Kosminen kotinurkka

Tänään aamuyhdeksältä oli taas surrealismi-kurssi. Kaikki istuu siellä kyllä silmät ristissä, mutta onneksi opettaja on mielettömän sympaattinen ja lämmin herrasmies ja tänään saatiin heti kuunnella André Bretonin puhetta, kun kirjailija luki ääneen haastattelua varten jo etukäteen kirjoittamiaan vastauksia. Ranskan vanhanaikainen ääntäminen (à la Edith Piaf ja Charles de Gaulle) on jotenkin kauniimpaa ja puhtaampaa, ärrä on vähemmän ruma kuin nykyään. Tai ehkä se vain on niin erilaista. Herra Professorin ilme oli niin onnellinen kun hän sai äänen toimimaan! Sitten luettiin dadaistisia tekstejä yhdessä ja naurettiin kippurassa!! Jos Ekelöfin mukaan Bretonin tapaisilla surrealisteilla ei ollut yhtään huumorintajua (Bretonin tapauksessa pitää paikkaansa), niin dadaisteilla sen sijaan on mielettömän hauskat jutut – siis ihan tarkoituksella! Tristan Tzara & Co. vaikuttaa tosi kiinnostavilta! Jee jee. Ja sitten otsikon mainitsemaan suunnitelmien muutokseen: luulen, että mémoire:ia varten vertaankin Ekelöfiä Guillaume Apollinaire’iin. Apollinaire on kuitenkin ainut ranskalainen runoilija, joka yritti perustaa modernistisen koulukunnan (jonka ruotsalaiseen versioon siis Ekelöf olennaisen, tärkeimpänä kuuluu). Vaikka surrealistit tietyllä tapaa ovatkin modernistejä, niin Ekelöfin estetiikka vaikuttaa saaneen paljon enemmän vaikutuksia Apollinaire:ta. Näin tää projekti elää ja muuttuu, täytyy puhua Madame Professorin kanssa asiasta vielä, mutta ei pitäisi olla ongelmia.

Istuin neljä tuntia kirjastossa ja luin kirjallisuudentutkimuksen historiaa. Hyödyllistä, kun olen ollut niin laiska, etten aina ole jaksanut hirveästi tutustua mm. strukturalismiin… Aika paljon tästä on käyty Lillessä kursseilla läpi, mutta jo unohtunut, eli hyvää kertausta. Täytyy olla käsitteet hallussa pikkuhiljaa! Sieltä lähdin sitten pylly puutuneena (kovat tuolit) kopioimaan viime kevään todistuksia ja lähetin sitten Kelalle hakemuksen Suomen sosiaalituen alaisuuteen kuulumisesta. Toivottavasti päätös ja uusi kansainvälinen kela-kortti tulevat tänne pian! Muuten täytyy sanoa, että Kelalta saa ihan upeaa palvelua! Sähköposteihin vastataan heti ja erittäin ystävällisesti, jaksavat muistuttaa eri lomakkeista, joista en edes kysynyt ja ovat ihan mielettömän avuliaita! Kiitos! Lohduttaa kun saa noin hienoa palvelua. Sitten ehdin vielä Fnaciin, mistä kaappasin mukaani Apollinaire’ia: “Poésie libres”, “Calligrammes”, “Alcools”, ja “Poèmes à Lou”. Jännää, odotan huomista kun saan alkaa kahlata noita läpi!! Koska en tässä vaiheessa vieläkään ollut syönyt lounasta ostin camembert’n (siis täytetyn patongin jossa pelkkää camembert-juustoa, eikä mitään ällöttävää voita, jota Suomessa aina ängetään kaikkiin leipiin – hyi!) ja kokiksen kiskasta ja söin samalla kun kävelin rauhassa takaisin Sorbonneen.

Tämän illan kurssi alkoi kaksi viikkoa myöhässä, viime viikolla odotettiin kaikki 45 minuuttia turhaan ja lähdettiin kotiin. Nyt Monsieur oli päässyt paikan päälle, kovassa flunssassa valitettavasti. Mutta mukava ihminen! Kurssi ei ensimmäisen kerran jälkeen ollut vielä mitenkään mahtava, mutta katsotaan kun se lähtee tästä käyntiin! Tosin Monsieur on poissa (ulkomailla luennoimassa) koko marraskuun, eli ensi kerralla meillä on luento joulukuun alussa – ehe jee… Ankeeta!! No ei voi mitään, harmittaa vaan kun meillä jo muutenkin on niin vähän kursseja. Mutta kyseessä on siis kurssi, jonka teemana saari ja saaristo ranskalaisessa (ja ehkä eurooppalaisessa) kirjallisuudessa 1500-luvulta 1900-luvulle asti. Syksyn aikana keskitytään 1500-, 1600-, sekä 1700-lukuihin. Vapaavalintainen mini-mémoire kirjoitetaan, mutta onneksi Monsieur auttaa aiheen valinnassa. Täytyy siis käsitellä teosta tai paria teosta, joissa saari on keskeisessä asemassa. Mulle tuli heti mieleen Perecin mieletön “W ou le souvenir d’enfance” (joka luettiin viime keväänä Lillessä) ja tietenkin “Kärpästen herra”, joissa molemmissa saari on hyvin epämiellyttävä loukku, joka mahdollistaa karmean kidutuksen ja ihmisten alistamisen. Voisi olla aika jännä aihe, täytyy kysyä ensi kerralla jos se sopii aiheeksi. Tai lähettää sähköpostia jos en jaksa odottaa joulukuuhun.

Näin sain 12 tuntia kulumaan ulkona – huh! Vähän väsynyt olo nyt… Puhuin muuten kurssikaverin kanssa kurssin jälkeen matkalla metroon kouluhommista. Tyyppi oli aika pihalla mémoire’n suhteen, eli en ole ainut jolla on vähän epävarma olo. Hyvä tietää, että muillakin on homma vähän hakusessa, olisi noloa jos olisin ainut hölmö!

Huh Vilma piristi iltaa lähettämällä tän sivuston mulle: http://www.hbl.fi/lucia/

Wow miten karseeta!! Ihan älyttömän hauskaa viihdettä!! Oikein oman heimon perinnejuhlat, hehe! Maailman älyttömin vähemmistö, yeah! (vähän hellyyttävää, täytyy myöntää…! Olisi ihan kiva viettää Lucian-päivää, polttaa kynttilöitä ja lauleskella – siitä tulee lapsuus mieleen!)