Kosminen kotinurkka

Ensimmäinen maailmansota päättyi tasan 90 vuotta sitten, ja siksi tänään ei tarvinnut mennä kouluun. Tai ei saanut mennä, olisin ihan mielelläni mennyt! Tässä on nyt ollut kolme viidestä kurssista kahden viikon tauolla, osittain pyhäpäivien takia, osittain sen takia, että jotkut opettajat ovat tällä hetkellä Abu Dhabissa. Ja toi ei ole mikään mun keksimä villi tekosyy, Sorbonnella on oikeesti joku sisaryliopisto Abu Dhabissa ja välillä meidän opettajat käy siellä luennoimassa. Aika hassua! Mulla on jo ikävä kouluun, onneksi huomenna on ainakin yksi kurssi iltapäivällä. Tänään mä pysyin kiltisti kotona, koska eilen kävi näin ihan vahingossa kun pyörin kaupungilla:

En nyt aio tässä selitellä sen enempää kuin, että olen vieläkin köyhä ja surkea, mutta ei kai köyhän kuitenkaan pidä talvella palella jos sillä ei ole villapaitoja? Että niin, nää tuli äärimmäiseen tarpeeseen! (Ostin myös harmaan yksinkertaisen paidan ja violetit overknee-sukat, jotka ehkä olivat ainoa turhempi ostos, siis ne sukat, mut ne ei maksaneet paljoa.)

Eli tänään lompakko kiinni ja reipasta koulutyötä! Olen nyt kirjoittanut ihan kivan harjoitustekstin saksan tenttiä varten, johon olen yllättävän tyytyväinen! En halua toistaa itseäni, joten mainitsen vain sen miten onnellinen ja tyytyväinen olen siihen, että vihdoin saan kunnon saksanopetusta ja kehityn nopeasti oikeaan suuntaan! Tuntuu niin kivalta kun saksaksi kirjoittaminen alkaa lopulta sujua. Ja sitten luin loppuun René Charin “Le Marteau sans maître”:in. Oli aika hankalaa kyllä, vaikea saada otetta kun menee niin abstraktiksi. Vahvoja kuvia ja symboleita, muttei oikein mitään mistä oikeasti saisi syvempää ymmärrystä. Tähän mennessä vaikeimpaa runoutta mitä olen lukenut. Hauskaa oli, että loppuosan proosa oli osittain omistettu André Bretonille ja Paul Éluardille, eli kahdelle täällä jo mainitulle surrealistille! Eli hienosti kurssit taas nivoutuu yhteen ja on toisiinsa kytköksissä, jee! Siitä hienoa, että tajusin valita juuri nämä luennot. Sitten vielä Apollinaire’iä päälle, “Poèmes à Lou”. Todella kauniita ja sydäntä riipaisevia rakkausrunoja ensimmäisen maailmansodan rintamalta. Siis Apollinaire oli sodassa vapaaehtoisena mukana ja kirjoitti juoksuhaudoissa upeita runoja, nämä rakkausrunot Loulle ja vielä hienommat “Calligrammes”-runot. Apollinaire tuntui ihanan helpolta luettavalta hankalan ja hitaan Charin kahlaamisen jälkeen, ja muutenkin Apollinairen ranskan kieli on sujuvimpaa ja soljuvimpaa ja suloisimpaa mitä olen ikinä lukenut. Mielettömän kaunista, vaikka välillä hyvin yksinkertaista.

“LIX

C’est

C’est la réalité des photos qui sont sur mon coeur que je veux

Cette réalité seule elle seule et rien d’autre

Mon coeur le répète sans cesse comme une bouche d’orateur et le redit

A chaque battement

Toutes les autres images du monde sont fausses

Elles n’ont pas d’autre apparence que celle des fantômes

Le monde singulier qui m’entoure métallique végétal

Souterrain

O vie qui aspire le soleil matinal

Cet univers singulièrement orné d’artifices

N’est-ce point quelque oeuvre de sorcellerie

Comme on pouvait l’étudier autrefois

A Tolède

Où fut l’école diabolique la plus illustre

Et moi j’ai sur moi un univers plus précis plus certain

Fait à ton image”

(Apollinaire, Poèmes à Lou)

Oon pitänyt lupaukseni pitää tästä asunnosta huolta, eli pessyt pyykkiä, pesin jopa päiväpeittoni, ja siivonnut taas keittiötä! Mamma on varmaan ylpeä kun mulla on puhdasta ja siistiä täällä? (Ne jotka tuntee mut tietää mihin kaaokseen mä helposti päädyn…) Vilma ihan oikeesti yllättyy kun tulee tänne lauantaina! Tuntuu ihan epätodelliselta, mutta tosi kivalta saada tänne vieras!! Oon aika innoissani Ja aion yrittää laittaa tänne joka päivä kuvia meidän seikkailuista, kaikesta mitä keksitään tehdä viikon aikana! Tässä muuten pari kuvaa, jotka otin silloin kun kävin Applen huollossa, mutta jotka on unohtunut laittaa tänne:

Ja sitten vielä päivän suurimmat uutiset, nää molemmat on kohahduttanut mua tänään, aika surullista! RIP Phoenix RIP. *hiljainen hetki*

Phoenix-laskeutuja lopetti toimintansa

Mars Phoenix Lander Finishes Successful Work on Red Planet

Dust Storm Cuts Energy Supply of NASA Mars Rover Spirit

Spirit Rover in Trouble

Taistele, Spirit, taistele!!

Little Sister-blogista löytyi yllättäen tällainen kuva musta ja Vilmasta viime kesän Flow-festareilta! Hyvät ilmeet, en oo ennen nähnyt tätä!

Mä en oikein oo vielä ihan täysin sisäistänyt sitä, että asun Pariisissa, tai siis tajuan, etten enää ole Lillessä vaan Ranskan pääkaupungissa, mutta jotenkin unohdan arjen keskellä, että tässä kaupungissa ei ainoastaan ole 14e arrondissement, tai Sorbonne, tai paljon eri kirjastoja, vaan täällä on myös esim. Sacré Coeur, jota periaatteessa voisin mennä tuijottamaan jos jaksaisin. En jaksa juuri tota yllämainittua mennä katsomaan yksin, koska sehän on kaukana, ihan toisella puolella kaupunkia, mut ideana on se, etten ole esim. vielä edes käynyt Eiffel-tornissa! (olen kiivennyt sinne kaksi kertaa, mutta vuosia sitten!) Ehkä me voidaan tehdä Vilman kanssa vähän turistijuttuja ensi viikolla! Siihen mennessä:

Enkä ole ottanut kuvaa itse, se on täältä.

Toivottavasti viikko jatkuu kaikilla oikein hyvin!! Ainakin täällä ollaan taas pirteitä ja iloisia!

Edit 23:56:

Katsoin juuri tämän leffan, voi huh huh! Taustatarina on se, että tämän elokuvan nimi esiintyy pariin kertaan mun ensimmäisessä päiväkirjassa vuodelta 1993. Kyseinen elokuva oli mun ehdoton suosikki 7-8-vuotiaana ja lainasin tämän monta kertaa Töölön kirjastosta koulun jälkeen. Jotenkin se nyt muistu mieleen ja löysin leffan netistä. Nyt katoin sen ja nauroin ihan hulluna!! Varmaan tää on mulle erityisen hauska kaikkien muistojen jälkeen, ja tajuan nyt miten paljon pienenä samastuin tohon pikkutyttöön. Eli kyseinen elokuva ei ole Back to the Future tai Star Wars, joita fanitin hulluna seuraavien vuosien aikana, vaan ikiklassikko ja mestariteos “3 Men and the Little Lady” (1990)! En löytänyt netistä traileria, tää oli paras mahdollinen video:

Suosittelen!!