Kandinsky & Warhol
Oli ihanaa nukkua viime yönä kunnolla ja herätä hyvällä tuulella! Lähdin ulos kirjastoon jo kahdeltatoista, ja pääsin tällä kertaa Sainte-Geneviève:iin ihan jonottamatta. Siellä tuntui tosi kivalta vaihtelulta saada lukea rauhassa. Nyt kun on töissä päivittäin osaa arvostaa kirjastolla opiskelua ihan eri tavalla… Luin Leo Spitzerin “Stilstudien”-teosta, joka oli kiinnostava, etenkin kun sitä ajatteli kirjallisuustieteen historian näkökulmasta. Tietyt osat Spitzerin metodologiaa ovat nykyään meidän opinnoissa itsestään selviä ja tärkeitä, kun taas toiset ovat vanhentuneet aika pahasti. Mutta kiinnostava lähtökohta analyysiin: ideana on lähteä yksityiskohdasta tekstissä, esim. jonkun sanan etymologiasta, ja laajentaa siitä kirjailijan tyyliin (style), ja sitten lopulta päästä tätä kautta kirjailijan “sieluun” käsiksi. Spitzerin tietenkin vie tämän äärimmäisyyksiin, mutta niin se usein on kun ajattelija keksii oman teoriansa.
Kirjastosta tulin kotiin, tein ihan vähän gradua (valmistelin viimeistä kappaletta, jonka kirjoittamisen aloitan huomenna) ja lepäsin. Kahdeksalta illalla lähdin sitten ulos, Centre Pompidou:n yöhön. Siellä pääsi pysyvään näyttelyyn ilmaiseksi, mutta mä olin siellä Kandinskyn houkuttelemana. Kandisky on ollut mun suursuosikki monta vuotta, ja olin tosi innoissani. Sisäänpääsy oli 9 euroa, muttei tuntunut missään kun tajusin, etten ollut ikinä nähnyt yhtä upeaa kuvataidetta. Ikinä en ole nähnyt yhtä paljon täydellisiä tai täydellisyyttä hipovia taideteoksia yhdessä tilassa. Joka kerta kun astuin uuteen saliin, suu valahti auki ja teki mieli huokaista: “Ooooh!” Parasta oli mennä lähelle teosta ja sitten peruuttaa taaksepäin, silloin siihen värimaailmaan ja “liikkeeseen” pääsi parhaiten mukaan. Juoksin hulluna ympäri, astuin uuteen saliin ja ryntäsin heti niiden teosten luokse, jotka tuntuivat hyvältä, ja sitten jäin niihin kiinni, seison ja silmäilin kolmea-neljää teosta vierekkäin, ryntäilin edes takaisin ja olin tosi onnellinen. Kiersin näyttelyn kolmeen kertaan ja olin todella otettu, liikuttunut. Kandinsky on mulle kuvataiteen Apo, taiteilija jonka teosten ääressä hymyilee ja itkee, ja joka on kadehdittavan ja hämmentävän täydellinen, uudestaan ja uudestaan. Tässä random otteita mun suosikeista, näyttelyssä ei saanut valokuvata joten nämä on ihan googlen kautta vaan, kaikkia parhaita en löytänyt. Näissä on useissa tosi ankeet värit, oikeesti ne oli aina todella kauniit ja kirkkaat!!

Segment bleu (1921)

Bild mit rotem Fleck

Einige Kreise

Fuga

Improvisation 35

Weisses Kreutz

Composition VII

Balancement

Ein Zentrum
Mä oon ollut jälkeenpäin ihan uupunut kun olin niin tunnekuohun valloissa tuolla näyttelyssä. Oli oikeesti vaikeeta irrottautua tietyistä teoksista. Jos olisin tosi rikas, yrittäisin ostaa noita museoilta pois. Olen tosi onnellinen, että maailmassa on tällaista taidetta.
Lähdin sitten Pompidousta Grand Palais:hin, missä tapasin Sophien ja hänen suomalaisen ystävänsä, Kiiran, joka on täällä käymässä. Warhol-näyttely oli ilmainen (se sama, missä Vilma ja Toni kävivät täällä ollessaan) ja sinne oli ihan mieletön jono. Sophie ja Kiira olivat jonottaneet 26 minuuttia kun saavuin, ja yhdessä jonotettiin noin puoli tuntia lisää. Päästiin näyttelyyn klo 23:30! Oli tosi kiva nähdä Sophieta, kun nyt on niin kiireistä niin oli kiva tavata edes äkkiä. Warhol-näyttely oli aika mitäänsanomaton Kandinskyn jälkeen, mutta värit olivat kivat välillä ja se Vilman mainostama Mao-nurkkaus oli hauska! Mutta on toi aika tyhjää eikä edes kaiken taustalla oleva idea ole mun mielestä kauheen kiinnostava. Tässä on vähän sama kuin esim. Malevichin kanssa: tosi hyvä, että joku teki ton kaiken, niin nyt voidaan sitten jatkaa eteenpäin ja tehdä jotain kiinnostavampaa. On oikeesti tärkeetä, että joku aina murtaa sääntöjä ja tekee jotain uutta – vaikkei se olisi kauhean kiinnostavaa. Muut hyötyvät sitten uusisa olosuhteista ja vapaudesta.
Nyt kotona todella väsyneenä, mutta iloisena! Mukava ja tosi renouttava päivä.
Toivottavasti mullakin on ollut kiva lauantai!
Päivän videon sain Samirilta:
Jag blir så fascinerad av att din blogg är för mig så inspirerande fastän jag oftast inte riktigt ens förstår sammanhanget! Google translate är alltså Sådär :/
Denna multitaskingvideo är skum och härlig som tusan, denna sortens mani är underbar!
Och är de bilderna på Kandinsky (?) de du såg på muséet?! Så kul att du fotar av de saker som är vackra, keep up the good work!!
astrid
toukokuu 17, 2009 at 5:53 ip
Oj,Oj , vilka målningar, dit borde vi med gå när vi kommer , månne den e på plats ännu i Juni? Warhol borde man ju nog också se.
mammutti
toukokuu 18, 2009 at 2:16 ip
astrid: Oj oj tack, vilken vacker komplimang!! Jag känner mig alldeles ärad, tack! Jag har också märkt att google translate ger dom mest absurda översättningar – i synnerhet när man försöker översätta latin med den (jag medger att jag förra året försökte fuska med skoluppgifter
) Men med tiden blir det nog ett mer fungerande system, helt säkert. Alla bilder av konstverken här är av dem jag såg på utställningen!! En alldeles underbar ustställning, blew my mind!! Hoppas du har det bra, och visst har du väl hört att robin återvänt dit hem till skövde?! kram!!
mammutti: Kiva att du gillar dem
Utställningen är på Pompidou till början av augusti så ni hinner absolut se den när ni är här i juni!! Jag rekommenderar den nog, den är härlig! Warhol var sämre, men inte illa heller, den är på Grand Palais men har varit där så länge att jag inte vågar lova att den finns kvar i juni! Vi får se! Kram!!
bubuina
toukokuu 20, 2009 at 10:13 ip