Arkisto kohteelle syyskuu 8th, 2008
Skövde, Sverige Part 1
Olen saapunut Ruotsin Skövdeen, Robinin luokse kyläilemään. Helsinki jäi siis taakse yli kolmen kuukauden loman jälkeen. Onneksi ehdin käydä kerran maalla, Marttilan kylässä, missä saunoin, uskalsin vähän uida, ja rentouduin mamman kanssa. Se teki hyvää, nukuin kuin kuollut tukki, ja Helsinkiin palatessa oli taas virkeämpi olo. Viimeisinä päivinä Helsingissä olin perheen kanssa, Vilman kanssa kaupungilla, ja pakkasin tavaroitani. Viime torstaina mamma ja pappa saattoivat mut Viking Linen terminaaliin Katajannokalle, mistä lähdin ensimmäistä kertaa yksin laivalla kohti Ruotsia.
Laivamatka oli mulle eksotiikkaa. Löysin helposti hytin ja hämmästelin sen kokoa: suuri vuode kahdelle, pieni televisio (joka toimi!) ja sopiva kylpyhuone. Ovi oli vaaleanpunainen, samoin kuin koko kylpyhuone, ja verhot, jotka peittivät on kokonaan yhden seinän eivät peittäneet ikkunaa, vaan seinän, vanhan likaisen levytetyn seinän!
Olin rauhallisempi nyt laivalla. Tullessani olin vihainen ja ärtynyt, koska Pariisin yliopiston kanssa on pelkästään ongelmia. Siellä ei ole organisaatiota, joka olisi selkeästi kenenkään hallussa: eräs kanslia vaatii opettajien allekirjoitukset, mutta opettaja sanoo, ettei voi allekirjoittaa mitään papereita ennenkuin mun hakemus on hyväksytty – mutta, hahaa, sitä ei hyväksytä jos mulla ei ole opettajan allekirjoitusta. Joten ketä pitäisi tässä uskoa? Olen oudossa kierteessä, jossa mut aina lähetetään eri toimistoon mesoamaan. En pidä siitä, että siellä pelataan tällä tavalla elämälläni. Mutta, mutta ainoa mitä voin tehdä on soittaa ja lähetellä sähköposteja ihan hulluna, yritän olla vahva ja kova, selittää huolellisesti ja perusteellisesti, pitää kiinni oikeuksistani. Onneksi äiti, isä ja Robin ovat rauhallisia, se auttaa mua rauhoittumaan. Ranskassa kaikki kuitenkin lopulta järjestyy. Jos jotain menee pieleen, se on niiden vika, eikä minun.
Katselin laivassa enimmäkseen tv:tä. Tv on luksusta. Siellä näkyi canal+ ja ruotsalaiset ja suomalaiset kanavat. On tehnyt tosi hyvää viettää niin paljon aikaa kotona perheen luona. On hyvä ollut hyvä asua Kruununhaassa, se on tehnyt olon turvalliseksi, minusta tuntuu, että olen saanut olla pikkutyttö jonkin aikaa. Tekee hyvää, ettei aina tarvitse selvitä yksin, olla vahva ja itsenäinen.
Menin ulos kannelle ja katselin selkeän sinistä merta ja taivasta. Kiipesin yläkansille ja tuuli puhalsi hameen korviin asti, ja alas tullessa mun oli pidettävä tiukasti kaiteesta kiinni, koska muuten olisin tuullut alas. Menin taxfree-myymälään ja ostin hienoa puuteria ja ripsiväriä. Olin jonkin aikaa hiljaisessa baarissa, join kokiksen ja katselin taas aaltoja. Kun niitä tuijottaa pidemmän aikaa, aaltojen liikkeestä tulee hieman hypnoottinen, vähän kuin 3D-animaatio, joka kohoilee ylös, alas, ylös ja alas, niin että silmissä tuntuu oudolta.
Lähdin kävelemään laivan käytävillä ja tapasin entisen filosofianopettajani lukiosta, Pia-Marian! Hän oli yhtä mukava ja hymyilevä kuin ennen, tunnisti minut nopeasti, ja puhuimme vähän aikaa. Kävin kahvilassa ja ostin vettä ja mozzarellavoileivän. Ostin myös sen älyttömän valokuvan, joka otetaan laivaan nousun yhteydessä, sellainen “Cruise memories from Gabriella”. Se tuntui sopivan hassulta muistolta.
Minusta laivalla oli yksin niin tylsää, että menin aikaisin nukkumaan ja katsomaan tv:tä taas.
Aamulla ei yksinäiselle matkustajalle ollut oikeastaan tilaa aamiaissalissa. Jouduin istumaan hiljaisten tanskalaisten (!) pöytään ja söin vähän ja aika nopeasti. Kun hain teetä, saksalaisnainen aukoi päätän mulle niin, että kaadoin kuumaa vettä sormilleni (olisi pitänyt kaataa sitä “vahingossa” sen sormille). En edes osannut vastata sen rumaan käytökseen kuin hiljaa mutisemalla “aah, fuck you…” Matka Tukholman keskustaan oli yllättävän helppo ja nopea. Bussimatka sujui hyvin, sain matkalaukun sisään sekä ulos bussista, ja sitten odotin puolen tunnin ajan junaa Göteborgiin. Junamatka kesti 3,5 tuntia, josta nukuin suurimman osan, tai torkuin, ja luin pari Edgar Allan Poen novellia.
Skövdeen saavuin 14:30 ja Robin oli mua vastassa! Jee! Täällä on ollut tosi kivaa – taas! Vähän erilaista kuin viime kerroilla, koska oltiin viikonlopun aikana tosi sosiaalisia. Perjantaina ja lauantaina oli juhlat ja sain tavata Robinin ystäviä ja melkein kaikki koulukaverit. Suurin osa oli mukavia, melko sympaattisia ja hyvällä tavalla ruotsalaisia. Meillä oli kivaa, perjantaina juhlien jälkeen oltiin vielä “Arvan” (kyseessä on mies, ei nainen, mutta jota kustutaan Arvaksi) luona pelaamassa vanhoja Super Mario-pelejä (niitä alkuperäisiä!!!) ja sitten Wii:llä uutta Super Mario Galaxy-peliä, joka oli tosi mahtava! Täysin epätodellisiä ratoja, ihan hullua grafiikkaa – suosittelen!
Nyt lopetan tältä päivältä – jatkan Skövde-tarinoita myöhemmin tällä viikolla!
