Kosminen kotinurkka

Viimeinen päivä Veikkauksen koulutuksessa tänään. Olin väsynyt, mutta päivä oli helppo, lounas hyvä ja lopussa leikittiin nopeuspeliä (jota en kuitenkaan voittanut ainuttakaan kertaa). Saatiin karkkia (vanhanaikaisia Julia-karkkeja!), kyniä ja Casino Ässä-arvat. Toivoin niin sydämellisesti päävoittoa, tai edes sataa euroa, muttei siitä tullut mitään. Harmi!!! Tekisi mieli alkaa ostella arpoja useammin, olisi niin ihana helpotus voittaa helppoa rahaa – mutta yritän vastustaa houkutusta, koska ansa se on enemmänkin kun voiton todennäköisyys on niin olemattoman pieni. Kai sitä sitten täytyy vaan tehdä töitä rahan eteen… valitettavasti.

Töiden jälkeen pyörin Vilman kanssa monta tuntia keskustassa. Kaunis auringonpaiste, syötiin ulkona, jätskiä Kampissa (pyörremyrsky, nami!), sain Vilmalta herttaisen kännykkäkorun ja sitten vain käveltiin ulkona. Outoa pyöriä taas täällä, mulla on niin irtaantunut olo tästä kaupungista. Kuin katuja ja taloja ja ihmisiä päällystäisi paksu muovi, en pysty oikein saamaan yhteyttä mihinkään ympäröivään. Vaikea tottua täällä olemiseen, etenkin kun sosiaalinen elämä on vielä jäässä eikä muukaan elämä ole ehtinyt päästä käyntiin näin aikaisessa vaiheessa. Varmasti tuntuu helpommalta parin viikon kuluttua kun asiat asettuvat paikoilleen!

Hyviäkin uutisia tuli nyt illalla ja olenkin niiden jälkeen ollut hyvin innostunut: uusi upea asuntotarjous Pariisista! Suomalainen pari vuokraa 14. kaupunginosassa sijaitsevaa yksiötä, joka olisi vain 3,5 km yliopistolta! Kalustettu asunto, jossa uuni! (Uuni = luksusta!) Vastasin innostuneena ja toivon koko sydämestäni, että saisin muuttaa kyseiseen kämppään! Vuokra on kova, sama kuin edellisessä yksiössä, jota tavoittelin keskustassa, mutta ei sille oikein voi mitään koska Pariisin keskusta yksinkertaisesti vain on kallis asuinalue (ihan niin kuin Helsingin keskusta). Ja mä olen valmis uhraamaan rahaa hyvään asuntoon, koska läävässä asuminen on masentavaa. Mä haluan, että mun elämä Pariisissa on mieluisaa, kotoisaa ja inspiroivaa! En mä halua siellä kärsiä ja värjötellä missään murjussa. Nyt täytyy toivoa parasta, asunto vaikuttaa niin ehdottoman lupaavalta!!

Huomenna menen ensimmäistä päivää harjoittelemaan myymistä Ruoholahteen. Se ei tule olemaan toimipisteeni kun pääsen harjoittelusta oikeisiin töihin, mutta siellä ainakin harjottelen monta päivää. Iltavuoro, joten saan nukkua aamulla!!! Mieletöntä, upeeta, ihanaa. Ei jännitä, koska työ ei voi olla liian vaikeaa, eikä mua enää viime kesän surkeuden jälkeen pelota enää mikään. Aion pitää tietyn etäisyyden työhön, koska en halua stressaantua ja kärsiä – ja niin käy jos kesätyön ottaa liian henkilökohtaisesti. Eli yritetään pysytellä viileinä ja rauhallisina, kioskimyyjä ei ole identiteettini pysyvä tai perustavanlaatuinen osa. Tämä on vain ja pelkästään väliaikaista, eli ei huolta.

Kauniita unia, enkeleiden kuvia, laivoja ja junia!

Tänään olin kuusi ja puoli tuntia Veikkauksen pääkonttorilla koulutuksessa. Sain opetella myymään Lottoa, Vikinglottoa, Mitalipeliä, Veikkausbingoa, Vakioveikkausta, etc. Kuulostaa tylsältä, ja ehkä se olikin sitä, mutta myös kiinnostavaa, koska rahapelit ovat ilmiönä kiehtovia. Veikkauksen idea yrityksenä on myös hassu ja ristiriitainen: rahoitetaan kulttuuria, tiedettä ja urheilua kuin hyväntekeväisyyttä, mutta rahat tulevat ihmisten eräänlaisesta huijaamisesta (ja jopa riippuvuudesta). Onko sellainen toiminta lopulta kovinkaan eettistä? Pyhittääkö hyväntahtoinen ja jalo tavoite ihmisten huijaamisen? Koska huijaamisestahan siinä lopulta kaiken kaunistelun jälkeen on kyse: ihmisille myydään haaveita, ja koko arpapelikulttuurihan voidaan nähdä eräänlaisena taikauskon ylläpitämisenä…

No tästä voi olla montaa mieltä, mutta istuin ja mietiskelin rauhassa koulutuksen ajan, mikä oli itse asiassa ihan mukavaa. Koneen kanssa oli hassu leikkiä, muut olivat mukavia, juteltiin, lounas oli hyvä (keittoa ja salaattia, mangosmoothie jälkiruokana), ja tehtävät tarpeeksi helppoja. Ei varmaan pitäisi tulla mitään hirveitä ongelmia töissä… toivottavasti! Huomenna uudestaan samaan paikkaan.

Muutenkin tänään oli oikein kiva päivä, töiden jälkeen hengailin koko illan vanhempieni kanssa, puhuttiin, syötiin hyvin ja juotiin viiniä. Tv:ssä pyöri ranskalainen elokuva. Oli tosi kivaa olla taas kotona!

Ainut ongelma tällä hetkellä on unettomuus. Viime kolmen yön aikana olen nukkunut yhteensä 10 tuntia… Meikittömät kasvot ovat peilissä jo aika surkean kalpeat haamuposket. Jotenkin öisin tulee paniikki: sydän hakkaa, käsivarret puutuvat ja oksettaa. Mua pelottaa nimittäin se, miten jaksan töissä. Kuten jo eilen mainitsin, niin mulla on ihan liikaa työvuoroja keskikesällä, mutta huolestuttava on myös työnantajan tietty asenne: ei yhtään taukoja (ei edes ruokaa – paitsi jos ei ole asiakkaita) ja läpipaistava välinpitämättömyys vaikka ollaankin näennäisen ystävällisiä. Mua pelottaa, etten jaksa olla siellä koko kesää, että tulee liian paha uupumus päälle. Jo nyt olen väsynyt, miten jaksan kahden kuukauden päästä? Ongelmana on se, että koeaika on vain kuukauden, ja sitten olenkin jo määräaikainen työntekijä elokuun loppuun asti. Mietinkin öisin sitä, miten käy jos esim. kahden kuukauden jälkeen tulee uupumus, jos en vain enää jaksa raataa, niin miten pääsen sieltä pois? Voiko määräaikaisen sopimuksen rikkoa? Voinko irtisanoutua, ja jos, niin mikä syy siihen pitää olla? mol.fi tarjoaa vastauksen, jota en oikein ymmärrä:

“Työntekijän pyynnöstä työsopimus voidaan aina tehdä olemaan voimassa tietyn määräajan, joka sitoo sekä työnantajaa että työntekijää.

Määräaikainen työsuhde päättyy sovitun määräajan päättymisen jälkeen. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy työnantajan tai työntekijän irtisanomisen perusteella irtisanomisajan jälkeen.

Työsuhteen irtisanomisen edellytyksenä on perusteen asiallisuus ja painavuus. Tämä vaatimus koskee sekä työntekijästä johtuvista syistä että työnantajan toimintaedellytyksien muutoksista johtuvista syistä toteutettavia irtisanomisia.

Työsopimuksen saa purkaa vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena pidetään toisen sopijapuolen velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että toiselta sopijapuolelta ei voida edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkamisessa työsuhde päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa.”

Jostain syystä en tajua tätä. Onko siis irtisanomisaikaa vai ei? Mikä kelpaa painavaksi syyksi? Onko uupumus painava syy? Kamalan stressaavaa, jotenkin pelottaa, että mut voitaisiin pakottaa töihin vaikka olisin ihan loppu… En tiedä, tietääkö joku muu?

Vaikka öisin ei pysty paniikilta nukkumaan, niin silti aamulla on toiveikas olo. Kai sitä sitten silti pärjää ja jaksaa kun vaan puree hampaat yhteen!