Kosminen kotinurkka

(Otsikko on Robinin käsialaa, kun sanoin, että haluan iloisen otsikon Otsikko toimii myös varoituksena niille, jotka eivät siedä toisten iloa, onnistumisia ja hyvinvointia, tämä postaus on siis täynnä hyvää mieltä, varokaa!)

Harmi, ettei tänne ole tullut kirjoitettua niin moneen viikkoon, mutta se johtuu itse asiassa siitä, että mulla on ollut niin kivaa! Elämä tuntuu vihdoin taas tosi hyvältä, voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen. Asiat alkavat järjestyä, kaaos asettuu haluamaani järjestykseen yllättävän helposti, ja uusi asenne (ja elämäntapa) auttavat pysyvään myönteisenä. Kuulostaa joltain terveys- tai hyvinvointikirjalta, mutta ei voi mitään, niin se nyt vain tällä hetkellä on! Olen äärettömän helpottunut, käytännön asiat ovat opintojen suhteen järjestymässä: Lillestä tuli ennätyshyvät arvosanat (en ole vieläkään sulattanut sitä, tuntuu niin oudolta onnistua yli odotusten) eli Sorbonneen pitäisi päästä melko helposti (mutten vielä ole päässyt sinne, eli ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa!), Pariisista löytyi hyvä asunto (14:ta arrondissement, vain 3,5 kilsaa koululta! Siellä on mikro, uuni, tv, kahvinkeitin ja pesukone – tosi luksusta, jota ilman olen elänyt Lillessä!) ja olen antanut ensimmäisen ranskankielen yksityistunnin epäonnistumatta täysin (parannettavaa tosin on vielä paljon, niin kuin melkein aina). Töissä kaikki on okej, olen siis Etelä-Espalla, joten tervetuloa käymään! Viihdyn harvinaisen hyvin, työ on helppoa, mutta sitä on tarpeeksi paljon, ei siis tarvitse turhaan seisoskella kaikki päivät. Tänäänkin sain hyvää liikuntaa kun kannoin laatikoita ja täytin hyllyjä noin kolmen tunnin ajan. Asiakkaat ovat ihan mukavia, ainoa hankalampi juttu on näpistelijät ja spurgut, joihin mä en kauheesti ole vielä uskaltanut puuttua. Teen tosi paljon töitä, 6 päivää viikossa, mutta hyvällä asenteella se ei ainakaan vielä ole yhtään masentanut. Tässä kaikessa mylläkässä auttaa tietenkin se, että Robinin kanssa on tosi kivaa asua taas! Päätettiin, että koska mulla on aika usein aamuvuoroja kello 6:40 (jolloin täytyy olla töissä), niin unirytmin ja koko elämän kannalta on parasta herätä joka päivä viimeistään klo 7. Eli aikaiset herätykset, meditointia, terveellistä (muttei tylsää tai pahaa) ruokaa, töissä liikuntaa, ja aikaisin nukkumaan. Ehkä tästä kaikesta johtuen on ollut hyvä olo, iloinen, rakastunut, innokas ja positiivinen – ei mitään uupumusta tai toivottomuutta. Tänä kesänä aion olla vahva enkä luovuta, en halua antaa synkille ja itsetuhoisille ajatuksille periksi! Elämä on kallisarvoista, ihan joka hetkessä.

Tässä tulee vähän kuvia kuluuneelta kuukaudelta, korvaukseksi siitä, etten ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa! (Klikkaa siis alla näkyvää kuvaa ja pääset katsomaan miten onkaan riehuttu viime viikkojen aikana! )

Kesäkuu 2008