Kosminen kotinurkka

Koska tämä sunnuntai on koostunut surffailusta, suklaasta, gradusta sekä kesätyöhakemuksista, päätin heittää tänne kuvia viime kesältä (sopivasti tänne harmauteen…). Robin sai muistaakseni Samirilta kameran, jossa oli keltainen flash ja tässä on vähän tuloksia (puoli rullaa meni hukkaan, kun Robin kelasi filmiä ensin väärään suuntaan, haha). Nää näyttää kaikki vanhoilta, jostain 70-luvulta, ja ainoastaan Bella osaa näyttää näissä sievältä!

Tää on paras valokuva mikä musta on ikinä otettu. Ihan oikeesti.

Bellan synttärit ja suklaalaskin

Mun näkökulmasta otettu kuva on jossain koneella tallessa

Joku tarina menossa. Ihan kauheen näköisenä kaatopaikan näköisessä huoneessa.

Kesän parasta seuraa!

Bella & Jockum. Äää kauhee ikävä tulee, oli niin kiva hengailla kesällä, asuttiin ihan lähellä toisiamme Viiskulman kupeessa...

Robin heittää perusposeerauksensa jossain Helsingin ala-maailmassa. S-marketin kassi ja taustalla Alko, suomalaista ankeusromantiikkaa...

Helsingin kesä on maailman kylmin ja ankein. Tulee kylmä kun tätä vaan katsoo. Haaa, huomasin vasta nyt ton suomalaisen ruumiinrakenteen omaavan äijän tossa oikeella taustalla!

Janin ja Riikan taidenäyttely

Huomenna on aktiivinen tylsien asioiden hoitamiselle omistettu päivä. Yritän saada paljon tehtyä niin ei tarvitse miettiä ankeita aikuisten juttuja niin usein. Kirjoitin tänään ranskalaisen CV:n ja huomenna alkaa lähtemään sähköposteja ensin suomalaisranskalaisiin seuroihin ja instituutteihin, ja sitten ehkä jonnekin ihan ranskalaiseen mestaan myös. Olisi kiva olla täällä töissä kesällä, ehkä jopa jossain toimessa jolla olis edes ihan vähän jotain yhteyttä mun opintoihin. No ei saa toivoa liikaa. Pahimmassa tapauksessa mut löytää taas ensi kesänä jostain Helsingin Ärrästä, mikä olisi ihan ok tavallaan, ei se ollut pahin mahdollinen työ ja kaikki ystävät ja perhe olivat aina lähellä. Jännittää aina kauheesti kesätöiden hakeminen, ei ikinä tiedä mihin läävään päätyy koko kesäksi.

Tästä blogista piti vielä sanoa pari sanaa, ihan vaan periaatteista, kun eräs lukija ilmaisi huolensa siitä, että välillä kerron täällä liian henkilökohtaisia juttuja. Blogi perustettiin pari vuotta sitten, idea oli Robinin ja kirjoitin tätä Suomen ystäville ja joillekin läheisille perheenjäsenille. Nyt on tullut tosi paljon muita lukijoita (alussa niitä oli noin 9 per postaus, nyt yleensä noin 30 kappaletta, ja ennätyspäivä oli 20. tammikuuta 2009 jolloin 253 henkilöä kävi täällä) ja on tosi kiva kun on tullut jopa uusia tuttavuuksia ja vanhoja kavereita kehiin. Vaikka lukijoita on paljon enemmän, syyt blogin pitämiseen ovat vielä samat: haluan tätä kautta pitää yhteyttä rakkaisiin perheenjäseniin ja hyviin ystäviin, joita kaipaan ja joista en halua etääntyä liikaa. Viime keväänä melkein lopetin bloggaamisen, kun hyvä ystävä suuttui siitä, että blogi antoi elämästäni liian myönteisen kuvan. Jouduttiin riitoihin ja välit menivät pahasti poikki. Minä en haluaisi elää kulttuurissa, jossa aina täytyy piilotella onneaan, hyvää oloaan tai yksinkertaista elämäniloaan. Mielestäni on masentavaa, miten Suomessa yleensä vain saa valittaa asioista kun taas hyvät asiat täytyy haudata pois ja vaieta. Viime keväisen riidan takia olen yrittänyt olla nyt varovaisempi ja yritän koko ajan ylläpitää jonkinlaista tasapainoa: yritän kirjoittaa hyvistä asioista,mutta myös välillä vaikeammista sekä huolenaiheista. Silti mielestäni tämä blogi ei ole vuodatusblogi, eli haluan, että kävijällä on hyvä mieli lukiessaan tätä. Joskus kuitenkin vaikeat asiat voivat pulputa esiin täälläkin, jos ne tarpeeksi vaivaavat. Niitä ei kuitenkaan saa ottaa liian vakavasti. Koska lukijani ovat yleensä ystäviäni tai sukulaisiani, edellytän jotenkin puoliautomaattisesti, että kaikki tajuavat ihan itsestään, ettei kenenkään elämä ole täydellistä, vaikkei koko ajan valittaisi kaikesta. En siis ikinä yritä leuhkia millään, jos puhun onnistumisista äänensävyni on yleensä aina vilpittömän innostunut ja yllättynyt. Vilpittömyys on mielestäni tärkeä piirre ihmisissä ja yritän täälläkin olla mahdollisimman vilpitön ja rehellinen. Jos lukijoilla on tätä blogia koskien jotain kritiikkiä, sitä saa tosi mielellään jättää kommentien joukkoon, vastaanotan ajatukset mielenkiinnolla ja yritän parantaa tapani jos ihan kauheasti jotakin ärsyttää.

Tosi hyvää viikkoa kaikille!! Menen varmaan sänkyyn potemaan Helsingin ikävää…