tietenkään tee mitään. Perinteeseen kuuluu kuitenkin, että aina kun poliisit ajavat ohi, kaikki nousevat ylös ja vilkuttavat valkoisilla serveteillään!! Ranskalaiset on ihan parhaita.
Tänään siis katsottiin töissä valokuvia ja videoita laittomilta megaillallisilta, tein kaikki työni valmiiksi jo ennen lounasta ja sain lähteä kotiin jo puoli kolmelta lounaan jälkeen kun pomo huolestui kun söin vain kasviksiä ruokalassa ja selitin, että mun stressioireisiin kuuluu ruokahaluttomuus. Mut melkein pakotettiin kotiin: “Johanna, mulla on tässä neljä sopimusta, joissa on outoja juttuja, haluatko katsoa?” “Ei ei, hoidetaan se maanantaina, ei tässä ole mitään kiirettä! Parempi vain että menet kotiin ja saat hyviä arvosanoja. Maanantaina voit muuten tulostaa gradu täällä jos haluat.” Kiitin nöyrästi ja lähdin kotiin. Tosi outoa tehda töitä noin mukavien ihmisten parissa…!
Kotona tein kaksi tuntia töitä, gradu tarvitsee vielä loppulauseen, “conclusion”. Kahden tunnin jälkeen nukahdin yhtäkkiä sängylle. Nukuin pari tuntia kuin kuollut, en edes nähnyt unia. Kai se tuli tarpeeseen kun meni taju ihan tolla tavalla yhtäkkiä ilman että edes huomasin itse. Leivoin sconeseja (scones, mä inhoan suomenkielen näitä taivutuksia, jotka tekee vieraskielisistä sanoista ihan mahdottomia), englantilaisia teeleipiä. Oli kiva puuhastella keittiössä ja tarvitsin jotain muuta ravintoa kuin kasviksiä ja mun koko viikon suosikki jogurtti-hunaja-vadelma-sekoitusta. Sconeseistä tuli hyviä ja söin niitä mansikkahillon ja crème fraîchen kanssa (täällä saa sellaista tosi paksua älyttömän hyvää crème fraîchea, joka on parempaa kuin kuohukerma). Sitten tein pari tuntia töitä ja kuuntelin musiikkia.
En ole edes tajunnut, että nyt seuraa viikonloppu. Ensi yönä aion nukkua kuin kuollut ja huomenna ohjelmassa on Chloé:n yksityismyynti (oh yeah!!) ja kirjastolla gradun viimeistely. 80 sivua siitä tulee, se on hyvä pyöreä luku. Ja sunnuntaina aion mennä taidenäyttelyyn, vaihtoehtoja on noin kymmenen, täytyy varmaan arpoa jotenkin minkä valitsen. Ja maanantaina on maaginen 15.6!! Epätodellista.
Hauskaa viikonloppua kaikille!! Alkuviikosta tulee varmaan kuvia taas viikonlopulta ja toivottavasti tosi ihanista vaatelöydöistä ja taideteoksista… 
Tässä videossa on paljon kivoja Nasan radiokeskusteluja!!
