Kosminen kotinurkka

(Otsikko on Robinin käsialaa, kun sanoin, että haluan iloisen otsikon Otsikko toimii myös varoituksena niille, jotka eivät siedä toisten iloa, onnistumisia ja hyvinvointia, tämä postaus on siis täynnä hyvää mieltä, varokaa!)

Harmi, ettei tänne ole tullut kirjoitettua niin moneen viikkoon, mutta se johtuu itse asiassa siitä, että mulla on ollut niin kivaa! Elämä tuntuu vihdoin taas tosi hyvältä, voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen. Asiat alkavat järjestyä, kaaos asettuu haluamaani järjestykseen yllättävän helposti, ja uusi asenne (ja elämäntapa) auttavat pysyvään myönteisenä. Kuulostaa joltain terveys- tai hyvinvointikirjalta, mutta ei voi mitään, niin se nyt vain tällä hetkellä on! Olen äärettömän helpottunut, käytännön asiat ovat opintojen suhteen järjestymässä: Lillestä tuli ennätyshyvät arvosanat (en ole vieläkään sulattanut sitä, tuntuu niin oudolta onnistua yli odotusten) eli Sorbonneen pitäisi päästä melko helposti (mutten vielä ole päässyt sinne, eli ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa!), Pariisista löytyi hyvä asunto (14:ta arrondissement, vain 3,5 kilsaa koululta! Siellä on mikro, uuni, tv, kahvinkeitin ja pesukone – tosi luksusta, jota ilman olen elänyt Lillessä!) ja olen antanut ensimmäisen ranskankielen yksityistunnin epäonnistumatta täysin (parannettavaa tosin on vielä paljon, niin kuin melkein aina). Töissä kaikki on okej, olen siis Etelä-Espalla, joten tervetuloa käymään! Viihdyn harvinaisen hyvin, työ on helppoa, mutta sitä on tarpeeksi paljon, ei siis tarvitse turhaan seisoskella kaikki päivät. Tänäänkin sain hyvää liikuntaa kun kannoin laatikoita ja täytin hyllyjä noin kolmen tunnin ajan. Asiakkaat ovat ihan mukavia, ainoa hankalampi juttu on näpistelijät ja spurgut, joihin mä en kauheesti ole vielä uskaltanut puuttua. Teen tosi paljon töitä, 6 päivää viikossa, mutta hyvällä asenteella se ei ainakaan vielä ole yhtään masentanut. Tässä kaikessa mylläkässä auttaa tietenkin se, että Robinin kanssa on tosi kivaa asua taas! Päätettiin, että koska mulla on aika usein aamuvuoroja kello 6:40 (jolloin täytyy olla töissä), niin unirytmin ja koko elämän kannalta on parasta herätä joka päivä viimeistään klo 7. Eli aikaiset herätykset, meditointia, terveellistä (muttei tylsää tai pahaa) ruokaa, töissä liikuntaa, ja aikaisin nukkumaan. Ehkä tästä kaikesta johtuen on ollut hyvä olo, iloinen, rakastunut, innokas ja positiivinen – ei mitään uupumusta tai toivottomuutta. Tänä kesänä aion olla vahva enkä luovuta, en halua antaa synkille ja itsetuhoisille ajatuksille periksi! Elämä on kallisarvoista, ihan joka hetkessä.

Tässä tulee vähän kuvia kuluuneelta kuukaudelta, korvaukseksi siitä, etten ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa! (Klikkaa siis alla näkyvää kuvaa ja pääset katsomaan miten onkaan riehuttu viime viikkojen aikana! )

Kesäkuu 2008

Pitkän viikon jälkeen on ihanaa saunoa kunnolla, ensimmäistä kertaa parin kuukauden tauon jälkeen! Mahtavaa, tänä yönä varmaan tulee nukuttua. Tai niin toivon ainakin.

Tänään olin Toto-koulutuksessa, eli hevospelejä harjoteltiin koko päivä. Se olikin viimeinen koulutus ja nyt on vain kaksi harjoittelua jäljellä. Oli ihan kiva päivä, vaikka välillä olin tosi väsynyt. Mulla oli kiva pari, naurettiin ja vitsailtiin leppoisasti. Kouluttaja oli sitä paitsi todella mukava ja rento, eli tunnelma kurssilla oli hauska ja vilpitön. Ei tuntunut yhtään ikävältä! Voisin ihan hyvin jatkaa tällaisia koulutuspäiviä, kun vetäjät ja toiset osanottajat ovat niin mukavia.

Kotiin tulin Makuunin kautta, vuokrasin itävaltalaisen tämän vuoden Paras ulkomainen elokuva-palkinnon Oscar-voittajan: “Die Fälscher”. Jostain syystä se meni multa Lillessä ihan ohi. Hyvin tehty ja melko tehokas elokuva. Kauniita kuvia etenkin alussa ja lopussa, aika kivaa kameratyötä siinä välissäkin. Realismista tulee pisteitä, ei mitään turhaa synkistelyä eikä kaunistelua, ihmiset olivat ihmisiä, eli tässä ei ole kyseessä pelkkä historiallinen tarkkuus, vaan myös ja etenkin psykologinen realismi. Hahmot ovat aitoja ja heidän käyttäytymisensä on soinnussa hieman normaalia rikkaamman hahmolle ominaisen psykologisen profiilin kanssa. Huolellista työtä, vaikkei leffa olekaan täydellinen, sen ote nimittäin löystyy keskivaiheilla eikä rahanväärennys keskitysleirillä saa aikaan toivottavaa vahvaa jännitystä ja draamaa. Mutta ehkä toisaalta, liiallisen draaman ja jännityksen takiahan tämä elokuva juuri onkin realistisempi… Ilahduttavinta oli se, että elokuva kertoo enemmän elämisestä kuin kuolemisesta (mikä ei ole itsestään selvää kun ottaa tapahtumaympäristön huomioon). Päähahmo sanookin, että jokainen päivä on elämisen arvoinen: mielummin kaasua huomenna kuin luoti otsaan tänään. Se on kaunis viesti, vaikka sillä tietenkin voi yrittää perustella pelkuruutta ja laiskuutta – mutta se ei kuitenkaan ole tämän elokuvan viesti. Elämä on elämisen arvoinen, eikä sitä ikinä saa halveksia missään muodossa tai missään tilanteessa, ei omaa elämäänsä eikä muiden henkeä.

Sain tänään myös ensimmäiseltä asiakkaalta soiton!! Nuorehko nainen, joka haluaa vahvistaa ja kehittää ranskan kielen taitoaan, eli tekstejä, keskustelua ja sanastoa. Jess! Olen erittäin iloinen! Juuri sellaista mitä olinkin toivonut. Nyt toivon vielä, että asiakkaita tulisi samalla tahdilla lisää! En uskalla innostua liikaa, mutta jo yksi asiakas on suuri askel eteenpäin.  Aion alkaa suunnitella tunteja jo huomenna! En malta odottaa.

Tämä päivä on hyvä päättää nyt rankan saunomisen jälkeen. Ihanaa nukkua, huomenna on vihdoin taas vapaapäivä. Nukkuminen on lahja! Bonne nuit.

Tänään olin toista kertaa aamuvuorossa, eli 6:30 jo Ruoholahdessa. Kutosen ratikka meni ohi, joten menin metrolla. Kaisaniemen metrossa ainut auki oleva mesta oli Café Metro, söpö ja sympaattinen kiinalaisten kahvila, jossa on halpaa ja hyvää perusruokaa. Ostin sieltä eväät, siellä oli kolme miestä, jotka söivät jo aamumunkkeja.

Mulla on ollut oikein mukavaa harjottelussa, työ on helppoa ja kiireetöntä, vaikka olisi jonoa niin ei tule stressiä. Ehkä siksi kun tuotteet ovat niin vähäpätöisiä ja pieniä, eli asiakkaat ovat rennompia. Ihmiset ovat tosiaan olleet mukavia, sekä esimies (joka on rento ja ymmärtää hyvin, ettei kaikkea opi heti, harvinaisen sympaattinen nainen), että asiakkaat, jotka eivät yhtään ärähtele harjoittelijalle, vaan vitsailevat tai hymyilevät. Harvat ovat olleet tympeitä, mikä mulle tuli yllätyksenä. Mukava yllätys! Tänään hermostuin hieman, kun paikalla oli toinen harjoittelija, joka kyttäsi mua takapiruna ja oli täten äärimmäisen rasittava. Lopulta ärähdin: “Haluutko laskea näitä rahoja mun kanssa, vai aiotko pysyä siinä takapiruna?” Mä en enää jaksa typeriä tyyppejä, jotka vaan haluaa päteä turhissa tilanteissa ja tehtävissä. Tärkeily on kamalaa.

Kreivitär von Wurstendorff kävi muuten kiskalla, nauroi kun näki mut ja mun suusta pääsi äänekäs: LOL! Oli kiva kun pystyttiin rupattelemaan sillä aikaa kun toinen harjoittelija teki työt, hehe!

Olin 8,5 tuntia töissä, jonka jälkeen lähdin hakemaan Diivari Kopista mun julistetilausta. Mä lähdin Kamppiin, ostin teippiä ja nastoja, ja sitten Tavastian viereen, jossa ennen oli Diivari Kopi – eipä ollut enää. Hyvä kun en tilausta tehdessä tajunnut varmistaa missä ne nykyään sijaitsee, hehe! Mutta onni onnettomuudessa: kävelin takaisinpäin Keltaisen Jäänsärkijän ohi ja hui, mikä siellä olikaan näyteikkunassa! Beatles-leffa Help! dvd:llä!! Oon etsinyt sitä jo kauan, joten oli ihan mahdoton vastustaa kiusausta. Ostin dvd:n ja kysyin samalla minne Diivari Kopi oli kadonnut. Sain tiedon ystävälliseltä myyjältä ja lähdin Kallioon. Julisteet olivat hyvät ja valmiina, eli lähdin kotiin syömään ja leikkaamaan ne valmiiksi.

Sitten olin kaksi ja puoli tuntia ulkona jakelemassa julisteita. Liikuin pyörällä ja puolijuosten, eli tuli aika kova lenkki! Huomenna on varmasti surkastuneet lihakset kipeenä. Eli oon nyt saastuttanut ja spämmännyt koko keskustan: Kruununhaka, Katajannokka, kirjastot, kahvilat, Punavuori ja Eira. Sitten täytyi säästää pari julistetta, joita mun ihanat ilmaisjakelijat vie kaukaisemmille alueille. Julisteita täytyy tehdä vielä lisää, ehkä ensi viikolla. Nyt täytyy jännittää miten käy! Alakerran kioskin sympaattinen täti sanoi, että “kyllä se onnistuu kun yritystä on!” Toivotaan niin!

Nyt on tosi tyytyväinen olo, kun olen saanut urakan tehtyä! Hyvällä mielellä voi mennä nukkumaan kun tietää, että on tehnyt parhaansa parantaakseen oman elämänsä laatua. Ainakin yritän! Olen syönyt lämmintä maustepatonkia ja mustikkapiirasjäätelöä, tosi herkkua molemmat ja hyvä yhdistelmä! Ja tietenkin, olen katsonut kaikki Help:in ekstrat ja itse leffan… en voinut vastustaa! Ihana leffa, tosi ihana! Sen löytää netistäkin, google videosta… eli suosittelen!!

On ollut tosi kivaa katsella Helsinkiä tänään, sain liikkua alueilla, joilla en ole jäynyt sitten viime kesän! On Helsinki kaunis ja kiva kaupunki. Etenkin pidän Helsingin väreistä, ne on niin erilaiset, paljon vaaleammat, kuin Lillessä. Tänään oli illalla niin kaunis valokin. Ehkä täällä voi vielä viihtyä kesän aikana? Toivoa on!