Kosminen kotinurkka

Viimeinen ilta Skövdessä oli mukava, mentiin sittenkin Robinin ystävän, Arvan (kutsumanimi, kyseessä on poika, ei tyttö) luokse viettämään peli-iltaa! Andreas oli mukana, ja meillä oli kivaa: juotiin viiniä, syötiin juustonaksuja ja pelattiin erilaisia pelejä. Arvalla on kaikki mahdolliset konsolit, Wii, Gamecube, Playstation, ja noiden lisäksi vanhoja alkuperäisiä konsoleita, jotka nykyään on varmaan ihan antiikkia (niinkuin eka Nintendo!!). Mä olin tietenkin kaikista surkein pelaaja, hävisin melkein kaikissa peleissä pojille, jotka tosin viettää tällasia peli-iltoja vähän useammin…

Seuraavana aamuna herättiin tällaiseen maisemaan! Huomatkaa, että 300-metrinen Billingen ei näy yhtään…

Nukahdin ihan vähäksi aikaa bussissa, ja heti seurauksena oli nämä (kuvakäsittely tehty iPhonella heti oton jälkeen mun vielä nukkuessa…):

Danielalla ja Hansilla on kaksi pientä lasta, Ruben (n. 3 v.) ja Aino (5 v.), joista tuli ihan mun ja Robinin parhaita kavereita. Ne oli tosi iloisia koko ajan, Aino istui paljon mun vieressä ja jutteli kaikenlaista, kertoi tosi järkeviä juttuja, esim. miten kannattaa syksyllä koulussa (nolla luokalla) tehdä läksyt niin oppii, ja miten ei haittaa jos ei vielä lapsena tiedä niin paljoa, tai miten muita ei saa syrjiä leikeissä, koska niille voi tulle paha mieli ja ehkä ei itse pääse seuraavalla kerralla mukaan. Tänään aamullakin juuri ennen mun lähtöä, Aino tuli viereen sohvalle istumaan ja halusi katsoa Ranskaa karttakirjasta mun kanssa, ja sitten juteltiin miten Ranskassa ei ole lunta eikä yhtä paljon metsiä, ja ensi kerralla mun pitää näköjään kertoa ranskalaisista maanviljelijöistä ja siitä miten monta lehmää niillä on (?). Aino kertoi myös lypsäneensä härkää, ja Ruben vakuutti, ettei mörköjä ole olemassa, mutta kertoi sitten miten viereisessä talossa asuu lohikäärmeitä. Oli oikeasti tosi kivaa jutella Ainon kanssa, ja leikkiä molempien kanssa. Tosi iloisia, äärimmäisen puheliaita (suu kävi Ainolla kellon ympäri) ja sosiaalisia, ei yhtään arkoja lapsia. Ainon kanssa käveltiin museossa käsi kädessä, koska tyttö halusi, sain myös kotona vaatekaappi-esittelyn (“min garderob är helt fullpackad!”) ja kokeiltiin toistemme koruja. Robin on ihan niiden suursuosikki: Robin är mycket stark, rolig, han har långa ben. Robin jäi itse asiassa vielä Tukholmaan viihdyttämään lapsia, joiden kanssa piti mennä puistoon tänään kun olin lähtenyt. Daniela sanoi, että oli kiva tehdä ruokaa rauhassa… Tosi kivaa kun ne ei yhtään vierastanut meitä (vaikka Robinin ne tuntee tosi hyvin).

Mä aina yllätyn lasten älykkyydestä. Aino kuunteli ja tarkkaili ihan koko ajan kaikkea ja oppi tosi paljon. Muutenkin pikkutyttö tiesi tosi paljon juttuja, mm. ihmisruumiin soluista. Kysymykset olivat ihan upeita: “Ina, mitä voi tehdä jos sattuu aivoihin kun on avaruusaluksessa?” “Miten avaruusaluksessa voi tehdä päänsärkylääkettä?”

Kolme astronauttia:

Tätä kaksoisvoittoa mentiin kahdestaan juhlimaan ravintolaan!

Illallisen jälkeen mentiin katsomaan Cannesissakin ollutta ruotsalaiselokuvaa “De Ofrivilliga”, joka oli oikein hyvä, tykättiin molemmat siitä paljon! Kannattaa nähdä jos se pyörii jossain lähellä teatterissa! Etenkin suositeltava niille, jotka pitää Roy Anderssonista. Erittäin hauska, mutta myös traaginen elokuva, jonka tarinat on kerrottu raikkaalla ja yllättävällä tavalla. Realismia, muttei yhtään masentavaa, surkeeta tai epätaiteellista. Miksei tää ole Oscar-ehdokkaana?? Tosi laadukasta, omalaatuista ja luovaa eurooppalaista elokuvaa. Ruotsissa suuri menestys, eikä syyttä.

Leffan traileri (ruotsiksi, ilman tekstejä valitettavasti)

Tältä aamulta ei ole kuvia, mutta Robin saattoi mut Cityterminaaliin, jossa ehdittiin juoda hyvää kahvia ennenkuin mun bussi lähti lentokentälle. Oltiin molemmat hyvällä mielellä, ikävä on iskenyt vasta nyt kotona. Kotimatka sujui tosi hyvin, Ryanairia voi kyllä suositella, koska jopa bussimatkat lentokentille sujuu tosi hyvin ja nopeasti. Ryanairin lentomatkustaminen muistuttaa enemmän junaa tai bussia, mikä on mun mielestä tosi okei. Tuntuu vaan typerältä miten lentomatkustamisesta yritetään vieläkin tehdä jotain luksusta. Lentäminen on useimmille nykyään tosi arkista, eli ihan turha viljellä mitään luksusmyyttiä mun mielestä. Ryanair on ihan tarpeeksi hyvä, lentokone on kuitenkin vaan yksi kulkuväline muiden joukossa jonka avulla vain siirrytään yhdestä paikasta toiseen.

Ranskassa oli kaunis aurinkoinen ilma, paljon lämpimäpi ja mukavampi sää. Pohjoisessa ilma ja tuuli ovat niin kamalan kuivia, täällä on jotenkin kosteampaa tai pehmeämpää ilmaa. Palasin nyt ensimmäistä kertaa Pariisiin kotiin, ja tuli kyllä hyvä mieli kun bussista näkyi kaukana Eiffel-torni. Teki mieli mennä halaamaan sitä tornia!! Epätodellista, että tänne saa palata kotiin… Robinia kyllä ikävä, mutta meillä oli niin kivaa, ettei tee mieli olla liian surullinen.

Lopuksi täytyy suositella bändiä, jota Robin soitti paljon nyt Skövdessä: Paavoharju. Robinilla on Suomi-ikävä, jonka se lopulta tartutti myös minuun, ja oli viime aikoina ihastunut Kuupuuhun, Launauhun, ja erityisesti Paavoharjuun. En tiedä tykkäisinkö tästä jos asuisin Suomessa, mutta ainakin nyt Paavoharjun musiikki on todella kaunista ja taianomaista. Kannattaa kuunnella etenkin kahta parasta biisiä: “Italialaisella laivalla”, jota oon täällä laulanut koko illan, ja “Valo tihkuu kaiken läpi”. Paavoharjun musiikissa on sitä suomalaista taikaa, mitä pitäisi varjella ja suojella, jotain metsän henkiä ja outoa eksotiikkaa… Ja “Italialaisella laivalla” kertoo, ainakin mun mielestä, Suomesta paenneen ihmisen tunteista, miten koti jotenkin kuitenkin kaikuu taustalla, vaikka “kaipuu on kuolemasta”…