Kosminen kotinurkka

Takaisin Pariisissa, flunssaisena lakkoilijana. Lakossa on tällä kertaa monta hyvää puolta. Ensinnäkin lakon aloittivat opettajat, professorit itse! Se tarkoittaa, ettei yliopiston sisällä synny niin pahoja riitoja kuin Lillessä kun opiskeljat lakkoilivat ja jotkut opettajat olivat puolesta, toiset vastaan. Ja Sorbonnella on rauhallisempaa, huomattavasti. (Ehkä koska jokaisella sisäänkäynnillä seisoo poliiseja valvomassa?) Vaikka opettajat ovat lakossa, saapuvat he silti kerran viikossa luennoille, jotkut luennoivat normaalisti, toiset tulevat juttelemaan opiskelijoiden kanssa. Ideana on se, ettei opiskelijoita jätetä oman onnen nojaan, yksin ihmettelemään tilannetta. Ja se on hienoa!! Epäitsekästä ja herättää luottamusta. Ja lakon syyt on hyvät, olen ihan opettajien puolella. Syy on siis se, että Sarkozy haluaa muuttaa ranskalaisen korkeakoulu-systeemin amerikkalaisen tapaiseksi. Eli yliopistot olisivat taloudellisesti omillaan, yrityksen tapaisia ja opiskelu maksaisi todella paljon. Kuka sellaista haluaa?? Ja miten joku edes kuvittelee, että tuohon suuntaan vievät uudistukset menisivät läpi ilman äänekästä protestointia?? Toinen syy lakkoilla ovat uudistukset opettajien työhön, niiden statukseen ja ajankäyttöön. Tämä on se osa, joka on mun mielestä enimmäkseen konservatiivista elitismiä opettajilta, koska siis he pelkäävät akateemisen vapautensa puolesta: Sarko haluaa, että yliopiston tutkija-opettajien (enseignant-chercheur) työntekoa ja ajankäyttöä valvottaisiin huomattavasti nykyistä enemmän. Joidenkin opettajien mielestä tämä johtuu vaan kateudesta… lapsellista. Mutta kolmas syy lakkoiluun on taas järkevämpi: ranskalaista concours-järjestelmään ollaan muuttamassa. Systeemi on ainutlaatuinen ja siinä on sekä hyvää, että huonoa. Eli: yliopistolla voi lukea maisteriksi tai tohtoriksi, mutta se ei riitä nykyään. Sen lisäksi täytyy käydä CAPES tai agrégation, jotka oikeuttavat opettamaan eri asteilla. Mutta uudessa syteemissä nämä katoavat ja sen sijaan yliopistolla opinnot jaetaan heti alusta alkaen niihin, jotka lukevat opettajiksi, ja toisiin, joista tulee tutkijoita. Ainakin kirjallisuuden alalla uudistus on ihan älytön, sillä opetus ja tutkimustyö käyvät ihan käsi kädessä, eikä niitä ole mitään järkeä erottaa ilman että jompikumpi kärsisi. Muutenkin on hyvä muistaa, että yliopiston tehtävä ei alunperin ollut valmistaa opiskelijoista tietyn alan ammattilaisia, vaan tehtävänä oli informaation, tiedon, jakaminen. Uudistukset ovat liian suuria ja tulevat liian yhtäkkiä. Yliopistolla opiskelu on kaikkien oikeus, ei ainoastaan varakkaiden.

Se siitä, anteeksi. Käytännössä se tarkoittaa nyt, että Sorbonnella mulla on kurssit melkein normaalisti. Eilen tosin kun menin saksankurssille, Malesherbesissä (joka on siis kauempana) olikin koko rakennuksen henkilökunta lakossa ja he kieltäytyivät avaamasta saleja. Eli kaikki ovet olivat kiinni eikä saksan kurssia järjestetty. Löysin tosin ilmoitustaululta arvosanani, joka oli hulppea 18/20!! Epätodellista. Mulla oli tunne, että se meni hyvin, mutta noin hyvin on jo aika ylläri. Hassuinta oli kuitenkin ylivoimaisuuteni – anteeksi sanavalinta – toisena oleva sai 14/20. Kivaa piristystä. Oon saanut tyydyttäviä ja aika hyviä arvosanoja, en oo liian pettynyt ollenkaan.

Muuten oon ollut tän viikon vähän myrtsinä jotenkin… Flunssa on vaivannut ja oon ollut väsynyt. Ja sitten mun on pakko saada vähän valittaa säästä. Siis ihan oikeesti: en oo nähnyt Pariisissa aurinkoa kertaakaan sen jälkeen, että Robin lähti. Eikä se liity Robinin läsnäoloon yhtään. Täällä sataa, sataa, sataa, tihkuttaa, sataa taas, tihkuttaa, ja sitten on sumua. Joka aamu taivas on harmaana ja Tour Montparnasse peittynyt sumuun. Mä en kestä. En tiedä miksi talvi tänä vuonna tympii näin paljon, yleensä ei ollenkaan, mutta mä haluan vaan kevättä nyt. Kymmenen astetta olis tosi kiva ja auringon paistetta. Mä oon ihan raivostunut tästä.

Vaikka oon ollut kipeenä, en oo pystynyt lepäämään kotona, koska mä en vaan pysty siihen. Jos oon kokonaisen päivän kotona, masennun. Oon liian levoton. Enkä pysty elämään ilman työntekoa. Jotain täytyy koko ajan tehdä ja väsätä, kouluprojekteja tai omia juttuja. Eli oon ollut joka päivä, paitsi eilen (!!) kirjastossa tekemässä gradua. Ja se on kivaa. Mä en ymmärrä miten ihmiset aina alkaa lohduttamaan kun sanoo, että on tehnyt paljon töitä. Mitä vikaa töissä on?? Mä en pysty erottamaan vapaa-aikaa töistä ja se on mun mielestä vain hyvä asia. Koska mulla on niin kivaa tällä hetkellä. En oo hikipinko enkä työnarkomaani, olen työkulinaristi. Apollinaire on nykyään mun parhaita ystäviä. Hieno runoilija, älykkäin runoilija ja suurin vapaa-ajattelija, jota olen lukenut. Oikeati itsenäisesti ajatteleva ihminen! Aikaansa edellä. Ainoa, joka oikeasti ymmärsi mistä futurismissä oli kyse tai mitä futurismin olisi pitänyt olla. Pieni lihava viiksekäs pallero, joka rakasti hyvää ruokaa ja naisia, mutta jonka rakkauselämä oli fiasko koska kauniit naiset vain pelleilivät herkän pulleron tunteilla. Kauneinta ranskaa ikinä, upeita ideoita, vallankumouksellinen ja täysin omanlaatuinen tyyli kirjoittaa. Mulla on tapana kiintyä henkilökohtaisella tasolla suosikkitaiteilijoihin, ja Apollinaire on nyt päässyt Mozartin ja Truffaut’n rinnalle. Haluaisin Apollinairen kuvan seinälle, niin muistaisin omat periaatteeni myös paremmin. Apollinaire oli optimisti, joka uskoi tulevaisuuteen – jopa sodittuaan ja loukkaannuttuaan vakavasti ensimmäisessä maailmansodassa. Kaunis ihminen ja herttainen pullukka.

Oon onneksi tehnyt muutakin kuin hengaillut kuolleiden ystävien kanssa kirjastolla. Tapasin ihan elävän ystävän, koska Sophie (johon tutustuin lukiossa) on tullut tänne koko kevääksi vaihtoon Helsingistä! Käytiin eilen heti lounaalla yhdessä ja sitten shoppailemassa. Oli tosi kivaa, juteltiin kuusi tuntea kaikenlaista, käveltiin ja oli tosi mukavaa! Onneksi Sophien kurssit järjestetään lakosta huolimatta ainakin osittain, muuten olisi ollut aika köyhää vaihtarina… Oli kiva, että pystyin antamaan edes jotain hyviä vinkkejä täällä opiskelua varten, etenkin kertoa eri kirjastoista ja niiden käytännöistä.

Ja mun ostokset… Tarvitsin molempia, joten oon tosi tyytyväinen. Ei ollut enää ehjää pikkulaukkua eikä kivoja hyvässä kunnossa olevia kevätkenkiä. Nyt tarviin enää nätisti leikatun, hyvin istuvan kevät-takin. Mielellään sotilas-vaikutteisen (ei siis mitään camo-juttua, vaan siis sellaisen upseeri-takin…)

Kotona mä sit kaivoin kaappia ja tajusin, että mulla on tosi paljon kivoja kenkiä, joita mä en vaan käytä. Useimpia siksi, että niisä on korkee korko. Ja mulla on nyt viime aikoina, siitä lähtien kuin tulin Lillestä Pariisiin, ollut vähän ulkonäkökriisiä. Jotenkin täällä mulla on kauheen ISO olo, ja olen samaistunut kauheasti Hulk:iin (se on mun uusi lempinimi, jota Robin käyttää). Ja jotenkin mä pelkään, että oon vielä isompi ja kömpelömpi kun mulla on korkeet korot. Nyt mä oon kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä ja yrittää jotenkin korottaa itsetuntoa, ja siis uskaltaa käyttää kivoja kenkiä vaikka olisin kerrostalon kokoinen. Selkä suorana eikä liian isoja askelia. Vähän jännittää. Mua pelottaa trendikkäät nuoret, etenkin kun ne on mua nuorempia. En tiedä yhtään miks musta on tullut näin ujo yhtäkkiä, en ollut ollenkaan viime kesänä! No mut oon nyt päättänyt yrittää taas. Pitäkää peukkuja, ettei tää Hulk vaan kaadu ulkona ja liiskaa jotain pientä ranskalaista alleen!

Kuva Robinin käsialaa. Tässä tulee mun sisäinen salattu persoona hyvin esiin.

Hei muuten vielä tämmöstä ulkonäköjuttua, mutta mä haluaisin alkaa laittaa hiuksia kiinni (kun se nyt on vihdoin mahdollista), mut en yhtään tiedä miten. Oon varmaan ihan outo tyttö, mutta mä en tiedä yhtään mitään kampauksista. Mä haluaisin jotain yksinkertaisia nutturoita, niskaan mieluiten. Ei mitään korkeita kireitä sporty spice ponnareita, eikä niitä ruotsalaisia trendikkäitä pikku myy-nutturoita. Mä haluaisin jotain vähän vanhanaikaisen romanttista kampausta… jonka kuitenkin ehtii tehdä aamulla. Jos jollain on ohjeita, niin olisi tosi kilttiä jos jakaisitte mun kanssa. Ja kans mitä sen nutturna tekemiseen tarvitsee, koska mulla ei oo mitään pinnejä tai pompuloita tai hiusharjaa (!!).

Liikaa paljastuksia. Nyt meen pelaamaan sänkyyn SimCityä iPhonella. Oon ihan koukussa, pelaan varmaan kolme tuntia per yö… Vaikee peli, saan aina kaupungin kasvamaan noin 30.000:een asukkaaseen, mut sit mun talous romahtaa totaalisesti ja velkaannun niin, että on pakko antaa periksi ja perustaa uusi kaupunki. Alan ymmärtää hallituksien harrastamia säästötoimia, hehe!