Kosminen kotinurkka

Sain vihdoin laitettua kuvat koneelle, eli tässä tulee myös samalla viime viikonlopun illalliset ja taidenäyttelyt, ja tämän viikon shoppailut! Tarinoin kuvien välissä tuttuun tapaan.

Näkymä mun työpöydältä oikealle, eli tässä on mun pomon työpöytä ja Eiffel-torni kurkkii tuolla taustalla!

Tässä taas mun oma työpöytä! Meidän tilat ei oo mitenkään suuret tai hienot – tossa mun edessä istuu Stéphanie, lehdistötiedotuksen työharjoitteliaja! Pomo oli muuten poissa siis koko tämän viikon, ihan lomailemassa, ja yritin tehdä parhaani, ettei kaikki olisi ihan sekaisin maanantaina (siis huomenna) kun Johanna palaa takaisin. Mun mielestä onnistuin oikein hyvin, vaikka olin tosi väsynyt niin olin touhukas ja reipas, ja kaikki mikä piti hoitaa on hoidettu. Maanantaina olin ihan raivoissani, koska ne toiset harjoittelija-tytöt on aika tylyjä ja sain vielä kuunnella kuinka ne haukkui ihan uutta harjoittelijaa selän takana, pari minuuttia sen jälkeen, että mukavalta vaikuttanut tyttö poistui ruokapöydästä. Olin siis oikeassa noiden suhteen… valitettavasti! Tosi inhottavaa touhua, mä olin ihan visusti hiljaa, en aio haukkua yhtään ketään selän takana. Sain myös kuulla aksentistani, mikä sai mut ihan tolaltani. Olin niin vihainen, että vielä seuraavana päivänä tiuskin takaisin kun stressaantunut Emmanuelle selitti, että “kuuntele sitten kunnolla ne Johannan viestit, ettei mitään mene ohi, kuuntele sitten kunnolla…” Vastasin: “Mulla on korvat ja ne toimii ihan hyvin.” Joo, ehkä asiatonta, mutta mä en siedä aksentista huomauttamista. En mäkään naura niiden englanninkielellä! Ja se, että ihmisellä on joskus tyhmältä kuulostava aksentti, se ei tarkoita, että tyyppi olisi oikeasti tyhmä. Vai? Onneksi onneksi töissä on Stéphanie, joka on tosi kiva! Meidän molempien pomot oli poissa keskiviikkona, eli syötiin pitkään lounasta kahdestaan, juteltiin kaikkea ja surffailtiin toimistossa, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Stéphanie on rento, vilpitön, kiltti ja hauska! Harmi vain, että sen työt tuolla loppuu ensi kuussa… eli noin kolmen viikon päästä. Mutta kiva tutustua noin hyvään tyyppiin silti! Muutenkin pidi hauskaa töissä kun sain käännöstöitä. Käänsin Emmanuellelle sähköpostin, ranska-englanti, jonka se lähetti Jamie Oliverin agentille. Lähetin sähköpostia saksaan saksaksi ja sain kiitollisen ja innostuneen vastauksen. Ja käänsin kirja-uutuuksien nimiä sekä myyntipuheita englanniksi ja annoin luovuuteni laukata ihan vapaana. Itse ainakin ostaisin heti crème brûlée-keittokirjan, jonka nimi olisi “Small Crispy Crèmes (tai Cremes/Creams)”! Työtehtävät on siis olleet hauskoja!

Kuvat yllä on Hachetten rakennuksen pihalta… aika kiinnostavaa arkkitehtuuria jos ei muuta! Pompidoun ajalta kai.

Yllä siis kuvia viime viikonlopun hauskasta illallisesta suomalaisessa Estelle’s Café-ravintolassa!

Jono Kandinsky-näyttelyyn!

Sophie ja ystävänsä jonossa Warhol-näyttelyyn. Hävettää kun en ikinä opi ihmisten nimiä ekalla kerralla, anteeksi!!

Nyt on siis ollut neljä päivää vapaata. Torstaina olin pitkällä kävelyllä, mutta tein enimmäkseen töitä, luin tenttiin ja kirjoitin gradua. Perjantaina samoin, tein taas pitkän kävelyn ja tein töitä – mutta uupumus nousi pintaan ja itkin kello kolmen ja kello yhdeksän välillä melkein taukoamatta. Tietenkin tein samalla töitä, luin Auerbachia kiltisti, mutta oli aika paha olo. Ihan vain väsymyksestä. Olen Suomesta palattuani tehnyt joka päivä vähintään kymmenen tunnin työpäiviä, usein paljon pidempiäkin, ja kai se väsymys jossain vaiheessa alkaa painaa. Perjantaina oli siis jonkinlainen pieni hermoromahdus, jota mamma ja pappa saivat kuunnella raukat puhelimessa. Onneksi on niin kiltit vanhemmat, etteivät valita puhelinlaskuista ja jaksavat soittaa kun on tarve puhua! Kiitos!! Perjantaina oli vielä niin totaalisen yksinäinen ja jotenkin hylätty olo. Olin aika hajalla kyllä… Olen vieläkin väsynyt, vaikka mikään ei stressaa tietoisesti, niin on vaikea rentoutua ihan täysin. Koko ajan täytyy tehdä jotain työtä, koko ajan olla tarkkana, ja se vaihde jää päälle. Harmittaa, että perjantain ylimääräinen vapaapäivä meni itkemiseen, mutta ehkä se auttoi, nyt on taas vähän parempi olo taas. Olo parani eilen lauantaina, monesta syystä. Ensinnäkin tein mielettömän hyvää mansikkasorbettia, johon tuli sitruunankuorta, vaniljatanko ja tuoreita mansikoita! Tosi hyvää – etenkin kun nyt on ollut 28 astetta lämmintä. Toistan: 28 astetta!! Ihan älytöntä. Ja ero Helsingin helteisiin on mieletön. Täällä ei nimittäin ole merta, eli ei myöskään ole virkistävää/viileää/jääkylmää merituulta, joka aina helpottaa kuumuudessa. Pariisi on kuin Lille: täällä ei lämmin ilma liiku. Ja jos liikkuu, se on hidasta valuvaa liikettä. Ilma on paksu ja kuuma. Huomiseksi luvattu vielä 28, sitten helpottaa taas. Huh!! 25 astetta riittää ihan hyvin, kiitos. Lauantaina ilahdutti myös mielettömän absurdi joukko-msn-keskustelu, johon osallistuivat Robin, Samir ja Olle. Jutut oli sitä luokkaa, että nauroin noin tunnin verran enkä sen takia itse pystynyt sanomaan muuta kuin : D koko ajan! Hulluja tyyppejä.

Ja sitten, lauantain huipennuksena, menin Annen kanssa merkkivaatteiden yksityismyynti-tilaisuuteen, eli kyseessä oli vente privée, johon Maurelita mielettömän kilttinä lähetti kutsun! Maurelita, jos tällaisia tulee uudelleen, tässä on yksi äärettömän kiitollinen osallistuja – aina!! Meillä oli Annen kanssa ihan mielettömän hauskaa. Ajattelin, että sieltä on kaikki ihanat vaatteet jo viety, koska myynti oli alkanut jo viime viikonloppuna. Mutta ei todellakaan!! Halli oli täynnä ihania, siis aivan upeita vaatteita! Kaikki ihania ranskalaismerkkejä, joita olen rakastanut ja ihaillut jo vuosia, mutta joihin ei ole ikinä ollut tarpeeksi rahaa. Ja nyt kaikki -75%!!! Ihan älytöntä! Hihiteltiin Annen kanssa ihan kauheesti kun löydettiin koko ajan vain ihanampia juttuja. Meni ihan pää sekaisin tuolla!

Kävelin koko matkan tuolta kotiin, 4,5 km. Liikunta teki hyvää ja oli hauskaa kävellä uusissa maisemissa!

Kokeilin heti mun uusia mekkoja kotona!

Ensimmäinen yllä on Maje-merkkiä! Majella on aina tosi kauniita vaatteita, oon ihaillut merkkiä jo monta vuotta!

Ja toinen on Manoushin, merkki jota hiplailin ihastuneena viime kerralla Vilman kanssa à Lafayette!

Voisin asua noissa mekoissa… oon ihan liian innoissani! Nyt tarvitsen vaaleat korkokengät vielä kesäksi.

Sunnuntai on mennyt kotona. Sisällä on viileämpää kuin ulkona. Olen lukenut huomisen tenttiin, jonne lähden suoraan töistä huomenna… Rankkaa menoa heti viikon alkuun, mutta toisaalta pahin on sitten ainakin ohi. Tentin idea on tosi älykäs: pitää lukea yksi luku Curtiukselta, Auerbachilta, Balthasarilta sekä Spitzeriltä, ja miettiä miten niiden ajatuksia ja metodia voisi soveltaa omaan graduun, eli omaan tutkimustyöhön. Ja jos ei voi soveltaa, niin täytyy selvittää miksi. Tosi älykästä siksi, että kaikille om gradu on kuitenkin vuoden tärkein arvosana, eikä aikaa välttämättä ole kauheasti opetella ulkoa teorioita yksittäistä kurssia varten, ja samalla voi saada uusia ideoita gradua varten ja syventää vanhoja ajatuksiaan. Olen lukenut ja miettinyt, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että huomenna menee ihan hyvin. Saan lähteä tuntia aikasemmin töistä, mikä on mukavaa ja voin kerrata vielä jos töissä on rauhallista.

Nyt nukkumaan, hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!