Kosminen kotinurkka

… tai ei ehkä sittenkään!

Bella sanoi, että on hauska lukea mun tarinoita ranskalaisesta byrokratista. Toivottavasti se oli totta, koska täältä pesee nyt uutta ja eeppistä paperisotakertomusta!

Tänään piti olla mun ensimmäinen työharjottelupäivä. Saavun Hachettelle viisi minuuttia etu-ajassa ja vastaanoton neiti ilmoittaa saapumisestani. Minut vastaanotti henkilöstö-osaston mukava Madame, jonka olen tavannut kerran aiemmin, ja joka kertoi, ettei yliopistolta tosiaankaan ole vielä tullut niitä pakollisia papereita, jotka jätin sinne kolme viikkoa sitten. Kerron lakon sulkeneen Sorbonnen ensin viikon ajaksi ja että nyt oli vielä kahden viikon lomat (tarkoittaen, että toimiston henkilökunta on ollut kuukauden aikana vain yhden viikon töissä!). Madame ymmärsi hyvin ja pyöritteli päätään kun kertoi miten surkeaa toiminta Sorbonnen toimistoissa aina on. Sain tietää, että tarvitsen convention de stage:in lisäksi myös jonkun “pré-convention”-paperin koulusta. Madame suositteli, että vaadin toimistolla heti siihen allekirjoituksen, etten joudu matkustamaan edestakaisin vielä pari kertaa lisää. Minut saatettiin ovelle ja lähetin metrossa heti sähköpostia pomolleni, joka vastasi parin minuutin sisällä ja sanoi ymmärtävänsä täydellisesti ettei tämä tilanne ole lainkaan minun vikani, sekä harmitteli sitä miten paljon säätöä tästä mulle koituu. Onneksi kukaan ei siis ollut vihainen. Kävin kotona syömässä ja lähetin gradun ensimmäisen luvun professorilleni. Kun saavuin koululle vain 20 minuuttia toimiston aukeamisen jälkeen, odotushuone oli täpötäynnä ja työntekijät hääsivät minut ja pari muuta hämmentynyttä opiskelijaa pois. “Tulkaa huomenna uudestaan, täällä on ihan liikaa ihmisiä.” Sovin pomoni kanssa, että menen huomenna aamulla normaalisti töihin ja lähden sitten aiemmin toimistolle.

Niin sitä täällä päin. Mutta ei mua itse asiassa häiritse yhtään. Oon ollut tosi hyvällä ja reippaalla, jopa lyyrisellä, tuulella koko päivän. Mulla on vielä tosi hyvä mieli Helsingin vierailun jälkeen ja tuntuu, että jaksan olla iloinen, positiivinen ja aktiivinen nyt täällä! Loma latasi kai akut ja nyt on energiaa. Jatkoin koululta kirjastolle, jossa kirjoitin kolmen tunnin aikana kuusi sivua gradua varten. Se tuntui tosi hyvältä ja sujui mukavan helposti! En uskaltanut edes kuvitella, että pääsisin näin nopeasti ja sujuvasti käyntiin loman jälkeen, työnteko tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Kirjastossa vieressäni istuivat kaksi poikaa, jotka katselivat ystäviensä kuvia ja videoita netissä. Tosi mauttomia bileitä, kauheasti puolialastomia nuoria ja aika outoja tilanteita. Aina kun pidin taukoa kirjoittamisesta parin minuutin ajan, katseeni vaelsi poikien lapsellisiin bilekuviin, joita ne vielä osoittelivat sormella. Mitä tuollaiset tyypit edes tekevät kirjastossa? Vievät ahkerien opiskelijoiden istumapaikat… Ja sitten illalla oli kirjallisuus ja hengellisyys-luento, joka melkein pidettiin yliopistolla, mutta kun opettaja tuli salin ulkopuolelle vähän ennen kello kuutta, hän oli saanut tietää, että kaikki salit suljettaisiin tasan kuudelta, eikä kukaan osannut sanoa miksi. Paettiin evakkoon siihen tunnelmallisenn pieneen Rue Galande:lla sijaitsevaan huoneeseen, jossa on vanhoija tauluja, hienoja kirjoja vitriineissä ja ummehtunut haju. Tajusin, että tenttiä varten olisi hyvä lukea edes otteita Raamatusta, muuten olen aika pihalla. Voisiko joku sivistynyt lukija suositella tärkeitä osioita ja kertomuksia sekä vanhasta että uudesta testamentistä?

Kävelin metrolle lämpimässä sateessa ja olin iloinen. Nautin tästä kaupungista, niin kuin nautin myös Helsingistä. Olen taas päättänyt olla positiivinen ja reipas, aion tehdä elämästäni mahdollisimman tunnelmallista ja viihtyisää, vaikka olisin töissä tai kirjastolla. Kaikki riippuu kuitenkin aina asenteesta. Nyt illalla kotona olen saanut hyvällä omatunnolla levätä. Makaan sängyllä, tietokone sylissä, surffailen, syön suomalaista suklaata ja kuuntelen sadetta. Hyvä mieli myös huomista ajatellen.

Päivän videot:

Olen nyt kotona Pariisissa kahden viikon Helsingin vierailun jälkeen. Pahoittelen, että blogi jäi päivittämättä niin pitkään, mutta se johtui siitä, että Suomessa oli ihan liian hauskaa, en ehtinyt istua kunnolla tietokoneen ääressä! Tässä tulee nyt kauhea määrä kuvia, olen yrittänyt valita parhaat 858:n kuvan joukosta, ja mielestäni nää kyllä edustaa aika pitkälti sitä mitä kahden viikon aikana tehtiin: syötiin, juhlittiin, tavattiin ystäviä koko ajan ja pidettiin tosi hauskaa! Vaikka sää oli hirveän kylmä, seura oli mitä parhainta.

Täytyy vielä kiittää kaikkia, en ikinä olisi osannut odottaa näin lämmintä ja sydämellistä kohtelua!! En voi ymmärtää miten mulla on niin rakastava perhe ja niin ihanat ystävät! Kiitos kaikille, ihan koko sydämestä. Vaikka tuntui aamulla aika surulliselta lähteä, niin koko päivän ajan mua on lämmittänyt kaikki se rakkaus ja ystävyys joita mulle annettiin näiden viikkojen aikana. Se oli tosi koskettavaa.

Ja nyt niihin kuviin – pienemmät kuvat saa klikattua isoiksi! Kuvateksteissä on selityksiä tapahtumista ja henkilöistä!

Vilma ja Robin tuulettavat ekana iltana jälleennäkemistä

Otin aika paljon maisemakuvia myös, koska kaupunki oli jotenkin niin raikkaan ja uuden näköinen!

Helmi

Näytteitä muilta Venetian Snaresin live-keikoilta, jos lukija haluaa saada vähän makua siitä millaista Tavastialla oli! Tavastialla ei varmaan ikinä ole ollut yhtä sairasta keikkaa… jos epäilet, kuuntele näitä näytteitä!!

Dance Like You’re Selling Nails:

Loop

Vilma lukee pääsykokeisiin Strindiksessä

Arnold's

Bella aamukahvilla Ursulassa

Oopperassa katsomassa tosi kahta tosi jännittävää modernia tanssi-esitystä! Tosi raikas ja ilahduttava kokemus mulle, näen niin harvoin tanssia.

Samir ja Robinin lahja

Vilma, minä ja Samir

Jussi Helmin keittiössä. Helmin luona oli tosi kiva ilta!!

Robin osti nää lasit

Aina yhtä söpö Ami Bulevardin Kahvihuoneessa

Viimeisenä iltana Glossa

Nyt kun lukija on kahlannut näitä kuvia läpi pari tuntia, lisään vain lyhyesti, että tuntuu ihan kivalta olla täällä taas, omassa kämpässä. Kaipaan kyllä ihan kamalasti perhettä (oli niin kivaa asua taas kotona, tuli sellainen pikkutyttö-illuusio ja turvallisuuden tunne) ja ystäviä… Rankkaa olla erossa!! Mutta toisaalta, jälleennäkeminen on aina sitä hauskempaa! Peppi Pitkätossu sanoi jossain kirjassa, ettei voi tulla takaisin jos ei ensin ole ollut poissa.

Pariisissa surkea sää, sadekuuroja ja 15 astetta. Mutta oli silti kiva kävellä metrolle kirjastolta, kun puissa on suuret lehdet ja ihmisiä paljon joka puolella. Olin perillä siis jo yhdeltä iltapäivällä, joten ehdin olla seitsemään asti kirjastossa tekemässä tutkimusta sitä saksan runo-analyysiä varten (valitsin sitten sen vaikeamman runon, josta muutkin pitivät enemmän). Olen syönyt suomalaisia karjalanpiirakoita ja ranskalaista sinihomejuustoa – sopivat hienosti yhteen! Vaikka on vähän haikea olo ja työt ja kaikki kouluhommat jännittävät aika paljon, toukokuusta tulee ihan sairaalloisen kiireinen, tein tänään puolentoista tunnin ajan yksityiskohtaista työsuunnitelmaa, jotta saan kaiken hoidettua, ja se suunnitelma edellyttää töitä joka päivä aamu kymmenestä keskiyöhön. No, kyllä sitä aina pärjää, olenhan nuori ja sisukas! Niin siis, tästä kaikesta stressistä ja huolista huolimatta, mulla on hyvä olo kun Suomessa oli niin kivaa. Kiitos siis vielä kaikille hienoilla ystäville ja sukulaisille!! Kaipaan teitä jo nyt ja toivottavasti nähdään taas pian!! Rakastan teitä todella paljon.

Nyt nukkumaan!

Onneksi Pariisi ei katoa minnekään!

Nähdään jossain Helsingin kulmilla!

Bloggaan Suomesta, koska blogilla on ulkosuomalaisia lukijoita, joten kannattaa seurata!

Olen saanut tervetulotoivotuksia videoiden muodossa!

Samirilta:

Ja Vilmalta:

Aika eksoottista ja nostalgista!!

Välttelin tänään gradua tosi hienosti melkein koko päivän! Ihan kiva saavutus, koska enimmäkseen mulla oli aika kivaa. Surffailin ensin netissä, katselin luentoja graduun täysin liittymättömistä aiheista, ja sitten kävin kaupungilla vähän shoppailemassa – niin kuin näkyy tossa pukukopissa otetussa hienossa omakuvassa! Oikeastaan yritän elää tosi säästeliäästi ja niukasti, mutta oon pidemmän aikaa ollut tosi kyllästynyt mun hameisiin ja on tehnyt mieli uusia. Joten antauduin tunteen vietäväksi ja olin pari tuntia liikkeellä. Itse asiassa halusin jonkun tosi hempeän ja keväisen, mielellään vaaleanpunaisen (!!!), mutta sellaisia ei oikein löytynyt, tai ei tarpeeksi hienoja, ja sitten päädyin ostamaan kaksi tosi hyvin istuvaa, nättiä ja tyylikästä hametta, jotka toimivat varmasti hyvin myös töissä toimistolla: tumman sininen tosi pehmeä vekkihame (kapeeta vekkiä ja ylhäältä kuminauhalla kivasti rypytetty) sekä musta hame jossa koristeelliset kuparinväriset metallinapit. Molemmat istuvat täydellisesti eivätkä olleet edes kalliita! Hienoa on myös, että nykyteknologian avulla voi myös yksin shoppaillessa aina saada yhteyden henkilökohtaiseen stylistiinsä: otin pukukopissa eri hame-ehdokkaista valokuvia, lähetin ne Vilmalle sähköpostitse ja sain vastaukset melkein heti! Tyylikästä teknologian käyttöä, eikö? (3G rulez ok.)

Nyt illalla vasta olen päässyt taas gradun kimppuun. Viime päivinä olen kerännyt yhteen kaiken sen informaation, mitä haluan käyttää ensimmäistä lukua varten (sitä oli 28 sivua…) ja nyt olen myös käynyt kaiken tämän infon uudelleen läpi, karsinut, siirtänyt, organisoinut ja lyhentänyt (nyt 19 sivua!). Vielä tulee kirjoittaessa karsittua, koska päällekkäisyyksiä ja turhaa löytyy tosta joukosta vielä varmaankin. Nyt on taas ihan kiva fiilis gradun suhteen. Aina päivän alussa jännittää ja yritän siirtää työntekoa, urakka tuntuu niin suurelta ja jotenkin käsiin räjähtäneeltä, mutta sitten kun pääsee taas vauhtiin työ on sujuvaa eikä sitä oikeen edes huomaa miten paljon saa tehtyä. Mutta joka aamu täytyy käydä sama taistelu itseään vastaan ja tänään taistelin melkein koko päivän. Loppuviikon täytyy olla vielä ahkerampi, haluaisin nimittäin saada ensimmäisen luvun ekan version valmiiksi ennen Suomeen tuloa. Se on ihan mahdollisuuksien rajoissa, kunhan vain pystyy olemaan reipas ja aktiivinen. Olen muuten huomannut, että jäätelö ja tunnelmalliset kynttilät auttavat kun kirjoittaa kotona… mystistä!

Tässä otteita Tonin ottamista tosi upeista Pariisin kuvista (linkin alla muitakin Tonin töitä):

Kaikki kuvat (ja monta muuta hienoa!) löytyvät täältä.

Ai niin, piti vielä sanoa, että jos joku toivoo täältä jotain tuliaisia, jotain mitä ei Suomesta saa, niin sanokaa nyt aioissa!! Mulle on tullut jo pari toivomusta ja ajattelin, että voin toteutta muitakin jos jollain niitä on!! Laittakaa kommentteihin!

Nähdään pian!!

PS. Saksanopettaja peruutti juuri huomisen luennot. Koulussa on puhkeamassa sisällissota: jotkut opettajat luennoivat normaalisti koska isot amphi-salit ovat auki, toiset taas jatkavat lakkoa ja pitävät edellisiä pettureina. Tosi hienoa… Onneksi tulee pääsiäisloma niin kaikki pääsevät vähän lomalle rauhoittumaan!

Ja katsokaa tämä, jossa Vice-lehden toimittajat pääsevät Pohjois Koreaan käymään, mieletöntä: The Vice Guide to North Korea