Kosminen kotinurkka

Nukuin taas kuin kuollut, mikä on hyvä merkki. Se tarkoittaa, että täällä ainakin tuntuu turvalliselta olla ja elää. Aamulla laitoin heti postilaatikkoon nimeni, eli nyt pitäisi postin tulla perille! Se oli päivälle hyvä alku ja olenkin ollut aktiivinen. Enimmäkseen tosi täällä kotona, koska olen purkanut tavaroitani laatikoista ja kasseista. Siinä meni kuusi tuntia!! Ihan älytöntä, mutta nyt olen sisustanut ja laittanut uuden kotini mieleisekseni. Täällä näyttää oikein kivalta! Tässä joitain uusia kuvia:

Olin kävelyllä ja kaupassa, hymyilytti koko matkan ajan. En ottanut valokuvia, koska oli niin harmaa sää, mutta nyt ymmärrän hieman paremmin miltä tuntuu esimerkiksi kun muuttaa pienestä suomalaiskaupungista Helsinkiin. Talot tuntuvat suurilta, kadut loputtoman pitkiltä ja leveiltä, ihmisiä ja tuntemattomia kasvoja on joka puolella, kaikki liikkuvat nopeasti ja tuntevat kadut, autoja on paljon ja liikenne hurjaa. Mutta mä pidän tästä kaikesta, oli tosi vaikeeta olla hymyilemättä kadulla! Olen tarkkaan tutkinut 14. arrondissement’n opaskirjasta, joka oli tullut tänne kun muutin. Siinä on kaikki tärkeät osoitteet ja puhelinnumerot tässä kaupunginosassa ja tosi paljon informaatiota kaikesta mitä täältä löytyy, esim kaikkien (erikois)lääkärien puhelinnumero. Täällä on mm.:

• 132.822 asukasta (koko Pariisissa pelkästään 2.167.994!)
• 4 kirjastoa
• 8 galleriaa
• 13 teatteria
• 8 elokuvateatteria
• 3 uimahallia
• 38 pientä puistoa

Ja alue on pieni, asuintiheys on 23.554 asukasta/km2. Ja koko kaupungin alueella on niin paljon nähtävää ja tehtävää, etten oikein tiedä mistä aloittaa! Robin tulee tänne huomenna, jee, ja seuraavien päivien aikana täytyy ainakin käydä Rodin-museossa ja Centre Pompidoussa, joista olen molemmista unelmoinut jo pitkään – ja sitten otin koululta mukaan eilen Ranskan elokuva-arkiston ohjelman, joka on täynnä kiinnostavia leffoja! Täytyy myös tarkistaa mitä keikkoja täällä on lähiaikoina…! Tv’stä alkaa kohta “Pairast”, eli Pirates of the Caribbean. Mulla on jätskiä.

Siitä Kauhajoen-tragediasta sanon vain sen, että se on ylittänyt täälläkin uutiskynnyksen, oli jopa videokuvaa paikan päältä. Eli on se sen verran kauhea ja harvinainen tapahtuma ihan koko Euroopan mittakaavassa. Mä olen henk.koht. pettynyt siihen, että tämä tapahtui niin nopeasti Jokelan-murhien jälkeen. En viitsi sanoa tähän nyt mitään muuta, koska tapahtunut on hirvittävän surullista ja syyt erittäin monimutkaiset. Vaikea syyttää ketään tai mitään tiettyä tässä meidän yhteiskunnassamme.

Vau. Täällä on niin paljon kauniimpaa kuin mitä muistin. Mutta ei hätäillä, lähdetään ihan Lillestä kelaamaan eteenpäin näiden päivien tapahtumia.

Lauantai-aamuna heräsin kahdeksalta ja yhdeksän aikoihin mamma ja pappa saapuivat mun ovelle. Aurinko paistoi, joten muuttosää oli täydellinen. Kannettiin papan kanssa kamoja alas, mamma otti kevyimpiä kasseja ja siivoili hiukan. Kamojen alaskantaminen kesti noin kaksi tuntia ja KAIKKI mahtui autoon mukaan. Mieletöntä! Pelkäsin niin, mutta kaikki järjestyi – suuri helpotus. Käytiin postissa ja juotiin kokista auringossa terassilla. Täällä on ollut ihanan lämmin koko ajan, 22 astetta iltäpäivällä. Ihanaa kun ei tarvitse palella! Kamat autossa, mutta vuokraisäntä myöhässä. Kun Monsieur vihdoin tuli, hän vaikutti melko tyytyväiseltä asunnon kuntoon, vaikka siellä olikin paljon pölyä ja tietenkin kulumia (eihän se enää nyt ollut mikään uusi). Noin kello yhdeltä päästiin ajamaan kohti Pariisia! Jossain Lillen ulkopuolella tuli kamala nälkä ja syötiin moottoritien varrella olleessa buffet’ssa. Seuraavan kerran pysähdyttiin vasta kun Pariisi jo häämötti edessä, mutta meidän oli pakko käydä Carrefourissa ostoksilla, koska mamman ja papan matkalaukku oli jäänyt matkan varrella Riikaan eikä raukoilla ollut vaihtovaatteita. Se olikin sitten suurin kauppa jossa olen ikinä käynyt. Avoinna varmasti noin 50 kassaa…! Päästiin hienosti Pariisia kiertävälle Périferique’ille (kehä ykköselle), joka jouduttiin kiertämään kerran kokonaisuudessaan, koska meidän ajo-ohjeissa ulosajoväylä oli merkitty väärällä nimellä. Siinä meni tunti, muttei onneksi ollut meidän moka. Suunnistus mun kadulle sujui helposti ja nopeasti ja parkkipaikka löytyi toiselta puolelta katua. Ja siinä sitten oltiin. Tämä talo ei ole mikään vanha ja kaunis niinkuin Lillessä, vaan valkoinen yksinkertainen 50- tai 60-luvulta. Rappukäytävä tarvitsee remonttia, ja hissi onkin tällä hetkellä huollossa. Itse kämppä tosin on erittäin hyvä! Pieni, mutta hyvässä kunnossa, keittiö on iso ja täysin varustettu (ei tarvitse ostaa mitään tänne itse!), paljon kaappitilaa, iso sänky kahdelle, toimiva pesukone ja paljon valoa vaikka ikkuna taas sisäpihalle. Tässä asunnossa varmasti viihtyy! Tehtiin papan kanssa urotyö: kannettiin ylös kaikki tavarat kuudenteen kerrokseen. Ihana järkyttävä urakka, mutta selvittiin siitä jo tunnissa. Pappa on sankari, ihan oikeasti! En ikinä olisi pärjännyt yksin. Huilattiin vähän aikaa ja katsottiin tv’tä (ihan jännää kun on kolmen vuoden tauon jälkeen oma tv, vaikka sieltä tulee vaan roskaa). Sitten ulos. Mun arrondissement, neljästoista, on erittäin mukava ja kodikas! Tosi paljon kauppoja joka puolella, mun rauhallisella pikkukadulla on kahviloita, ravintoloita, lehtikauppiaita, lihakauppoja, kukkakauppa, pesuloita, skootterikorjaamo, jne jne. Täällä asuu väkeä laidasta laitaan, normaaleja pariisilaisia, ei mitään rikkaita tai hienostuneita – tavallisia ranskalaisia. Siihen olen erittäin tyytyväinen, en haluaisi asua millään trendikkäällä alueella. Hymyilin koko illan, olin niin onnellinen ja tyytyväinen! Ihanan vilkasta ja hauskaa kulmaa!! Syötiin hyvin, sain oikein herkkuja: ostereita alkupalaksi ja pääru’uaksi munuaisia! (joitain varmaan ällöttää, muttei kannata tuomita jos ei ole edes maistanut!) Kotona nukahdin uuteen sänkyyn heti.

Mielenosoitus Lillessä postin ulkopuolella, se alkoi kun oltiin postin tiskillä!

Tyhjää Lillessä!

Auto hieman täynnä tavaraa...

Tässä ei näy kaupan älytön koko kunnolla...

Mun uusi kotitalo!

Keittiö

Näkymä ovelta sisään

Näkymä ikkunasta

Kylpyhuone

Gare de Lyon, jonne jätettiin Brysselistä vuokrattu auto

Tukojoukot Pariisin illassa

Kauniit osterit

Tyylikäs ravintola

Sunnuntaina oli sitten turistipäivä! Syötiin pieni aamiainen mun kadulla olevassa kahvilassa ja mentiin metrolla keskustaan päin. Jäätiin pois aika nopeasti kun päätettiin, että halutaa kävellä ja löydettiin iso kaunis bulevardi, jonka varrella oli sunnuntaimarkkinat. Tosi tunnelmallista ja aitoa menoa! Käveltiin Seinelle asti, juotiin virvokkeita ja nautittiin lämmöstä. Syötiin myös hyvä lounas mukavassa ravintolassa. Mä olin koko ajan hymy huulessa ja välillä oli pakko toistaa ääneen: “Siis mä ihan oikeasti asun nyt täällä!” Upea kaupunki, aivan henkeäsalpaavan upea… En ottanut muuten kauheasti valokuvia, koska niitä ehtii nappailla myöhemminkin. Keskityin katselemiseen ja nauttimiseen! Olin onnellinen, erittäin. Tultiin sitten mun luokse ja levättiin, juotiin aitoa shamppanjaa! Sitten illalla taas ulos kävelylle, mutta koska oltiin tosi väsyneitä, syötiin tässä ihan mun lähistöllä todella hyvässä pikkuravintolassa. Olen tosi onnellinen siitä, että asun niin mukavalla alueella, joka tarjoaa kaikkea! Tää on unelmaa kyllä…

Kuva mun kotikadulta

Pikkukahvila omalla kadulla

Kliséet pitävät usein paikkaansa...

Mun kadun päässä on pieni puisto

Se tyypillinen kadunkulma

Ja se tyypillinen bulevardi

Ihanaa kun täällä on vielä kesä!

Metrossa kotiinpäin

Mun kadulla on hassun kapea talo!

Le champagne

Vastapäisen talon ylimmässä ikkunassa katseli illalla kissa

Tänään herättiin jo kahdeksalta, olin nukkunut hieman levottomasti koska olin niin hermostunut. Tänään piti nimittäin puoli yhdeltätoista tavata se mukava professori, joka oli luvannut auttaa mua mun gradun kanssa. Syötiin aamiasita mamman ja pappan kanssa läheisellä aukiolla ja mentiin sitten metrolla kohti yliopistoa. Paikan päällä sain pari järkytystä. Ensimmäinen oli erittäin positiivinen: rakennus on upea. Aivan mielettömän iso, majesteettinen, hulppea ja älyttömän upea!!! Upealta sisäpihalta löysin kauniit rappuset ja toisesta kerroksesta romanttisen pienen Ascoli-kirjaston, jossa tummasta puusta tehdyt korkeat hyllyt olivat täynnä vanhoja kirjoja. Kuullostaa sadulta, mutta totta se on! Upea paikka. Sitten tuli toinen järkytys, joka onkin pilannut kaiken. Opettaja ei tullut. Odotin 45 minuuttia, ja lähdin sitten pois. Kadulla tapasin mamman ja papan ja sain Robinin tarkistaaman sähköpostini. Ei ollut tullut mitään viestiä opettajalta. Teki mieli itkeä. Mamman ja papan hotellilla (joka on ihan kulman takana omasta kämpästäni) käytin hotellin langatonta nettiä, ja huomasin, että olin tullut tapaamiseen tuntia liian aikaisin. Oma moka siis, ja ERITTÄIN paha moka. Tuli itku. Istuin kotona ja itkin puoli tuntia. Robin yritti lohduttaa. Mamma ja pappa saivat mut mukaan lounaalle, mutten pystynyt syömään mitään. Itketti kamalasti ja itkettää vieläkin. Olen idiootti, typerä idiootti. Ei tällaisia mokia saa tapahtua!!! Näin ei saa käydä. Mamma on aina epäillyt mun kykyä hoitaa asioitani ja tässä sen sitten lopulta näki: olen surkea ja kelvoton. Tuntui vielä pahemmalta kun tiesin, että tällä mokallani tuhosin mamman ja papan mukavan viikonlopun viimeiset hetket. Kaiklla oli paha mieli. Ennen mamman ja papan lähtöä ehdittiin käydä Numéricablen liikkeessä ja sain heti nettimodeemin mukaani. Nyt on siis kotona wifi-yhteys! Se on ainakin toiminut virheettömästi ja upeasti – eli jotain hyvää tässäkin päivässä. Mamma ja pappa lähtivä RER-junalla ja mä kävelin kotiin. Sen jälkeen olenkin istunut tässä sängyllä koneen edessä ja itkenyt. Surkea olo. Olin suunnitellut kaikkea kivaa ja tehokasta asioiden hoitamista täksi päiväksi, mutta nyt kaikki on ihan sirpaleina. Opettaja ei ole vastannut mun sähköpostiin, jossa pyysin anteeksi ja selitin mitä aamulla tapahtui. Mitä jos Madame ei halua enää auttaa mua? Ensi maanantaina on ilmoittautumisen eräpäivä… miten ehdin löytää uuden professorin? Surkea olo etenkin kun olin suunnitellut ja järjestänyt kaiken niin hyvin – tällainen moka oli täydellisen turha. Harmittaa äärettömästi. Itkettää, itkettää. Voin tämän jälkeen jäädä ilman opiskelupaikkaa. Surettaa, kun en ole hermostuneena pystynyt tekemään yhtään mitään. Kaikki tavarat ovat vielä paketissa, mitään en ole pystynyt hoitamaan. Surkea olo, pelkään, ettei tämä asia enää järjesty millään. Hävettää ja pelottaa kamalasti.

EDIT klo 23:11: Rouva professorilta tuli sähköpostia, uudet treffit torstaina klo 10:15!!! HUH!! Mieletön helpotus! Tapaamisen jälkeen mun täytyy ehdottomasti heti henkilökohtaisesti itse viedä paperit sinne toimistoon, deadline maanantaina eli en viitsi niitä sit enää laittaa postiin. Huh huh, nyt nukkumaan! Kiitos Robinille (joka jaksoi kuunnela itkua monen tunnin ajan), Vilmalle, mammalle, papalle ja Idalle kaikesta tuesta!! Olette korvaamattomia!!!

Viimeiset hetket Lille 3:ssa Bénédicte seurana! Tavattiin vahingossa Mme McIntosh, joka harmitteli mun lähtöä ja kertoi, miten kamala hierarkia opettajien välillä vallitsee Sorbonnessa, missä vanhemmat diiva-opettajat pompottavat nuorempia tutkijoita (McIntoshin ystäviä). No, saa nähdä vaikuttaako sellainen opiskelijoihin. Lille 3:n oli yhtä ruma ja kaoottinen kuin ennen kesää, sain sieltä ihan jänniä valokuvia

Vankila? Ei vaan kirjallisuuden osasto!

Remontin jälkeen raidalliset seinät

Mamma ja pappa jäivät jumiin Kööpenhaminan lentokentälle, joten olen yllättäen ollut yksin tämän illan. Enkä saanut nettimodeemia postitettua, joten olen tappanut aikaa uuden harrastukseni parissa: frontrowssa pystyy nykyään katselemaan leffatrailereita (tosi hyvä laatuisia). Ja niitä olen tuijottanut melkein pari tuntia…!! Trailereita ei normaalisti tulisi katsoa noin monta putkeen ilman pidempää taukoa tai pitkää elokuvaa siinä välissä, ja varmasti siitä johtuen huomasin erään huikean seikan, jota en ehkä olisi ikinä oivaltanut tässä mittakaavassa. Hollywoodissa tehdään näköjään 99 prosenttisesti elokuvia, jotka voi selkeästi ja ilman mitään epäilyksen häivää jakaa kahteen ryhmään: 1) elokuvat, joissa aseita, räjähdyksiä, kovanaamoja, lyhyitä ja ytimekkäitä repliikkejä, tissejä, peppuja, autoja; ja 2) elokuvat, joissa puhutaan paljon, joissa on äitejä, tyttäriä, perheitä, ihmissuhteita, jotka tapahtuvat yleensä osittain maaseudulla missä on kauniita puita ja niittyjä. Ensimmäiset tietenkin miehille suunnattuja, toiset selvästi naisille. Tietyllä tapaa tää on itsestään selvää varmasti monille, mutta en ole ikinä kohdannut tätä tosiseikkaa näin kirjaimellisesti. Siis ihan oikeesti: elokuvia tehdään erikseen miehille ja naisille! Siis häh? Tuntuu ihan naurettavalta. Mitä jos ei halua kumpaakaan, mitä jos tuntee olevansa jossain tossa välimaastossa? Mitä jos molemmat maailmat ovat vieraita ja hölmöjä? Onneksi on indie-elokuvia ja vielä parempaa: ulkomaalaisia elokuvia (siis ei-amerikkalaisia). Samalla trailereista täytyy sanoa jotain, minkä kuulin yhden Robinin ruotsalaisen ystävän sanovan: vaikka ei liikuttuisi useinkaan elokuvista kyyneliin, niin trailerit voivat tuoda tipan silmiin ihan yllättäen. Kuulun itsekin tähän ryhmään. Katson keskivertoelokuvan tavallista keskivertotraileria, en ikinä jaksaisi tai välittäisi nähdä koko elokuvaa, mutta traileri nostaa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Häh? Ihme taikuutta. Trailerit ovat siis omalla tavallaan mestariteoksia – useimmiten tuhat kertaa parempia kuin itse elokuvat. Ehkä Oscar-gaalaan voisi lisätä Best Trailer-kategorian? Niiden tekijät kyllä ansaitsevat omat palkintonsa.

Olen surffaillut aika paljon viime päivinä ja kun eri blogeilla tulee puheeksi Pariisi, kaupunkia pidetään yleensä romanttisena rakkauden kaupunkina. Rakkauden kaupunki? Ihan älytön ajatus! Mulle Pariisi edustaa jotain ihan muutan: älykköjä, hienoja yliopistoja, upeita museoita, maailman paras elokuva-arkisto, makeita konsertteja, muotia ja urbaania elämäntapaa. Pariisi ei mulle ole mikään romanttinen lällärilöpölöpöhöpöhattarakaupunki. No, koska käsitykset tästä yhdestä Euroopan pääkaupungista vaihtelevat, päätin katsastaa YouTuben tarjonnan, minkälaisia videoita siellä on jos etsii “Paris”? Kun on kelannut Paris Hiltonin juttujen ohi (nitä on ylivoimaisesti eniten), löytyy:

World biggest Freeze Flash Mob in Paris – cool!!!

Nähtävyyksiä ja hyvä biisi:

We’ll Always Have Paris:

2 Days in Paris:

Paris Je t’aime

Hmm… Nyt mä lähden tästä kaupungille, Bénédictiä tapaan ja sitten postin kautta kotiin viimeistelemään huomisen muuttoa! Peukut pystyyn ja nähdään Pariisissa!

Mä oon niin hyvällä tuulella! Oon hoitanut netti-juttuja, Robinin ohjeesta irtisanoin Neuf’in sopimuksen, huomenna jossain vaiheessa vien tän modeemin postiin ja sit pitäis pärjätä pari päivää ilman nettiä – hui! Mut kyllä se siitä, mulla on seuraa kuitenkin, ei tuu orpo olo! Ja sitten heti maanantai-aamuna käyn Numéricablen liikkeessä ihan mun Pariisin kotinurkilla ja haen sinne kotiin kaapelimodeemin, jonka siis pitäisi toimia heti. Kiitos Robinille hyvistä ohjeista! Jee jee, kaikki on järjestymässä niin mainiosti! Ei yhtään mitään valittamista. Pakkasin tänään valmiiksi kaiken minkä pystyin, eli kasseja on nyt ihan kiva pino tossa odottamassa…! Sitten tein sen, mitä inhoan: siivosin. Ihan kunnolla ekaa kertaa tässä kämpässä. Pesin koko keittiön, siis joka nurkan, ja samoin kylpyhuoneessa. Onneksi oon siivonnut kerran kuukaudessa jotenkuten, niin ei likaa ollut liikaa ja kaikki irtosi hyvin uusilla pesuaineilla (ei mitään ekologista tällä kertaa, valitettavasti, koska halusin taatun tehon). Nyt on mun mielestä tosi siistiä, mut en mä osaa sanoa onko tarpeeksi kun en ole koskaan muuttanut vuokra-asunnosta pois. Tää on mun eka asunto ikinä! Hullua lähteä täältä pois, tästä huoneesta on jo muodostunut mulle oma koti, tää huone on Mun. Mutta ei enää kauaa, hui! Mutta siltikään ei jännitä huonolla tavalla yhtään. Voisi sanoa, että mä oon totaalisesti liekeissä, ihan täysin täpinöissä enkä yhtään pelkää! Oon tosi yllättynyt, jotain oon näköjään oppinut kolmen vuoden aikana. En oo ihan nössö enää, en pelokas samalla tavalla. Oon oppinut, että kyllä sitä pikkutyttökin pärjää maailmassa kunhan ei välitä peloistaan. Vaikka joskus pelottaa ja jännittää, niin yritän olla välittämättä. Ja mokistaan oppii, ei niitä niin vaan uusi. Nyt on kaikki ihan epätodellisen hyvin järjestyksessä, mikään ei vielä oo mennyt liikaa pieleen. Aion pysyä koko ajan näin rauhallisena. Pariisi houkuttaa ja tuntuu upealta saada vihdoin muuttaa Pikkuinan unelmien kaupunkiin! Uuuh, tekee mieli ulvoa ilosta! Huomenna vielä viimeiset käytännön hommat kuntoon, roskien roudaaminen, modeemit postiin, osoite pankkiin, Bénédicte jossain välissä ja sit lattia täytyy vielä pestä ennenkuin vuokraemäntä tulee käynnille. Hyvä kun on puuhaa, ei tarvitse möllöttää! Vähän levoton olo, tekis mieli puuhastella jotain vielä, mutta täytyy nukkua myös. Ehkä syön vähän jäätelöä ja tanssin? Olen tänään enimmäkseen laulanut, en tanssinut, tein ihan erityissoittolista niin, että pystyin laulamaan suosikkeja sillä aikaa kun pesin ja jynssäsin kylpyhuonetta

Tää on luultavasti vika kirjoitus ennen Pariisia! Sieltä sitten uutisia varmaan jo maanantaina, uuuuuuh!