Kosminen kotinurkka

“Packing” sanasta tulee aina mieleen se kohtaus (jonka ainakin yksi tässä nimettömänä käsiteltävä lukija tietää) Beatlesten USA:n kiertueen dokkarista, missä ne pakkaa ja Paul sanoo kirkaalla äänellään iloisena: “Ringo! Packing!”

Sitä olen tänään harrastanut ihan olan takaa. Tai ensin aamupäivällä odotin matkalaukkua. Se tuli tunnin myöhässä, brysseliläinen äijä oli vähän eksynyt Lillessä eikä löytänyt tätä taloa kun meidän talossa ei oo missään numeroa (aika hyvä syy eksyä kyllä). Tyyppi kantoi sitten tänne ylös asti koko hirviölaukun, piti taukoa välillä ja hikoili – mutta oli ystävällinen. Kaikki tavarat oli säilyneet koskemattomina! Olin tosi helpottunut. Oon tästä johtuen taas miettinyt sitä, miten maailmassa tärkeintä on toisiin ja tuntemattomiin ihmisiin luottaminen. Ei pidä luottaa liikaa, mutta luottamus toisten ahkeruuteen ja rehellisyyteen on ainoa syy siihen miksi näin iso globaali yhteiskunta ylipäätään pysyy pystyssä. Se on aika kaunista ja täysin laiminlyöty tosiasia, ehkä koska se ihmisten mielestä on niin itsestään selvää. Kaunista silti! Kun odotin laukkua tossa alhaalla kadulla, tapasin vuokraemäntäni ja juteltiin mukavasti. Kivaa puhua taas ranskaa! Ja hyvin menee, ehkä koska sain kuitenkin rupatella ranskaksi kesän aikana Ärrällä.

Kun matkalaukkuhomma oli hoidettu, kävin pankissa ja postissa hoitamassa asioitani, ja sitten Carrefourissa ostamassa hyviä kasseja pakkausta varten ja puhdistusaineita. Kaikki tuli tarpeeseen paljastui kotona. Oon pakannut 7 tuntia tänään (välillä tosin taukoja) ja tavaraa on ihan älyttömästi. Pelottaa, että mahtuuko kaikki siihen vuokra-autoon mukaan… Mun on tosi vaikee yksin hahmottaa kuinka paljon autoon mahtuu. En vaan osaa sanoa. Jännittää vähän miten käy kun oon kuitenkin karsinut tavaraa ja heittänyt pois kaikkea turhaa ihan armottomasti. Aktiivinen olen siis ollut! Tyytyväinen olo, huomenna valmistuu kaikki hommat, eli kun mamma ja pappa tulee perjantaina, kaikki on jo nätisti valmiina. Mulla on paljon energiaa, ehkä kesän jälkeen! Ja rakastuneena on helppo toimia, kun kaikki tuntuu helpolta ja vaivattomalta.

Pakkaamisen lomassa oon pitänyt bileitä täällä, eli kuunnellut hullun kovalla hullun hyvää musiikkia – vaan parasta. Noisian mieletön Fabriclive-mixi soi ensin, sitten Caspan ja Ruskon Fabriclive, ja sitten The Field, Humanoid, Justice, Leila K., The Tuss, Radiohead ja lopulta The Beatles. Jos tossa on joukossa vieraita nimiä, niin kannattaa hankkia, tosi mahtavaa musaa! On ollut helppo tanssia kaiken pölyn keskellä!

Tässä pari kuvaa siitä, miten nätistä asunnosta saa kauhean kaatopaikan ihan parissa tunnissa:

Kenkiä ja laukkuja

Kammottavan tyhjää jo!

Ja tässä kaatopaikka...

Aamulla lähdettiin Robinin kanssa Göteborgiin junalla, Robin oli niin kiltti ja halusi saattaa mut sinne asti – jäädäkseen sitten koko päiväksi nauttimaan elämästä Göteborgiin (ja viimeeksi saamani tiedon mukaan, Robinilla on ollut hieno päivä Göteborgin kaduilla!) Junassa leikittiin iMovie:lla ja pussailtiin. Tosi kiva matka ja kun Robin oli nostanut mun matkalaukkuhirviön lentokenttäbussiin, ei eroaminen tuntunutkaan niin ankealta – koska tadaa!!: viime yönä varattiin Robinille juna-, bussi, ja lentoliput Pariisiin! Tasan viikon päästä meillä on treffit Riemukaaren alla! Ei syytä itkuun siis!

Matka alkoi siis hyvin. Göteborgin lentokentällä sain armoa mukavalta check in-työntekijältä, eikä mun tarvinnut maksaa extraa mun kymmenestä liikakilosta – eikä nyt ole kyseessä mun ruho, vaan mun matkalaukkuhirviö, joka siis painaa 30 kiloa! Taxfreestä ostin pari Kex Choklad’ta, jotka toimivat matkaeväänä koko pitkän päivän. Kööpenhaminan lennolla sain ilmaisen mehun, Brysseliin mennessä en mitään. Brysselissä sitten sain tämän matkan megayllätyksen: hirviö ei saapunutkaan perille. Mun matkalaukku oli jätetty Kööpenhaminaan. Pelästyin hiukan, mutten panikoinut, koska se ei mitenkään edistä tilannetta ikinä. Mulle selitettiin asiallisesti, ettei hätää, mulle soitetaan kun laukku saapuu Brysseliin ja sitten se tuodaan mun luokse Lilleen. Okei, siihen piti vaan luottaa. Rauhallisesti ostin liput Lillen junaan, en saanut suoraa yhteyttä, vaan mun piti kiertää vähän eteläbelgialaista maaseutua. Se on muuten tosi masentavaa seutua, tosi köyhän ja masentavan näköistä, harmaata, rapistunutta, surkeeta. Yhden paikkakunnan nimi oli Silly, mutta se ei ollut kyllä yhtään silly vaan quite depressing. Vaihdoin junaa Brysselin jälkeen Tournaissa. Täytyy sanoa, että junien vaihtaminen oli paljon helpompaa kun ei tarvinnut roudata sitä 30kilon hirviötä mukana! Tästä viisastuneena aion oppia matkustamaan ilman kaikkia hameita ja mekkoja, ja muuta roinaa. Aion myös laittaa matkalaukkuun nimilapun ja jonkun tunnusmerkin.

Lillessä Bénédicte oli vastassa asemalla! Se oli mahtavan kivaa! Käveltiin ja juteltiin, Béné oli iloinen ja mielissään, haluaa auttaa mua muutossa ja kertoi vain hyviä uutisia koko perheensä voinnista. Hieno paluu kotiin, omaan kotiin ja hyvän ystävän luokse. Lillessä on ollut kaunis ilta, lämmintä ja paljon ihmisiä kaupungilla, kahvilat ja ravintolat täynnä. Täällä tuoksuu ihanasti Ranskalle, paksu, lämmin ja rikas Ranskan tuoksu! Ihanaa olla täällä taas!

Kävin ruokakaupassa nääntyneenä (carrefour – I’m back!) ja kun keitin illallistani sain odotetun soiton lentokentältä. Laukku on nyt Brysselissä turvassa ja huomenna kello 9:30 se tuodaan mun oven eteen! Jess! Homma siis hallussa ja kaikki asiat kunnossa! Oon tooooosi helpottunut.

Kaikki siis erittäin hyvin täällä, hienon kesän ja mahtavan Skövdeloman jälkeen tuntuu hyvältä olla taas kotona Ranskassa. En edes jännitä tulevaa viikkoa, mulla on tosi paljon tehtävää, mutta ei se mitään, olo on energinen ja peloton. Nyt on oikea hetki lähteä Pariisiin, tiedän sen, parempaa hetkeä ei tule. Ja olen valmis uuteen seikkailuun!

Tässä vielä pari kuvaa matkalta ja Lillestä:

Robin Skövden juna-asemalla

Göteborgin lentokentällä

Bénédicte huomaa uuden kameran

Grand'Place

Kotona kaikki hyvin!

Nyt voi seurata Internet-tauko, joudun nimittäin varmasti jo huomenna irtisanomaan tän yhteyden täällä ja sitten kestää varmaan ensi maanantaihin ennen kuin mulla on Pariisin kämpässä oma nettiyhteys!

Paljon on taas ehtinyt tapahtua!

• Wall-E oli tosi hieno ja kaunis animaatio, sekä teknisesti, että tarinaltaan, joka oli koskettava. Kyseessä on ehdottomasti tämän vuoden paras romanttinen komedia (robot love)! Suosittelen!
• Elokuvan jälkeen juhlittiin puhaltamalla ilmapalloja (smiley face-palloja!), syömällä jäätelöä ja katselemalla kun Steve Jobs kertoi uusista iPodeista (ne on makeita, hienot värit) ja muista Applen uutuuksista.
• Keskiviikkona luin paljon, Steven Pinkerin “The Language Instinct”-kirjaa, jonka olen nyt lukenut päätökseen. Silmät aukaiseva teos, joka hajoittaa ihmisen kielitaitoa koskevia kliseitä ja väärinkäsityksiä. Pinker on häkellyttävän älykäs.
• Ollaan leikitty ilmapalloilla – hyvää liikuntaa!
• Oltiin yhden päivän retkellä Göteborgissa. Lähdettiin heti aamulla junalla, eli saavuttiin jo kymmeneltä perille. Päivä oli pilvinen ja kun oltiin käyty turisti-infossa, lähdettiin museo-kierrokselle. Ensin modernia taidetta ja pitkä tutkimusmatka museon kirjakauppaan, jossa upeita valokuva- ja taidekirjoja kunnes päässä alkoi pyöriä. Sitten Universeum – WOW! Heureka kalpenee pahasti, ihan hävettää! Universeumissa on upea akvaario, sademetsä, jossa lentelee lintuja vapaasti, sekä upea näyttely, jossa oli kaikenlaista avaruuskamaa! Henkilökohtainen huipennus oli ehkä mulle ISS:n (internation space station) sisuksesta tehty kopio! Ihan mielettömän hieno paikka, kuin tehty meille pienille aikuisille! Leikittiin siellä viiden tunnin ajan…! Universeumin kaupasta ostin kaksi upeeta julistetta: yhdessä on aurinkokunnan planeetat (miinus Pluto) ja toisessa erilaisia avaruusasuja, joita astronautit ovat käyttäneet! Pariisin kämpän sisustus on nyt siis pelastettu. Sitten oli tietenkin kaiken leikkimisen jälkeen kauhea nälkä, syötiin hyvin museon ravintolassa ja sitten oli luvassa vielä yksi museo: maailman kulttuurien museo. Siellä oli pari näyttelyä: kansalaisaktivisminäyttely ja kiinnostavampi, eli jonkinlaisen eteläamerikkalaisen viidakkokansan kulttuurista kertova näyttely. Hienoa museossa oli panostus näyttelyesineiden esillepanoon ja tunnelmaan, oli viidakon ääniä ja todella paljon kauniita kuvia. Universeumin vessassa lauloivat muuten linnut! Viimeisen museon jälkeen käveltiin puistoissa, katseltiin kauniita maisemia, ja istuttiin tosi mukavassa kahvilassa Hagassa, eli Göteborgin vanhassa kaupungissa. Vasta puoli kymmeneltä illalla lähdettiin junan matkassa takaisin Skövdeen. Kiva kun pääsin pienelle lomamatkalle tämän kesän aikana!
• Ollaan syöty juustonaksuja, katsottiin Coen-veljesten Fargo (joka oli niiiiiiiin paljon parempi kuin mitä muistinkaan! Upea! vaikka No Country For Old Men on mielestäni veljesten hienoin elokuva silti), eli käytiin ekaa kertaa Skövden leffavuokraamossa keskustassa, missä oli yllättävän hyvä valikoima.
• Käytiin taas pienissä bileissä, Josefinin luona tässä ihan Robinin lähellä. Sama mukava porukka, eli Robinin luokkatovereita. Lähdettiin kun muut alkoivat pelata pokeria.
• Eilen tehtiin pieni retki Billingenille, missä Robin tanssi ja meillä oli hauskaa!
• Tänään on viimeinen päivä Skövdessä, huomenna lähden Göteborgin kautta Köpenhaminaan ja sieltä Brysseliin, ja sieltä Lilleen. Tänään sain myöskin vihdoin hyviä uutisia Sorbonnesta! Professori, jolle mailasin ilmoitti, että ohjaisi erittäin mielellään mun ekan vuoden projektia (eräänlaista ensimmäistä gradua)! Meillä on tapaaminen ensi maanantaina, mikä tuntuu ihan hullulta. Tulevana viikonloppuna muutan Pariisiin – häh?! Epätodellista…! Mutta siis, tämä Professori on erikoistunut Strindbergin ja Ibsenin tuotantoon, on jopa kääntänyt Strindbergiä, eli voisin siis ensimmäisen vuoden maisterinprojektissa hyödyntää ruotsinkielentaitoani! Se on hyvä juttu, tuntuu jotenkin ankealta ajatukselta, ettei äidinkielistä olisi opinnoissa yhtään mitään hyötyä. Nyt on, jee!

Nyt täytyy lähteä ulos järjestelemään juttuja ja sittan pakata. Bénédicte on tarjoutunut tulemaan huomenna Lillessä asemalle vastaan, se olisi hienoa, ei olisi yhtä yksinäinen olo yhtäkkiä!

Lisäsin tänne uusia kuvia:

From Skövde 2008

Ja täällä kuvia Göteborgista:

From Göteborg 11.9.08

Tänään starttaa mun ja Robinin juhlavuosi, 5 vuotta and still going very strong! Nukuttiin tänään pommiin, joten ruhtinaallisen aamupalan jälkeen ei ehditä kauheasti juhlia ennen illan juhlallisuuksia, joihin kuuluu ainakin Wall-E:n näkeminen Skövden ainoassa leffateatterissa, Sagassa. Toivottavasti odotukset eivät ole leffan suhteen liian korkealla!
Muuten ollaan enimmäkseen eilen hoideltu tärkeitä, mutta melko tylsiä käytännön asioita molempien elämässä. Nyt näyttää siltä, että mun täytyy itse hoitaa kaikki allekirjoitukset opettajilta ja leimat eri toimistoilta ihan henkilökohtaisesti kun olen Pariisissa, 20. päivä syyskuuta alkaen. Aikaa on silloin kymmenen päivää, 30. syyskuuta on deadline. Mutta kai se hoituu sitten? Vaikuttaa suhteellisen selvältä ja ajattelin huomenna lähettää sähköpostia niille opettajille, jotka vaikuttaa kiinnostavilta ja joiden erikoisalueet sopii mun kiinnostuksenkohteisiin. Toivottavasti löytyy joku mukava ja älykäs opettaja, jonka kanssa olisi kiva tehdä yhteistyötä!

Päätin laitella kuvia koko Skövden matkan ajan, joten tässä linkki albumiin, jota täyttelen tämän viikon aikana melkein joka päivä!

From Skövde 2008

Ja sitten vielä viimeisiä kuvia Helsingistä ja maalta Marttilasta:

From Marttila & Helsinki syksy 2008

Olen saapunut Ruotsin Skövdeen, Robinin luokse kyläilemään. Helsinki jäi siis taakse yli kolmen kuukauden loman jälkeen. Onneksi ehdin käydä kerran maalla, Marttilan kylässä, missä saunoin, uskalsin vähän uida, ja rentouduin mamman kanssa. Se teki hyvää, nukuin kuin kuollut tukki, ja Helsinkiin palatessa oli taas virkeämpi olo. Viimeisinä päivinä Helsingissä olin perheen kanssa, Vilman kanssa kaupungilla, ja pakkasin tavaroitani. Viime torstaina mamma ja pappa saattoivat mut Viking Linen terminaaliin Katajannokalle, mistä lähdin ensimmäistä kertaa yksin laivalla kohti Ruotsia.

Laivamatka oli mulle eksotiikkaa. Löysin helposti hytin ja hämmästelin sen kokoa: suuri vuode kahdelle, pieni televisio (joka toimi!) ja sopiva kylpyhuone. Ovi oli vaaleanpunainen, samoin kuin koko kylpyhuone, ja verhot, jotka peittivät on kokonaan yhden seinän eivät peittäneet ikkunaa, vaan seinän, vanhan likaisen levytetyn seinän!
Olin rauhallisempi nyt laivalla. Tullessani olin vihainen ja ärtynyt, koska Pariisin yliopiston kanssa on pelkästään ongelmia. Siellä ei ole organisaatiota, joka olisi selkeästi kenenkään hallussa: eräs kanslia vaatii opettajien allekirjoitukset, mutta opettaja sanoo, ettei voi allekirjoittaa mitään papereita ennenkuin mun hakemus on hyväksytty – mutta, hahaa, sitä ei hyväksytä jos mulla ei ole opettajan allekirjoitusta. Joten ketä pitäisi tässä uskoa? Olen oudossa kierteessä, jossa mut aina lähetetään eri toimistoon mesoamaan. En pidä siitä, että siellä pelataan tällä tavalla elämälläni. Mutta, mutta ainoa mitä voin tehdä on soittaa ja lähetellä sähköposteja ihan hulluna, yritän olla vahva ja kova, selittää huolellisesti ja perusteellisesti, pitää kiinni oikeuksistani. Onneksi äiti, isä ja Robin ovat rauhallisia, se auttaa mua rauhoittumaan. Ranskassa kaikki kuitenkin lopulta järjestyy. Jos jotain menee pieleen, se on niiden vika, eikä minun.
Katselin laivassa enimmäkseen tv:tä. Tv on luksusta. Siellä näkyi canal+ ja ruotsalaiset ja suomalaiset kanavat. On tehnyt tosi hyvää viettää niin paljon aikaa kotona perheen luona. On hyvä ollut hyvä asua Kruununhaassa, se on tehnyt olon turvalliseksi, minusta tuntuu, että olen saanut olla pikkutyttö jonkin aikaa. Tekee hyvää, ettei aina tarvitse selvitä yksin, olla vahva ja itsenäinen.
Menin ulos kannelle ja katselin selkeän sinistä merta ja taivasta. Kiipesin yläkansille ja tuuli puhalsi hameen korviin asti, ja alas tullessa mun oli pidettävä tiukasti kaiteesta kiinni, koska muuten olisin tuullut alas. Menin taxfree-myymälään ja ostin hienoa puuteria ja ripsiväriä. Olin jonkin aikaa hiljaisessa baarissa, join kokiksen ja katselin taas aaltoja. Kun niitä tuijottaa pidemmän aikaa, aaltojen liikkeestä tulee hieman hypnoottinen, vähän kuin 3D-animaatio, joka kohoilee ylös, alas, ylös ja alas, niin että silmissä tuntuu oudolta.
Lähdin kävelemään laivan käytävillä ja tapasin entisen filosofianopettajani lukiosta, Pia-Marian! Hän oli yhtä mukava ja hymyilevä kuin ennen, tunnisti minut nopeasti, ja puhuimme vähän aikaa. Kävin kahvilassa ja ostin vettä ja mozzarellavoileivän. Ostin myös sen älyttömän valokuvan, joka otetaan laivaan nousun yhteydessä, sellainen “Cruise memories from Gabriella”. Se tuntui sopivan hassulta muistolta.
Minusta laivalla oli yksin niin tylsää, että menin aikaisin nukkumaan ja katsomaan tv:tä taas.

Aamulla ei yksinäiselle matkustajalle ollut oikeastaan tilaa aamiaissalissa. Jouduin istumaan hiljaisten tanskalaisten (!) pöytään ja söin vähän ja aika nopeasti. Kun hain teetä, saksalaisnainen aukoi päätän mulle niin, että kaadoin kuumaa vettä sormilleni (olisi pitänyt kaataa sitä “vahingossa” sen sormille). En edes osannut vastata sen rumaan käytökseen kuin hiljaa mutisemalla “aah, fuck you…” Matka Tukholman keskustaan oli yllättävän helppo ja nopea. Bussimatka sujui hyvin, sain matkalaukun sisään sekä ulos bussista, ja sitten odotin puolen tunnin ajan junaa Göteborgiin. Junamatka kesti 3,5 tuntia, josta nukuin suurimman osan, tai torkuin, ja luin pari Edgar Allan Poen novellia.

Skövdeen saavuin 14:30 ja Robin oli mua vastassa! Jee! Täällä on ollut tosi kivaa – taas! Vähän erilaista kuin viime kerroilla, koska oltiin viikonlopun aikana tosi sosiaalisia. Perjantaina ja lauantaina oli juhlat ja sain tavata Robinin ystäviä ja melkein kaikki koulukaverit. Suurin osa oli mukavia, melko sympaattisia ja hyvällä tavalla ruotsalaisia. Meillä oli kivaa, perjantaina juhlien jälkeen oltiin vielä “Arvan” (kyseessä on mies, ei nainen, mutta jota kustutaan Arvaksi) luona pelaamassa vanhoja Super Mario-pelejä (niitä alkuperäisiä!!!) ja sitten Wii:llä uutta Super Mario Galaxy-peliä, joka oli tosi mahtava! Täysin epätodellisiä ratoja, ihan hullua grafiikkaa – suosittelen!

Nyt lopetan tältä päivältä – jatkan Skövde-tarinoita myöhemmin tällä viikolla!