Keltaisia kesäkuvia
Koska tämä sunnuntai on koostunut surffailusta, suklaasta, gradusta sekä kesätyöhakemuksista, päätin heittää tänne kuvia viime kesältä (sopivasti tänne harmauteen…). Robin sai muistaakseni Samirilta kameran, jossa oli keltainen flash ja tässä on vähän tuloksia (puoli rullaa meni hukkaan, kun Robin kelasi filmiä ensin väärään suuntaan, haha). Nää näyttää kaikki vanhoilta, jostain 70-luvulta, ja ainoastaan Bella osaa näyttää näissä sievältä! 
Tää on paras valokuva mikä musta on ikinä otettu. Ihan oikeesti.
Bellan synttärit ja suklaalaskin
Mun näkökulmasta otettu kuva on jossain koneella tallessa
Joku tarina menossa. Ihan kauheen näköisenä kaatopaikan näköisessä huoneessa.
Kesän parasta seuraa!
Bella & Jockum. Äää kauhee ikävä tulee, oli niin kiva hengailla kesällä, asuttiin ihan lähellä toisiamme Viiskulman kupeessa...
Robin heittää perusposeerauksensa jossain Helsingin ala-maailmassa. S-marketin kassi ja taustalla Alko, suomalaista ankeusromantiikkaa...
Helsingin kesä on maailman kylmin ja ankein. Tulee kylmä kun tätä vaan katsoo. Haaa, huomasin vasta nyt ton suomalaisen ruumiinrakenteen omaavan äijän tossa oikeella taustalla!
Janin ja Riikan taidenäyttely
Huomenna on aktiivinen tylsien asioiden hoitamiselle omistettu päivä. Yritän saada paljon tehtyä niin ei tarvitse miettiä ankeita aikuisten juttuja niin usein. Kirjoitin tänään ranskalaisen CV:n ja huomenna alkaa lähtemään sähköposteja ensin suomalaisranskalaisiin seuroihin ja instituutteihin, ja sitten ehkä jonnekin ihan ranskalaiseen mestaan myös. Olisi kiva olla täällä töissä kesällä, ehkä jopa jossain toimessa jolla olis edes ihan vähän jotain yhteyttä mun opintoihin. No ei saa toivoa liikaa. Pahimmassa tapauksessa mut löytää taas ensi kesänä jostain Helsingin Ärrästä, mikä olisi ihan ok tavallaan, ei se ollut pahin mahdollinen työ ja kaikki ystävät ja perhe olivat aina lähellä. Jännittää aina kauheesti kesätöiden hakeminen, ei ikinä tiedä mihin läävään päätyy koko kesäksi.
Tästä blogista piti vielä sanoa pari sanaa, ihan vaan periaatteista, kun eräs lukija ilmaisi huolensa siitä, että välillä kerron täällä liian henkilökohtaisia juttuja. Blogi perustettiin pari vuotta sitten, idea oli Robinin ja kirjoitin tätä Suomen ystäville ja joillekin läheisille perheenjäsenille. Nyt on tullut tosi paljon muita lukijoita (alussa niitä oli noin 9 per postaus, nyt yleensä noin 30 kappaletta, ja ennätyspäivä oli 20. tammikuuta 2009 jolloin 253 henkilöä kävi täällä) ja on tosi kiva kun on tullut jopa uusia tuttavuuksia ja vanhoja kavereita kehiin. Vaikka lukijoita on paljon enemmän, syyt blogin pitämiseen ovat vielä samat: haluan tätä kautta pitää yhteyttä rakkaisiin perheenjäseniin ja hyviin ystäviin, joita kaipaan ja joista en halua etääntyä liikaa. Viime keväänä melkein lopetin bloggaamisen, kun hyvä ystävä suuttui siitä, että blogi antoi elämästäni liian myönteisen kuvan. Jouduttiin riitoihin ja välit menivät pahasti poikki. Minä en haluaisi elää kulttuurissa, jossa aina täytyy piilotella onneaan, hyvää oloaan tai yksinkertaista elämäniloaan. Mielestäni on masentavaa, miten Suomessa yleensä vain saa valittaa asioista kun taas hyvät asiat täytyy haudata pois ja vaieta. Viime keväisen riidan takia olen yrittänyt olla nyt varovaisempi ja yritän koko ajan ylläpitää jonkinlaista tasapainoa: yritän kirjoittaa hyvistä asioista,mutta myös välillä vaikeammista sekä huolenaiheista. Silti mielestäni tämä blogi ei ole vuodatusblogi, eli haluan, että kävijällä on hyvä mieli lukiessaan tätä. Joskus kuitenkin vaikeat asiat voivat pulputa esiin täälläkin, jos ne tarpeeksi vaivaavat. Niitä ei kuitenkaan saa ottaa liian vakavasti. Koska lukijani ovat yleensä ystäviäni tai sukulaisiani, edellytän jotenkin puoliautomaattisesti, että kaikki tajuavat ihan itsestään, ettei kenenkään elämä ole täydellistä, vaikkei koko ajan valittaisi kaikesta. En siis ikinä yritä leuhkia millään, jos puhun onnistumisista äänensävyni on yleensä aina vilpittömän innostunut ja yllättynyt. Vilpittömyys on mielestäni tärkeä piirre ihmisissä ja yritän täälläkin olla mahdollisimman vilpitön ja rehellinen. Jos lukijoilla on tätä blogia koskien jotain kritiikkiä, sitä saa tosi mielellään jättää kommentien joukkoon, vastaanotan ajatukset mielenkiinnolla ja yritän parantaa tapani jos ihan kauheasti jotakin ärsyttää.
Tosi hyvää viikkoa kaikille!! Menen varmaan sänkyyn potemaan Helsingin ikävää…
Mikä on Helsingin ikävä? Mitä tarkalleen kaipaat?
Sieltä juuri palanneena en kaipaa kuin aika outoja asioita…
karkumarka
helmikuu 15, 2009 at 10:12 ip
Hade inte ens sett bilderna – helt ljuvliga! Här borta saknar man nog sommaren och dig alldeles för mycket! Nog för att vädret här för en gångs skull har varit otroligt vackert – sol&snö och ca -5C. Nästan ingen vind, dessutom.
Utgångsläget för din blog är ju att du skriver åt dina nära&kära, och jag tycker inte alls att din blog är ensidig! Uppfattningen av det privata varierar så ohyggligt mycket från person till person, och så länge du själv inte ser nägot problem i ditt skrivande skall du inte behöva idka massiv självcensur. Det är din blog – du skriver den som du vill!
Gillar förresten stort bilden på dig, Robins hår(?)&den finska gubben i kylan! Kan inte vänta på att få er hit igen snaaart!
Ha en bra vecka du med!
P.S. Finns det månne sommarjobb på franska kulturcentret eller tidningen francofin(visst heter den så?) eller fast franska ambassaden? Eller kanske ngn forskare som behöver franskspråkig assistent?
Bella
helmikuu 16, 2009 at 6:27 ip
Det är din blogg och som sagt alla som känner dig vet att du varken skryter eller snobbar.Om någon tänker nåt annat är det hans/hennes problem.Du tar risken att vara ärlig och det har mången “finne” svårt att vara.Fortsätt på samma sätt, och bry dig inte om “dumma” eller “naiva” kommentarer.Om sommarjobbet, kolla Finska istitut å firmor i Paris.Härliga bilder från del kalla regniga sommaren av er alla, Bella , Jockum, Robin, å dig.
mammutti
helmikuu 16, 2009 at 6:49 ip
söta bilder!:) you miss helsinki, i miss paris. snart e ja ju där och sen är du ju här, yay!:D
Vilma
helmikuu 17, 2009 at 10:06 ap
Karkumatka: Helsingin ikävä ei oikeastaan melkein lainkaan koske itse kaupunkia, paitsi ehkä joitakin katuja ja kulmia, joissa olen viettänyt paljon aikaa lapsena. Helsingin ikävä on siis enimmäkseen lapsuuden nostalgiaa. Mutta suurin ikävä on perhettä ja ystäviä! Mun kaikki parhaat ystävät ovat Helsingissä, eikä Pariisissa ole löytynyt, ainakaan vielä, mitään korvaavia tyyppejä joiden kanssa hengailla ja muuta. Lillessä, Pohjoisranskassa, on pari hyvää ystävää, mutta sinnekin on matkaa ja kalliit junat. Eli Helsingin ikävä on enimmäkseen nostalgiaa ja yksinäisyyttä, ei mitään syvää rakkautta Helsinkiä kohtaan kaupunkina. Pariisi on miljoona kertaa ihanampi paikka asua!!
Muuten kaipaan suomalaisia ruoka-aineita, karjalanpiirakoita, Fazerin suklaata, lakua, jne.
Bella: Oj det låter ju som perfekt vinterväder!!
Mysigt! Vintern är ingen riktig vinter utan snö, inte i Finland åtminstone. Dom här bilderna är helt nya för mig också!! Robin har gömt dem och fattade ge mig dem först nu när jag var i Skövde! Dom är ganska härliga och komiska 
Haha, det är faktiskt Robins hår på bilden där jag fryser! Tack för tipsen för sommarjobben, det är precis de där instanserna jag skall kontakta NU genast! Fattar inte hur det kan vara så nervöst varje år med arbetsansökan… Usch! Men måste skärpa mig och göra det nu! Stor kram!! Tack för uppmuntra med bloggen, jag tycker jag är just passligt avslöjande just nu så fortsätter säkert på denna linje!
Mammutti: Jag skall nu börja skicka mail till just finsk-franska firmor och instituter… Usch så man kan vara nervös!! Förstår int hur det kan vara så hemskt varje år… men måste göra det, bara måste!
Vilma: Väntar massor på att ha dig, er, här!! Det blir helt bäst! Kram!
bubuina
helmikuu 18, 2009 at 11:30 ap