No life…
Bénédicte soitti heti aamulla ja kertoi, että hänen setänsä oli kuollut viime yönä. Setä oli viikko sitten onnistuneesti leikattu (kurkkusyöpä), eilen kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten yöllä oli tullut yllättävä komplikaatio ja kuolema. Inhottavaa, tuli paha mieli. On todella vaikeaa lohduttaa kun joltain kuolee läheinen. Bénédicte oli puhelimessa tosi rauhallinen, mutta olisi silti ollut kiva sanoa jotain muuta kuin kliseitä…
Kävin tänään ulkona, wow! Siellä oli ihan yhtä tukahduttavan kuuma kuin täällä sisälläkin. Menin koululle viemään esseetäni. Metro oli täpötäynnä ja jäin pistimekostani kiinni yhden herran laukun vetoketjuun. “Monsieur, olen nyt teissä kiinni.” “Oh, en huomannutkaan, olen kovin pahoillani.” “Ei se mitään, hehe” “Yritän iroittaa repimättä pitsiä rikki. No niin!” “Kiitos paljon” “Olen kovin pahoillani.” “Ei se mitään” Muut hymyilivät hyväntahtoisesti. Jätin laitoksen toimistoon Assolle aineeni ja paluumatkalla oli hassu olo: viimeinen kirjallisuusessee ennen kandidaattia. Neljä tenttiä, muttei enää isoja aineita kirjoitettavana. Hassua! Mun ei tee yhtään mieli päästä kesälomalle. Olisin mielelläni yliopistolla, luennoilla ja lukisin hyviä kirjoja kaikki päivät. Kesäloma ei kuitenkaan ole lomaa vaan jonkin tason orjatyötä, eli ei kauheasti huvittaisi… Muutenkin Suomessa on kylmempi ja mä olen vihdoinkin tottumassa helteeseen. Monoprixissä olut-, limu- ja jäätelöhyllyt ammotti tyhjyyttään, se oli hassu näky. Sain kuitenkin paketillisen vaniljajäätelöä, jossa kinuskikastiketta ja pekaanipähkinöitä. Kaikki raikkaammat maut olivat jo loppuneet.
Tänään tapahtui ihme: tein suuria edistysaskelia latinan kanssa!! Olen ihan hämmentynyt, oli jotenkin parempi asenne, päätin, että kyllä tää onnistuu, ja sitten analysoin jokaisen lauseen tarkasti. Ja jotenkin sieltä alkoi paljastumaan rakenteita ja tarkoituksia, joita en ennen ollut nähnyt! jee jee! Ei käännös ole mitenkään täydellinen, turha luulo! Mutta edistystä silti, ei ihan surkeaa enää. Täydellistä tosta ei tule, mä en osaa latinaa tarpeeksi hyvin, mutta ainakin tunnen, että olen osittain onnistunut ja yrittänyt parhaani mukaan. Jos tunnen kamppailleeni kunnolla, huonompi arvosana on helpompi ottaa vastaan. Ei ole niin pahaa morkkista.
Tästä kaikesta huolimatta on ollut huono olo. Heikko olo, ruokahaluttomuus, voimattomat raajat, sydämentykytys ja tunne, etten saa tarpeeksi happea. Todellisuudesta vieraantunut olo, kuin olisi pyörtymässä. Luultavasti psykosomaattista, koska kun makasin puolen tunnin ajan sängyllä kun tuli liian heikko ja uupunut olo, niin tajusin, että sydämentykytys (joka vaivaa öisin, enkä saa nukutuksi) ja siitä johtuva liian nopea hengitys ja ruokahaluttomuus, johtuvat paniikista, joka kasvaa jossain sisällä. Olen yrittänyt olla kova, tukahduttaa kaikki mikä voisi satuttaa, muttei se onnistu, jonnekin se kaikki jää kasvamaan. Olen rauhallinen, mutta huijaan sillä itseäni, luulen olevani paljon vahvempi kuin mitä olen. Oikeasti tekisi mieli itkeä, huutaa, heittää jotain ja potkia seinään. Nyt on tullut vihdoin itkettyä kunnolla, toivottavasti se auttaisi. Nyt on ihan liikaa meneillään, koulustressi, muutto Pariisiin, kesäloma Suomessa, ja kaikki henkilökohtaiset kärsimykset, joita muut aiheuttavat ja joita myös itse aiheutan itselleni. En pidä itseäni oikein minkään arvoisena tällä hetkellä. Maailmassa on kuin suuri tyhjyyttä ammottava reikä, joka pelottaa, enkä tiedä millä se tulisi peittää.
Anteeksi, tuli niin synkkää. Jonnekin toi oli pakko saada. Ei ole viime aikoina oikein ollut ketään jolle olisin uskaltanut puhua. Ei kaikesta voikaan puhua, mutta ihan hyvä tunnustaa joskus olevansa vähemmän vahva kuin mitä yleensä kuvittelee. Toivottavasti en masentanut ketään liikaa!! Ei ollut lainkaan tarkoitus. Kyllä tämä jossain vaiheessa tästä taas selkenee, niin yleensä! Elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää, jossain vaiheessa se alkaa taas tuntua jossain. Mulla muutenkin heittelee niin pahasti nää hyvin- ja pahoinvointikaudet.
Harmi, ettei ole Darjeeling Limitediä vielä dvd:llä… siitä tulisi vähän iloisempi olo!
Ei mulla oo elämää ei 
