Kosminen kotinurkka

Aamulla oli vähän paha mieli, mutta täällä sellaisen saa pois jo pelkästään menemällä ulos. Aurinko paistoi ja lämmitti, tuuli oli pehmeä ja lämmin, ihania tuoksuja joka puolella! Ei ollut kauaa enää paha mieli. Täällä on niin ihanan paljon elämää, lämpö tuntuu hyvältä ja tuoksuja on hauska tunnistaa ja miettiä. Mulla on aika hyvä hajuaisti ja muistan tuoksut tosi hyvin. Tänään metrossa haisi ihan Lintsin Vekkulalle – olen ihan varma vaikken ole Vekkulassa käynyt moneen pitkään vuoteen. Ja kun nousin rappusia ylös Odéonille tuoksui vaniljajäätelön ja valkosipulin sekoitus. Outoa, hehe!

Olin taas Sainte-Geneviève:issä lukemassa. Olen päättänyt tutustua kerrankin kunnolla professoreiden suosittelemiin kirjoihin, siis niihin teoreettisiin myöskin. Ehkä oli jo aikakin…! No siis tänään istuin kauniissa kirjastossa ja luin Yves Chevrelin (entinen Sorbonnen opettaja, littérature comparée eli mun pääaine) kirjaa “La Recherche en littérature” (vuodelta 1994). Kaikki mikä koski tietotekniikka oli tietenkin vahentunut pahasti, mutta muuten tosi hyviä käytännön juttuja mitä tarvitsen. Sain myös tietää, että tittelini on “étudiant-chercheur”, eli opiskelija-tutkija. Eli olen saanut ylennyksen pelkästä opiskelijasta, oooh! Kirjassa oli monta kiinnostavaa juttuja, esim. kirjallisuuden tutkimisen lyhyt historiikki, sekä monia hyviä uusia käsitteitä. Esim. la littérarité, joka R. Jakobsonin mukaan (vuonna 1921 ilmestyneessä kirjassa) on kaiken kirjallisuustutkimuksen pääaihe: “L’objet de la science de la littérature n’est pas la littérature, mais la littérarité (…)” (Literariness englanniksi) Eli se mikä tekee tietystä teoksesta kirjallisuuteen kuuluvan teoksen. Kirjassa oli myös tilastoja vuosilta 1988-1991 siitä mitä kirjallisuuden tohtorit tekevät väitöstilaisuuden jälkeen:

49,5% opettaa korkeakoulutasolla

33% opettaa lukioasteella

5% on hallintoviranomaisia

4% on liikemaailmassa

3% on julkisen hallinon puolella

3% etsii töitä (= työttömät)

2% Service nationale et interruption d’activité (en osaa oikein kääntää)

0,6% jatkaa opiskelua

Eli aika paljon eri vaihtoehtoja… not!! No ei toi mua masenna, ainakaan vielä. Teen mitä huvittaa sitten kun valmistun. Kirjan lukemisen jälkeen kirjallisuuden tutkimus alkoi tuntui vähemmän hölmöltä. Mua ahdistaa aina tasaisin väliajoin ja välillä koko ajan (niinkuin nyt taas se nostaa päätään… heti kun alan miettiä näitä) se, että voisin opiskella jotain paljon tärkeämpää, jotain jolla oikeasti olisi jotain väliä, voisin auttaa muita tai tehdä töitä oikean tieteen edistämiseksi. Paras pääaine olisi aerospace engineering tai hiukkasfysiikka, mutta nyt tällä hetkellä noin radikaali suunnanmuutos on järjetöntä. Ja kirjallisuus on hauskaa, mulla on oikeasti tosi kivaa kun opiskelen! Eli ei voi mitään, voi olla enemmistön mielestä maailman typerin ja turhin aine, mutta hauska ja älyllisesti haastava se on silti. Chevrel antoi mulle uskoa tämän aineen tutkimiseen, kirja oli niin asiallinen ja selkeän tieteellinen. Se oli tosi lohduttavaa!

Koulu Rue St.Jacques'in puolelta

Kävin myös Pohjoismaalaisessa kirjastossa lainaamassa Gunnar Ekelöfin “Sagan om Fatumeh”-teoksen, joka on siis kolmas Ekelöfin teos jota luen nyt. Tähän mennessä “Sagan om Fatumeh” (1966) tuntuu helpoimmalta, se on trilogian toinen osa, ja muiden osien jälkeen (luin ne väärässä järjestyksessä, vahingossa), tämä osa tuntuu paljon selvemmältä kuin muut kaksi. Viimeinen osa on vaikein tulkita. Toisen osan suhde ensimmäiseen on hyvinkin selvä, lukeminen tänään oli siksi sujuvaa ja mukavaa. Här är en smakbit av Ekelöf (vald lite på random för att det är så sent):

“20

Sagan är oändlig:

Den börjar där den slutar

I samma krets är människan fången

en man, en kvinna

ett ont, ett gott

En moder. En fader.

En dotter. En broder.

En fågel som med uppmärksamma ögon

fladdrar från gren till gren

och iakttar dig -

Vem är denna fågel?

Det är din Själ

Hur hårt är inte fåglarnas liv:

De ser på dig, de räds för dig.”

(Gunnar Ekelöf, ur “Sagan om Fatumeh”, 1966)

Aika synkkiä runoja, mutta trilogian teemakin on synkkä.

Kaiken tämän opiskelun jälkeen kävin lähimmässä Sephorassa etsimässä jotain kivaa kynsilakkaa koska puren kynsiäni tällä hetkellä aika paljon ja ainut tapa estää pureskelu on kynsien lakkaaminen (maulla ei ole väliä, mutta kun kynnet on nätisti lakatut ei tee mieli purra niitä rumiksi). Mutta lähin Sephora on liian pieni, ei löytynyt mitään kivaa. Aion huomenna Montparnassin Lafayetteen katselemaan onko siellä kivempia merkkejä ja värejä…! Hihi! Tähän liittyen, kaikki mun vaatteet tuntuu tuskallisen vääriltä. Kesällä oli värikäs kausi ja ostin kaikkea hauskan värikästä – nyt tekee mieli pukeutua mustaan ja harmaaseen, se tuntuu ainoalta tyylikkäältä vaihtoehdolta. Tai siis haluaisin aina mustaan ja harmaaseen yhdistää jotain pientä värikästä. Mut mulla ei ole mitään tyylikästä mustaa tai harmaata! Tai on, mutta säälittävän vähän. Olo on hirveän junttimainen. Olen tehnyt listan kaikesta mitä tarvitsen:

- mustia ja harmaita paitoja ja toppeja, sekä lyhyt- että pitkähihaisia. Yksinkertaisia mutta kauniita.

- mustat pillifarkut. Acid wash-farkut olisivat myös hienot.

- tekoturkis

- isoja, pehmeitä ja yksinkertaisia, mustia, harmaita tai ehkä valkoisia neuleita. Hienoja yksityiskohtia, mutta yksinkertaista muuten.

- iso musta olkalaukku johon mahtuu kaikki tavarat, mielellään kiiltonahkaa.

Näin siis päästiin kirjallisuuden tutkimuksesta ja runoudesta suorasukaisesti vaatteisiin ja ulkonäköahdistukseen. Mutta ihan oikeasti, mua harmittaa, ei oo kiva kun tuntee itsensä aina tyylitajuttomaksi ulkona. Tässä on yksi harvoista asuista, jossa ei ole juntti-olo:

Epätarkka on, otin vasta illalla kun tulin kotiin. Mutta hyvää tässä on siis se, että muuten mustaa mutta väripilkkuna mun suosikkihame!

Äh en tiedä! Huomenna katselemaan kynsilakkoja, ehkä sitten olisi uudempi olo! Voi tätä elämää!

Ääh huh, mulla on pää ihan pyörällä ja silmiin sattuu: oon kahden tunnin ajan seilaillut eri järjestöjen ja ministeriöiden kotisivuja, stipendejä ja apurahoja metsästäen. Sivustoja on kymmeniä, satoja. Tulee päänsärky. Päätin ottaa yhteyttä tärkeimpiin instansseihin: Suomen kulttuurirahastoon, Luckaniin, Sorbonneen (CROUS) ja Ranska suurlähetystöön ihan erikseen, soittaa ja mailata, koska luulen, että se on lopulta tehokkaampaa kuin itse surffaaminen, sivustoja on liikaa, ne on sekavia ja välillä eri rahastojen määritelmät ja vaatimukset tuntuu aika hämäriltä. Tähän ei kannata sanoa: no heitä ne paperit ihan joka rahastolle vaan! Siinä ei ole mitään järkeä, koska yleensä papereiden ja todistusten mukaan liitetään ihan oikea hakemus, joka pitää kirjoittaa ja sen pitää olla huolliteltu ja älykäs. Muuten ei tipu mitään rahoja. Eli tää ei nyt ole mitään ihan helppoa ja nopeeta. Kelan kanssa touhuaminen on lastenleikkiä. Hyvät neuvot ja vinkit ovat tosi tervetulleita!! (haen siis ihan tavallista gradua varten, mutta Ranskassa suorittamista varten tietenkin)

Oh miten tylsä alku, olen pahoillani! Juon teetä ja ajatusmaailma kirkastuu. Luin tänään Paul Claudelin “Connaissance de l’Est”-teoksen loppuun. Huh huh! Mieletöntä tekstiä, ihan hengästyi lukiessa. Rikasta ja upean runollista, vahva tunnelma ja symboliikka. Erittäin hieno lukukokemus, vaikka kieli oli hieman vaikeaa (tuntematonta sanastoa aika usein) ja lukeminen siksi hieman hitaampaa. Tässä monia odottaa maukas ja rikas lukunautinto! Suosittelen runouden ja runollisen proosan ystäville. Hyvin alkavat tämän vuoden opinnot!

(kuva Wikipédia)

Paul Claudel Jean Bernardin maalaamana

Eräänä päivänä söin lounaseväitäni Panthéonin portailla, ihan törkeästi tämän kyltin vierellä. Meitä oli kolme syöjää ja koska oltiin Ranskassa ajattelin, että minäkin rikon sääntöjä ihan pokkana. Vartin päästä meidät ajoi pois erittäin ystävällinen työntekijä, ei siitä jäänyt edes pahaa mieltä! Ihan hassua kuitenkin.

Kielletyt eväät

Kävin sateella Suomen kulttuurikeskuksessa selailemassa suomalaisia sanomalehtiä.

Kaunis taideteos keskuksen seinällä

Suomen kulttuurikeskus

Pohjoismaisessa kirjastossa on hirveä tungos...

Bibliothèque Sainte Geneviève

Yllä olevat kuvat siis upeasta kirjastosta, valitettavasti lukusalissa ei saanut valokuvata. Täällä ovat työskennelleet mm. Simone de Beauvoir ja Georges Perec… Not bad!

Opinnot Sorbonnessa alkoivat tänään näiden kaverusten “seurassa”

(Klikkaa kuvaa niin saat sen kunnolla näkyviin!)

Maalaus: Max Ernst “Au Rendez-vous des Amis” (1922)

Taaempana vasemmalta oikealle: Philippe Soupault, Jean Arp, Max Morise, Rafaele Sanzio, Paul Eluard, Louis Aragon, André Breton, Giorgio di Chirico, Gala Eluard.
Edessä: René Crevel (istuu selkä katsojaan päin), Max Ernst, Dostojevski, Théodore Fraenkel, Jean Paulhan, Benjamin Péret, Baargeld, Robert Desnos.

Näiden ajatusmaailmaa tutkitaan koko syksyn verran ja tammikuuhun asti – mahtavaa!

Olen etsinyt tänään epätoivoisesti netistä Gunnar Ekelöfin runokokoelmia ruotsiksi, ja ne vaikuttavat olevan todellakin kiven takana. Siksi päätin epätoivoisena tässäkin niitä peräänkuuluttaa, eli jos jollakin lukijalla sattuisi olemaan joku näistä kirjoista niin olisin tosi onnellinen jos saisin sen lainata tai ostaa! Ja jos joku lukija löytää mulle jonkun näistä, niin maksan kirjan, postikulut Ranskaan sekä palkkion! Tässä siis lista metsästetyistä kirjoista:

Diwan över fursten av Emgión

Vägvisaren till underjorden

Sent på jorden

Sagan om Fatumeh

Opus incertum

Eli ruotsiksi olisi kiva, mutta myös ranskaksi kelpaa (se on kyllä vielä harvinaisempaa luultavasti…)!

Kiitos ja hyvää yötä!

Viikonloppu on ollut laiskuutta ja/tai jumitusta, eli ei siitä sen kummempaa kuin että paistoin juuri lettuja! Varmaan mun suosikkiruoka, jätskin kanssa, siis letut ja jätski yhdessä tai erikseen, kummatkin tosi ok! Koska viikonlopusta ei ole mitään kerrottavaa (paitsi ehkä, jos joku ei ole vielä huomannut, niin sen että netissä voi käyttää tosi paljon aikaa), tässä vähän kuvia viime viikolta. Täällä on ihana kesäsää, joka päivä aurinkoa ja noin 20 astetta lämmintä. Olen kävellyt tosi paljon, noin viisi kilometriä päivässä, olen käynyt monessa eri kirjakaupassa, olen tilannut koulukirjoja erikoiskirjakaupasta (ne alkaa olla näköjään aika outoja tässä vaiheessa opintoja) ja katsellut pariisilaiselämää, ihmetellyt ja nauttinut! Ei yhtään mitään valittamista, päin vastoin. Täällä on ihana kävellä pitkiä matkoja ja löytää mukavia paikkoja, niitä on nimittäin vähän joka puolella. Pidän tästä kaupungista aina vain enemmän ja enemmän.

Toi tornirakennus tuolla taustalla on hyvä maamerkki, sinnepäin on aina kotia lähempänä!

Saksankurssit järjestetään toisella puolella kaupunkia uusissa rakennuksissa

Sisäänkäynti on kuitenkin hieman vanhempi...

Shakespeare & Co., legendaarinen kirjakauppa, on äärettömän viihtyisä

Mukavia lukunurkkauksia...

Kolikon heittäminen kirjakaupassa aidattuun kuoppaan tuo onnea?

Yleisnäkymä Shakespeare & Co.:in sisältä

Näitä mä haluan äänestää tulevaisuudessa!

Katakombien läheisyydessä makaa ranskalainen leijona