Kosminen kotinurkka

… tai ei ehkä sittenkään!

Bella sanoi, että on hauska lukea mun tarinoita ranskalaisesta byrokratista. Toivottavasti se oli totta, koska täältä pesee nyt uutta ja eeppistä paperisotakertomusta!

Tänään piti olla mun ensimmäinen työharjottelupäivä. Saavun Hachettelle viisi minuuttia etu-ajassa ja vastaanoton neiti ilmoittaa saapumisestani. Minut vastaanotti henkilöstö-osaston mukava Madame, jonka olen tavannut kerran aiemmin, ja joka kertoi, ettei yliopistolta tosiaankaan ole vielä tullut niitä pakollisia papereita, jotka jätin sinne kolme viikkoa sitten. Kerron lakon sulkeneen Sorbonnen ensin viikon ajaksi ja että nyt oli vielä kahden viikon lomat (tarkoittaen, että toimiston henkilökunta on ollut kuukauden aikana vain yhden viikon töissä!). Madame ymmärsi hyvin ja pyöritteli päätään kun kertoi miten surkeaa toiminta Sorbonnen toimistoissa aina on. Sain tietää, että tarvitsen convention de stage:in lisäksi myös jonkun “pré-convention”-paperin koulusta. Madame suositteli, että vaadin toimistolla heti siihen allekirjoituksen, etten joudu matkustamaan edestakaisin vielä pari kertaa lisää. Minut saatettiin ovelle ja lähetin metrossa heti sähköpostia pomolleni, joka vastasi parin minuutin sisällä ja sanoi ymmärtävänsä täydellisesti ettei tämä tilanne ole lainkaan minun vikani, sekä harmitteli sitä miten paljon säätöä tästä mulle koituu. Onneksi kukaan ei siis ollut vihainen. Kävin kotona syömässä ja lähetin gradun ensimmäisen luvun professorilleni. Kun saavuin koululle vain 20 minuuttia toimiston aukeamisen jälkeen, odotushuone oli täpötäynnä ja työntekijät hääsivät minut ja pari muuta hämmentynyttä opiskelijaa pois. “Tulkaa huomenna uudestaan, täällä on ihan liikaa ihmisiä.” Sovin pomoni kanssa, että menen huomenna aamulla normaalisti töihin ja lähden sitten aiemmin toimistolle.

Niin sitä täällä päin. Mutta ei mua itse asiassa häiritse yhtään. Oon ollut tosi hyvällä ja reippaalla, jopa lyyrisellä, tuulella koko päivän. Mulla on vielä tosi hyvä mieli Helsingin vierailun jälkeen ja tuntuu, että jaksan olla iloinen, positiivinen ja aktiivinen nyt täällä! Loma latasi kai akut ja nyt on energiaa. Jatkoin koululta kirjastolle, jossa kirjoitin kolmen tunnin aikana kuusi sivua gradua varten. Se tuntui tosi hyvältä ja sujui mukavan helposti! En uskaltanut edes kuvitella, että pääsisin näin nopeasti ja sujuvasti käyntiin loman jälkeen, työnteko tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Kirjastossa vieressäni istuivat kaksi poikaa, jotka katselivat ystäviensä kuvia ja videoita netissä. Tosi mauttomia bileitä, kauheasti puolialastomia nuoria ja aika outoja tilanteita. Aina kun pidin taukoa kirjoittamisesta parin minuutin ajan, katseeni vaelsi poikien lapsellisiin bilekuviin, joita ne vielä osoittelivat sormella. Mitä tuollaiset tyypit edes tekevät kirjastossa? Vievät ahkerien opiskelijoiden istumapaikat… Ja sitten illalla oli kirjallisuus ja hengellisyys-luento, joka melkein pidettiin yliopistolla, mutta kun opettaja tuli salin ulkopuolelle vähän ennen kello kuutta, hän oli saanut tietää, että kaikki salit suljettaisiin tasan kuudelta, eikä kukaan osannut sanoa miksi. Paettiin evakkoon siihen tunnelmallisenn pieneen Rue Galande:lla sijaitsevaan huoneeseen, jossa on vanhoija tauluja, hienoja kirjoja vitriineissä ja ummehtunut haju. Tajusin, että tenttiä varten olisi hyvä lukea edes otteita Raamatusta, muuten olen aika pihalla. Voisiko joku sivistynyt lukija suositella tärkeitä osioita ja kertomuksia sekä vanhasta että uudesta testamentistä?

Kävelin metrolle lämpimässä sateessa ja olin iloinen. Nautin tästä kaupungista, niin kuin nautin myös Helsingistä. Olen taas päättänyt olla positiivinen ja reipas, aion tehdä elämästäni mahdollisimman tunnelmallista ja viihtyisää, vaikka olisin töissä tai kirjastolla. Kaikki riippuu kuitenkin aina asenteesta. Nyt illalla kotona olen saanut hyvällä omatunnolla levätä. Makaan sängyllä, tietokone sylissä, surffailen, syön suomalaista suklaata ja kuuntelen sadetta. Hyvä mieli myös huomista ajatellen.

Päivän videot: