Kosminen kotinurkka

Aamupäivällä kun syötiin Vilman kaa jätskiä ja katsottiin Freaks and Geeksiä, ulkona alkoi sataa lunta. Kevyitä, söpöjä hiutaleita, jotka sulivat heti pois, mutta silti LUNTA. En ole nähnyt Ranskassa lunta sitten ensimmäisen talven kolme vuotta sitten Lillessä, jolloin talvi oli harvinaisen kylmä. Ehkä nytkin talvi tulee olemaan kylmä? Kylmyys ei haittaa, mutta se jäinen kaatosade johon jouduttiin kun lähdettiin lentokentälle, oli erittäin epämiellyttävä. Hiukset kastuivat ja olivat jäätävän kylmät junassa. Meillä oli silti hauskaa, etenkin kun junaan astui samalta pysäkiltä suomalaispariskunta, jotka näyttivät, niinkuin suomalaiset yleensä kun vertaa muihin kansakuntiin, näyttivät siltä, että olivat juuri syöneet harvinaisen happamia puolukoita. Suut oli ihan supussa ja suupielet näyttivät suoraan alaspäin, leuan suuntaan. Kentällä syötiin vähän sipsejä ja muisteltiin sitä, miten paljon kivempi Brysselin kenttä oli, kodikkaampi. Erottiin sitten aika nopeasti lopulta ja yhtäkkiä, halattiin ja Vilma katosi putkeen rullaportaita pitkin.

Junamatka kotiin oli harvinaisen pitkä, paikallisjuna pysähtyi joka pysäkillä ja vatsassa oli se outo kipu, joka aina nostaa päätään kun eroaa rakkaasta ihmisestä yhdessäolon jälkeen. En ole itkenyt, mutta olo oli ontto ja tyhjä. Kotona siivosin koko kämpän kunnolla, tiskasin ja pesin keittiön ja kylpyhuoneen (bakteerikammo alkaa myös nostaa päätään ekaa kertaa elämässäni) ja sitten sen jälkeen olen surffaillut aika väsyneenä, syönyt jäätelöä ja nyt joulusuklaan viimeisiä rivejä. Joulusuklaa on maailman parasta suklaata, siis ihan oikeasti, jään siihen joka vuosi ihan koukkuun. Huomenna alkaa taas arki, mikä tuntuu tosi hyvältä samalla kuin Vilmaa on ikävä. Onneksi on internet! Kuluneen viikon aikana löysimme taas uudestaan toisemme toden teolla, ollaan taas parhaat ystävät ja tajusin, miten Vilman paikkaa ei kukaan muu ikinä voi ottaa. Meillä on niin omat hassur jutut ja ainutlaatuinen yhteys. Itse asiassa se syventyy vuosi vuodelta! Kiitos siis Vilmalle hienosta viikosta!

Niin, mutta omaan arkeen palaaminen tuntuu myös hyvältä ja turvalliselta. Tekee kauheasti mieli alkaa taas lukea ja tehdä töitä, nyt täytyy ennen joulua olla tosi ahkera ja se tuntuu tosi hyvältä! Olen innoissani. Aion olla tosi aktiivinen! Odotan innolla myös uusia pankkikortteja, koska nyt täytyy ennen niiden saapumista (eli vähintään viikon ajan) elää sadalla eurolla, jonka Vilma nosti mulle ennen lähtöään. Kyllä sillä varmaan pärjää, täytyy olla vaan tosi tarkkana ruokaostosten suhteen, ei mitään kallista. Toisaalta se on myös normaalitilanne, joten ei pitäisi olla liian hankalaa. Nyt menee jutut sen verran tylsiksi, että heitän pari kuvaa tältä päivältä tähän loppuun:

Ja sitten vielä aivan mieletön video, jossa astronautti, avaruuskävelyn aikana, tiputtaa työkalupakin maata kiertävälle radalle! Reaktion on mahtava: “Oh great…”, ja keskustelua maan päällä olevan mission controlin kanssa on tosi kiva kuunnella! Ihan siis tämän viikon aikana tapahtunut pieni tapaturma kansainvälisellä avaruusasemalla:

Tänään oltiin paljon ulkona, oli ihana auringonpaiste, mutta vain 6 astetta lämmintä!! Hui! Talvi on tullut… huomenna vielä kylmempää. Mutta mutta, ollaan oltu paljon ulkona. Ensin lähdettiin Marais’hin kävelemään ja katselemaan, Vilma vähän shoppaili ja osti myös mulle American Apparelista kivan lompakon. Mulla on taas lompakko, jee! Siitä ryöstöstä on tullut vitsi, kun mennään ulos kysyn yleensä Vilmalta mitä pitäisi ottaa mukaan ja Vilma tokaisee: “Ei mitään, eihän sulla oo mitään otettavaa!” Ja sitten nauretaan, hehee, ja puhutaan myös ajasta ennen lompakkoa ja sen jälkeen: “De va när du ännu hade en plånbok…” Eli Marais’ssa oli tosi kivaa taas, käveltiin ja nautittiin lauantairyysiksessä, ja sitten tultiin kotiin tuomaan Vilma ostokset ja syömään, lepäämään hiukan. Ja illalla lähdettiin uudestaan ulos, mentiin Concordelle ja sieltä joulumarkkinoille. Markkinoilla oli tosi kivaa, juotiin lämmintä maustettua punaviiniä, maistettiin sokeroitua omenaa (Pomme d’amour), ostettiin kivoja irtokarkkeja ja Vilma sai myös suosikkiherkkuaan: hattaran, barbe-à-papa! Ja sitten käveltiin Oopperalle Concordelta, harrastettiin kovanluokan ikkunashoppailua, eli ranskaksi nuoleskeltiin näyteikkunoita, erittäin kalliiden sellaisten… Se oli tosi hauskaa!! Lopulta tuli niin kylmä, että oli pakko tulla kotiin. Nyt varmaan juodaan kaakaota ja Vilma saa nauttia ranskalaisesta tv-viihteestä viimeistä kertaa vähään aikaan…!