Kosminen kotinurkka

Nyt sunnuntain kunniaksi järjestetään täällä toisen taas tanskankielisen keittokirjan kilpailu! Kirjan nimi on tällä kertaa “Små cocotter”, kaikki reseptit tanskaksi ja kysymys kuuluu: “Mikä on cocotte? Mitä laittaisit omaasi, jos sinulla olisi cocotte?” Vastata voi suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi – muita kieliä en valitettavasti ymmärrä tarpeeksi hyvin! Vastausaikaa on maanantai ja tiistai, kilpailu päättyy 30.6 klo 23:59.

Onnea matkaan ja jotta kaikilla olisi mahdollisuus voittaa, olen päättänyt, että edellisen kilpailun voittaja ei voi osallistua heti seuraavaan (eli Karkumatka, joudut odottamaan seuraavaa kilpailua)!

(otsikko on surullisen ironinen viittaus siihen Iltasanomien otsikkoon, jonka mamma ja pappa lukivat täällä netissä ja joka lupasi täksi viikonlopuksi hellettä Suomeen – ja nyt raukat istuvat kylmässä tuvassa landella kaatosateessa. Suomen kesän luonne…)

Viikon aikana on tapahtunut paljon, mennään taas kronologisesti. Viime yön tapahtumat tulevat siis viimeisinä, vaikka ne ovat aika hulluja kyllä (tai yksi hullumpi tapahtuma, mutta siitä siis myöhemmin).

Mamma ja pappa lähtivät kotiin Suomeen perjantaina, mutta sitä ennen meillä ehti olla tosi kivoja iltoja yhdessä. Oli tylsää olla töissä kaikki päivät ja nähdä mammaa ja pappaa vain aamuisin aamupalalla ja iltaisin töiden jälkeen, mutta sille ei voinut mitään. Sitä paitsi mammalla ja papalla vaikutti olevan kivaa päivisin, tekivät pitkiä kävelyitä ja nauttivat kauniista säästä. Tiistaina mulla oli mun gradun väittelytilaisuus, joka siis ekana vuonna on melko rento pienimuotoinen tilaisuus, jossa opiskelija keskustelee työstään professorin kanssa. Sain ihan ok arvosanan projektista, 16/20, mistä on tullut onnitteluja, mutta vaikea sanoa onko toi keskinkertainen vai hyvä kun en yhtään tiedä mitä muut ovat saaneet. Jälkeenpäin olo oli täysin tyhjä ja itkin illalla, vaikea sanoa tasan miksi. Osin koska professori piti tylsän puheen, jossa kertoi, että suurin osa opiskelijoista ekan maisteri-vuoden jälkeen vaihtavat journalistiikkaan tai kustantamo-alan opintoihin, koska se on järkevää ja helpompaa. Tuntui varoitukselta ja tuli tunne, että professori ei välttämättä usko, että pärjäisin ensi vuonna tutkija-koulutuksessa ja sen jälkeen akateemisessa maailmassa. Muutenkin sain aika vähän palautetta projektista, mikä harmitti. Ja se tyhjä olo on muutenkin tyypillinen reaktio kun suuri projekti on vihdoin ohi. Mamma ja pappa lohduttivat illalla, kun musta tuntui, että sekä töissä että väittelytilaisuudessa nuoria kannustetaan valitsemaan selkeitä suoria ja siksi tylsiä teitä elämässään, ettei vahingossakaan oteta mitään riskejä, pelataan varman päälle ja mietitään vain rahaa. Onneksi oli seuraa ja paha mieli meni aika nopeasti ohi. Nyt tosin en enää yhtään mieti sitä gradua, se on ohi ja kuopattu, ja toivottavasti ensi vuonna tehdään paljon hienompi työ. Juhlan kunniaksi sain mammalta ja papalta kauniin keltaisen kukan ja salaatinkuivaajan, jota olen kaivannut koko kevään mutten tajunnut ostaa! Kuulostaa ehkä turhalta, mutta salaatista tulee rapeampaa ja raikkaampaa kun sen kuivaa salaatinkuivaajassa.

Torstaina oli viimeinen tentti, eli saksaa. Se meni ihan ok, mutta en hirveästi jaksanut satsata kun suurin paine oli jo ohi. Torstaina kuitenkin olin aika helpottunut, vaikken vieläkään ymmärrä, että olen oikeasti koulusta lomalla ja voin iltaisin tehdä mitä haluan. Mamman ja papan kanssa syötiin hyvin, juteltiin ja oltiin vain. Oli taas vähän surullista hyvästellä aamulla ennen töitä, mutta selvittiin kaikki ilman kyyneleitä mikä oli hyvä. Ensi tapaamisesta ei vielä ole tietoa, mutta kai palaavat taas jossain vaiheessa syksyllä. Onneksi molemmat viihtyvät täällä niin hyvin, ettei ole mitään tarvetta pakottaa vierailulle! Kiitos vielä mammalle ja papalle tosi kivasta viikosta, toivottavasti saitte vähän levätä ja katkaista arkikuvionne!

Perjantaina, eli eilen, olin töissä koko päivän tosi väsyneenä. Pomo on ollut taas stressaantunut, mutta mä selviän vieläkin ilman haukkuja. En tiedä miksi, koska nyt en edes ole osannut auttaa kauheasti kun kaikki tapahtuu niin nopeasti eikä kukaan ehdi oikein selittää mulle mitään. Toivottavasti ensi viikolla on rauhallisempaa eikä mulla olisi niin tyhmä olo kun en tajua oikein mitään ja yritän vain tappaa aikaa.

Eilen sain mailin Stéphanielta, joka pyysi mua mukaan Ranskan kuvataide-akatemian, eli École Nationale supérieure des Beaux-Arts‘in (perustettu 1648) vuosittaiseen taidenäyttelyyn, jossa siis oli opiskelijoiden tämän vuoden töitä. Mukana olivat taas Camille ja Henri, niinkuin viime kerralla pihajuhlissa. Teoksia oli ihan kauheasti ja oltiin kaikki ihan loppu jälkeenpäin kun oltiin kuljettu ylös ja alas portaita kauheassa kuumuudessa. Teokset olivat suurimmaksi osaksi surkeita, siis todella huonoja. Yllättävää, miten surkeaa juttua saa tehdä niin arvostetussa koulussa, siis ihan mitä sattuu, tosi helppoja ratkaisua ja erittäin pinnallista. Rakennus on upea ja sisältä osin täysin tuhottu – mutta aika mielenkiintoisella tavalla. Sisustus ja rakennus olivat itse taideteoksia kiinnostavampia, niinkuin voi päätellä kuvista.

Ensimmäinen teos oli kaunis:

Jälkeenpäin istuttiin ja juotiin kylmiä juomia akatemia sisäpihalla, missä oli lämmin ja mukava tunnelma, DJ, jne. Meillä oli hauskaa ja tuntui kivalta viettää toista rentoa iltaa ilman mitään koulustressiä (ensimmäinen oli torstaina mamman ja papan kanssa hyvässä marokkolaisessa ravintolassa). Juteltiin paljon ja nauroin Stéfin ja Camillen ihan älyttömille jutuille. Ne on harvinaisen hauskoja ihmisiä! Paikka suljettiin jo yhdeltätoista ja lähdettiin sielä Café de Flore‘en, missä en ole ikinä käynyt koska se on kallis ja kuuluisa paikka (Sartren ja Beauvoirin suosikkikahvila, nykyään siellä vihtyy esim. Kate Moss). Stéfin ja Camillen mielestä paikka on hauska, mikä kyllä piti paikkaansa, mutta aika yllättävästä syystä… Juotiin punaviiniä siinä ihan rauhassa kun Adrien Brody astui sisään. Joo, kyllä, voin toistaa: Oscar-voittaja Adrien Brody, mun suosikkinäyttelijä New Yorkista, astui sisään ovesta ja istuuntui vastapäiseen pöytään henkivartijansa ja jonkun ranskalaisen tyypin kanssa. Olin aika yllättynyt, voin vakuuttaa. Ihan mielettömän odottamatonta ja älytöntä! Adrienilla oli pitkät mustat hiukset, lippis päässä ja tennarit jalassa – eli tosi incognito. Mun seuralaiset heitti ihan älyttömiä juttuja ja niitä piti hillitä, ettei Monsieur Brody olisi reagoinut meihin. Lopulta keskusteltiin puoli tuntia edellisen päivän illallisista ja siellä tarjoillusta ankasta, niin että tuli rauha maahan ja saisin rauhassa miettiä mitä sanoisin kun Brody lähtee. Yhdeltä Oscar-voittaja poistui baarista, ja minä kipitin pari askelta perässä, seurasi seuraava dialogi:

Minä: Excuse me, sir!

(Brody kääntyy ja hymyilee.)

Minä: Excuse me, I just wanted to say hello and shake your hand. I really admire your acting.

Brody: Thank you, very much.

(Brody ojentaa kätensä, katsoo minua silmiin, hymyilee ja kättelemme loppuajan.)

Minä: I really like your new hair.

Brody (naurahtaa) : It’s a bit crazy right now… (osoittaa lippistä toisella kädellään)

Minä (naurahtaa): Well, I wish you luck in everything you do and have a nice stay in Paris!

Brody (hymyilee): Thank you!

Koko tämän mielettömän keskustelun ajan Brody katsoi minua silmiin kauniisti, hymyili eikä pitänyt kiirettä minnekään. Kuvaa ei ole, koska se olisi ollut noloa, enkä usko, että Brody olisi halunnut että sitä valokuvataan fanin kanssa kello yhdeltä yöllä. Mutta mulla on kolme todistajaa. Aika uskomaton juttu! En nolannut itseäni, mikä oli hyvä suoritus, en ollut mitenkään hysteerinen fani vaan rauhallinen ja luonnollinen. Se oli tärkeää, en olisi halunnut säikäyttää suosikkinäyttelijääni tai olla typerä. Halusin vain antaa rehellisen kohteliaisuuden! Hauskaa oli myös jälkeenpäin, soitin Robinille ja Vilmalle, jotka olivat molemmat “hieman yllättyneitä”. Vilma oli ihan “grattis herre gud, de kan int vara sant, ja blir helt snurrig i huvudet!” Aamulla Twitteriäni lukenut mamma oli lähettänyt mailin otsikolla: “Kan det vara sant???”

Tässä otettiin kuva “Inasta ja Henrista”, mutta pointtina on, että Adrien Brodyn selkä näkyy kuvassa keskellä:

Näin olen siis tavannut ensimmäisen Oscar-voittajani, ja vielä oman suosikkini! Pitkistä hiuksista ja lippiksestä huolimatta Brodylla oli kauniit silmät ja etenkin kaunis katse. Tässä kuva ja pari haastattelua niille, jotka eivä tunne Brodya (eka kuva huhtikuulta, joten vastaa aika hyvin):

Al-Jazeeran haastattelu joka on kuukauden ikäinen, tehty 30. toukokuuta 2009:

Brodyn Oscar-puhe (jonka voitti Polanksin Pianisti-elokuvasta):

Ja uusimman leffansa traileri:

Lauantai meni nukkuessa ja iltapäivällä menin ulos kuumuuteen kävelylle. Tein neljän tunnin kävelyn keskustassa, shoppailin Robinille synttärilahjan ja kävin tapaamassa Stéfiä ja Camilleä Les Halles’in leffa-kirjastossa, jossa molemmat ovat töissä viikonloppuisin. Aika rauhallinen työ, täytyy sanoa… Notkuin siellä puoli tuntia, sain ilmaisen kirjastokortin ja viisi dvd:tä mukaan vaikka oikeastaan kerralla saa lainata vain kaksi. Itse otin klassikon, Gilliamin “Fear and Loathing in Las Vegas”, jota en ole nähnyt pariin vuoteen, ja Twin Peaksin ekan tuotantokauden, jonka haluan katsoa ensi viikolla Robinin kanssa. Sitten Stéf ja Camille villiintyivät ja sain mukaan kolme ranskalaisen elokuvan klassikkoa, joista en ole kuullut, mutta jotka vaikuttaa hassuilta: “Le Roman d’un tricheur” (Sacha Guitry), “Papy fait de la résistance“, sekä “C… comme la lune”. Kiva kun joku vihdoin suosittelee ranskalaisia leffoja mulle joista en ole kuullut! Täytyy alkaa käydä tuolla usein nyt kesällä ja vuokrata hyviä elokuvia, niitä on tuolla tosi paljon. Kotimatkalla törmäsin Gay Pride-kulkueeseen. Kuorma-auton lavalla tanssivia ihmisiä, huonoa musiikkia, ilmapalloja, naamiaisasuja ja paperisilppua, jota ammuttiin katsojien päälle tykeistä. Kaikki olivat tosi iloisia, mitä oli kiva katsella!

Kotona olen jumittanut väsymyksestä.  Tosi rauhallinen ilta, ensi yönä aion nukkua paremmin – jos ei yläkerrassa tehdä remonttia heti aamulla yhdeksältä kuin tänään…

Toivottavasti mullakin oli tapahtumarikas ja jännittävä viikko! Hauskaa viikonloppua!!

Hui kun väsyttää, yritän kirjoitta lyhyesti tänään ja annan kuvien puhua puolestaan!

Aamulla mukava aamiainen ja sitten Seinelle, käveltiin vähän aikaa ja päätettiin sitten mennä Seinen risteilylle, koska kukaan meistä ei ikinä vielä sellaisella ole ollut. Päädyttiin pienempään laivaan, joka pysähtyi noin vartin välein ja josta olisi saanut jäädä kyydistä pois ja nousta takaisin mukaan oman mielen mukaan. Oli kivan vähän ihmisiä, joten saatiin jutella rauhassa samalla kun katseltiin kaupunkia uudesta näkökulmasta. Ihanan rauhallinen tapa kierrellä kaupunkia!

Pappa teki niiden asunnossa tosi hyvää ruokaa eilen ostetuista aineksista! Täydellistä kesäruokaa, ei liian raskasta!

Päivällisen jälkeen meidän piti vain mennä kahville ulos, mutta ulkona olikin Fête de la musique ja Rue Daguerre oli täynnä ihmisiä ja bändejä! Ruokaa tarjoiltiin pienistä kojuista, ihmiset grillasivat kadulla. Mukana oli kaiken ikäisiä ihmisiä, lapsia ja vanhuksia, keski-ikäisiä ja nuoria, kaikki iloisessa tunnelmassa. Jäätiin kuuntelemaan yhtä tosi hyvää jazz-salsa-afrikkalais-bändiä, joka soitti tosi tosi taitavasti! Ihmisiä oli jäänyt tuplasti enemmän kadulle kuuntelemaan kuin mitä baariin sisälle edes mahtui. Me notkuttiin oven suussa ja oli kyllä tosi hauskaa – etenkin kun mamma ja pappa tykkäsivät täysillä, pappa nosti mamman niin, että sekin sai nähdä jotain ihmisten yli, ja taputtivat ja hurrasivat (pappa huusi muiden mukana “yeah” ja vihelsi)! Mielettömän kiva tunnelma ja tosi hauskaa huomata taas kerran miten paljon hauskempaa on vanhempiensa kanssa aikuisena (tai puoliksi aikuisena…)!

Hengailtiin vielä mun luona lyhyesti, kun mamma ompeli mulle nappeja yhteen takkiin (joo en itse osaa…) ja sitten mentiin niiden luokse. Sain niillä digiboksin toimimaan niin, että dubattujen ohjelmien sijaan voi katsoa alkuperäisiä versioita englanniksi! Upeeta! Roikuin ulos ikkunasta ja otin tämän kuvan:

Ufoja laskeutunut läheiselle katolle.

Kauhea väsymys ja huomenna töihin – ei huvita. Hyvää alkavaa viikkoa kuitenkin kaikille!!

Tänään oli sateista ja aika kylmä, mutta laitoin aamulla päälle sen nätin uuden Manoush-mekon koska halusin juhlistaa mamman ja papan saapumista. Se näyttää tosi kivalta mun mustan vintage-jakun kanssa, täytyy laittaa kuvia kun lataan ne mamma ja papan kamerasta! Lähdin aamulla kymmeneltä leipurin ja pikkukaupan kautta mamman ja papan asunnolle, missä ne olivat kattaneet tosi hienot aamiaiset. Istuttiin pitkään ja juteltiin, sain kuulla suomalaisia hassuja uutisia ja oltiin rauhassa yhdessä.

Sieltä lähdettiin ihaniin läheisiin pikkukauppoihin ostamaan tuoreita raaka-aineita huomiseen ruokaan, kun pappa aikoo kokata itse tuolla asunnossa. Tässä lähellä mua on ihanat kadulle avoimet lihakaupat, mereneläviä myyvä kauppa sekä ihana vihannes- ja hedelmäkauppias, kaikki kolme ihan vierekkäin! Upeita ja melko halpoja ihan tuoreita ainesosia. Luulen, että pappa nautti! Sieltä käveltiin Alésialle ja käytiin mun kadun pikkuisessa lihakaupassa, jonka ulkopuolella oli pitkä jono. Palvelu oli upean ystävällistä. Vietiin sitten kaikki ostokset mamman ja papan luokse ja lähdettiin metrolla Trocadérolle, kun mulla oli kutsu yksityismyyntiin (taas ihanan Maurelitan ansiosta, kiiiiiitos!!)

Paikalla oli aiempia kertoja tiukempi tarkastus, koska ovella oli portsari, jolle näytin kutsun, mistä vietiin tiskille minne annoin yhteystietoni, ja sitten kun lähdettiin pois kassalla piti vielä antaa yhteystiedot ja ovella ne tarkistivat vielä meidän laukut (tosi kohteliaasti kylläkin: “anteeksi mesdames, tämä on vain tällainen muodollisuus…”). Mutta sisällä oli tosi ihania juttuja taas… Mamma oli tosi iloinen ja mua ilahdutti ihan kauheasti, että pystyin tarjoamaan tällaisen exclusive-jutun kun rakas äiti kerrankin oli kylässä! Ei se mitenkään hienostunutta ollut, koska kyseessä oli iso halli, jonne oli kärrätty alennustuotteita ja muutkin olivat hyvin tavallisia ihmisiä. Meillä oli tosi kivaa, mamma osti todella nätin vaaleansinisen ohuen neuleen, jossa on nätti kirjailu, sekä tuliaisia perheelle kotiin. Mä ostin tosi nätit korkkarit todella halvalla (25€!), ihanan kevyen ja ohuen vaaelanpunaisen kauluspaidan, jossa nätit kirjailut, ja sitten vielä beigen vähän kimaltelevan topin. Aika tyttömäistä taas, mutta ne oli niin nättejä kaikki (alla kuvia, jotka otin kotona illalla). Tässä iloinen mamma shoppailun jälkeen:

Sieltä käveltiin takaisin Trocadérolle, missä pappa odotti meitä. Syötiin hodarit (rakastan hodareita 4-ever, sille ei voi mitään!) ja käveltiin turistien keskellä. Oli aika hauskaa olla myös turistikortteleissa välillä, vaikka pappa sanoi ihan oikein, että tuolla on ihan eri tunnelma kun meillä omissa nurkissa. Niin se on, mutta vaihtelu virkistää! Nyt seuraa siksi turistikuvia:

Hyvät ilmeet:

Oltiin aika väsyneitä jo neljän aikoihin (kaikilla rankat työviikot takana), joten lähdettiin mamman ja papan asunnolle hengailemaan. Siellä juotiin teetä ja tehtiin IltaSanomien joku ihan hullun vaikee ja tosi outoja kysymyksiä täynnä oleva tietovisa! Naurettiin ihan hullun lailla kun kysymykset oli ihan älyttömiä! Pappa voitti ylivoimaisesti 28 pisteellä, mamma oli toinen 14. pisteellä, ja mulla oli ruhtinaalliset 9 pistettä! Mä olin ihan pihalla kun kaikki kysymykset käsitteli Suomea, suomalaisia jotain julkkiksia ja usein jotain 50- ja 60-luvulla tapahtuneita juttuja. Mutta se oli kivaa silti!

Illalla käytiin syömässä à rue Daguerre, missä on paljon kivoja ravintoloita ja syötiin taas tosi hyvin! Ja ihana sorbetti-annos jälkiruoaksi: mustaherukkaa, mangoa ja päärynää!

Tosi mukava ja rauhallinen päivä siis takana. Nyt taas tosi väsynyt. Outoa muuten kun ei ole pakko tehdä mitään… ei tarvii olla huono omatunto vaikka en oo tehnyt mitään koulutöitä tänään – outoa!! Kuvasin vielä mun ostokset illalla, kun ne on niin kivat! Ei tietenkään ollut varaa mihinkään Gallianoon, Kenzoon tai Lacroix:n edes alennusten jälkeen, mutta Gérard Darelin vaatteet oli monet tosi kauniita eikä liian kalliita!

‘

Nyt hyvää yötä ja hauskaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti oli kiva juhannus!!

Olin ihan unohtanut, että nyt on juhannus aatto. Mutta olen ainakin juhlinut ja pitänyt hauskaa, joten ihan vahingossa olen sattumalta juhlinut juhannusta!

Eilen saksan esitelmän toinen osa meni ihan okei, oli taas enemmänkin suuri keskustelu kuin esitelmä, mikä on paljon mukavampaa. Saksankursseilla on aina kivaa, en tiedä miksi mutta niillä on rentoja ja kiinnostuneita ihmisiä. Kiva tunnelma. Kun olin metrossa menossa töihin Stéphanie soittaa ja sanoo, että ovat pomojen kanssa crêperiessä töiden lähellä juhlistamassa Stéfin vikaa päivää töissä. Painoin siis sinne suoraan ja oli tosi mukavaa: tosi hyvää salaattia ja juotiin hyvää, aitoa ranskalaista siideriä (jolla ei oo mitään tekemistä suomalaisen litkun kanssa…). Oltiin pitkään lounaalla, minkä jälkeen tehtiin pari tuntia töitä, ja sitten oli Stéfin läksiäiset meidän toimistossa. Shamppanjaa ja pieniä herkkuja. Emmanuelle piti nätin puheen ja antoi kivoja lahjoja. Mä odotin lahjani kanssa siihen asti kun suurin ihmismäärä oli poistunut. Stéf ilahtui tosi paljon, erityisesti levyistä! Se johti siihen, että loppuillan emme tehneet yhtään mitään toimistolla, vaan kuunneltiin suomalaista musiikkia, juteltiin ja juotiin shamppanjaa. Kun lähdettiin toimistola Stéf kysyi jos haluaisin tulla parhaiden ystäviensä kanssa ensin kaverin taidekoulun näyttelyn avajaisiin ja sieltä pihajuhliin, ja lähdettiin sitten metrolla keskustaan. Ystävät olivat myöhässä, joten käytiin ensin drinkillä Rue de Seinen lähellä (Saint Germain).

Taidenäyttelyn avajaisiin meidät vei Camille ja poikaystävänsä Henri, jotka molemmat olivat tosi kivoja ihmisiä! Luonnollisia, hauskoja ja viiden minuutin jälkeen kohtelivat mua kuin vanhaa tuttua. Tosi helppo olla, naurettiin paljon ja Camille haukkui näyttelyn lyttyyn (mutta oli oikeassa).

Sieltä mentiin ruokakaupan kautta (punaviiniä ja karkkia) metrolla à Pigalle, missä Camille asuu tosi rähjääntyneessä mutta kivassa talossa, jonka sisäpihalla järjestettiin pihajuhlat. Kaikki asukkaat olivat tuoneet ruokaa, itsetehtyjä salaatteja, pastaa, piirakoita. Oli juustoja, hedelmiä, marjoja, kakkua, karkkia. Ja tietenkin punaviiniä. Paikalla oli lapsia ja vanhuksia, keski-ikäisiä ja nuoria. Tunnelma oli ranskalaisen rento ja mutkaton, kaikki olivat tervetulleita, syötiin hyvin, juteltiin ja naurettiin. Oli tosi mukava ilta, jonka lopussa Camille näytti minulle asunnossaa piirrustuksiaan ja maalauksiaan, ja monet niistä olivat tosi hyviä, kauniita.

Matkalla metroon yöllä vastaan tuli tämä upea näky… mielettömän kaunis maalattu art déco-ikkuna!

Olin tänään vähän väsynyt töissä… mutta ei se mitään. Keskityin ja hoidin kaikki hommani hienosti ja ilman virheitä. Pomo oli vähän huonolla tuulella taas mutta ilahtui tosi paljon kun olin tehnyt hienosti uudet osoitelistat ja vielä kolmessa kauniissa värissä! Olin siinä vähemmistössä, joka ei saanut kuulla haukkuja tänään. Huh! Ihan hyvä päivä siis. Ja heti töiden jälkeen kiiruhdiin Denfert-Rochereau:lle, missä mamma ja pappa odottivat mua juna-aseman ulkopuolella! Oli tosi iloinen jälleennäkeminen – niinkuin aina! Mentiin yhdessä heti mamman ja papan vuokraamaan kaksioon, joka on oikein kodikas ja söpö – siis se on vuokrattu vain täksi viikoksi, koska hotellit on aika ankeita ja tylsiä, ja tuolla kaksiossa voi tehdä ruokaa, syödä aamupalaa rauhassa jne. Paljon paljon kodikkaampaa ja rennompaa!

Käytiin Montparnassen isossa Monoprix:ssa ostamassa huomiseksi aamupalaa (mun jääkaappi on tietenkin totaalisen tyhjä, jäätelöpakettia lukuunottamatta), ja sieltä mentiin mun kadulla sijaitsevaan tosi kodikkaaseen ja aina täpötäynnä olevaan ravintolaan, joka tarjoaa tosi tosi hyvää ranskalaista kotiruokaa (mamman kanssa syötiin jänistä luumukastikkeessa ja pappa otti herkullista sianposkea siideri-kastikkeessa). Ihana paikka ja tosi kivaa seuraa!

Tosi kivoja päiviä siis! Elämä on välillä ihan mielettömän hauskaa… Huomenna on lauantai ja edessä on ainakin yksityismyynti, jossa pitäisi olla Kenzoa, Christian Lacroix:ta ja John Gallianoa (alusvaatteita ja uimapukuja, mutta toivottavasti muutakin)!

Hauskaa ja jännittävää juhannusta kaikille!! ja kiitos kommenteista, anteeksi etten ole vastannut kaikkiin mutta jokaisen olen lukenut ja ilahtunut!