Kosminen kotinurkka

Tekisi kauheasti mieli nyt valittaa tänne… mutta se ei ole sopivaa. Valittaminen masentaa itseä ja muita. Silti täytyy sanoa, että tänään ei ollut eilistä parempi päivä. Outo masennus painaa, mikään ei kiinnosta, millään ei tunnu olevan mitään väliä. Tosi epämiellyttävää, koko ajan itkettää, kaikki tuntuu turhan raskaalta ja hankalalta, kaikki on epämiellyttävää eikä mikään kiinnosta. Muuten silmät ovat taas tosi kipeät, viime yönä niitä särki niin pahasti, että oli vaikea nukahtaa. Viime yönä myöskin käsivarret puutuivat koko ajan ja ihan jokaisessa asennossa. Tänään olen ollut vain yleisesti heikko, koko vartalo tuntuu voimattomalta, ja silmiä kivistää koko ajan. Välillä olen maannut sängyllä ja tuijottanut kattoon, jotta silmät saisivat vähän lepoa. Tämän lisäksi on tukalan kuuma ja siksi vaikea syödä. Helteellä ruokahalu kaikkoaa täysin, mitään ei tee mieli, paitsi tänään kuohuviiniä. Kylmä kuohuviini olisi ollut täydellistä (ehkä pitäisi ostaa jopa shamppanjaa Carrefourista kun tentit on ohi). Ruoka on vastenmielistä koska ei ole nälkä ja kun pakottaa itsensä syömään tulee pienestäkin määrästä ähky ja kuuma. Hiki laiskan syödessä… niin kai! Koska kuumuus näyttää jatkuvan hamaan tulevaisuuteen, olen miettinyt, että voisin syödä pelkkää jugurttia ja jäätelöä. Silloin saisi edes jotain kurkusta alas, muuta kuin nestettä, eikä tulisi paha olo tai kuuma. Välillä tulee olo, että mä muutun hulluksi täällä sisällä kuumuudessa, juon tosi paljon vettä mutta ajatukset harhailee ja maailma tuntuu niin pieneltä ja surkealta paikalta.

Onneksi on WFMU ja joka sunnuntainen reggae-ohjelma Reggae Schoolroom with Jeff Sarge (Ranskan aikaa 15-18, New Yorkin aikaa 9-12, voi siis kuunnella netissä!). Maailman parasta reggaeta ja tosi aito dj! Tänään oli sitä paitsi harvinaisen hyvä meno, koska äitienpäivän kunniaksi kuuntelijat saivat soittaa lähetykseen ja lähettää terveisiä äidille, mummille tai vaimolle. Melkein jokainen mieskuuntelija aloitti puhelun: “Yaman!”, jota seurasi terveiset, ja puhelu päättyi yleensä “Respect!” Ja dj on niin mahtava, kiltti ja cool! Tosi original meno, suosittelen lämpimästi! Onneksi on myöskin Ida, jolla oli tylsää ja joka siksi vetelehti mun kaa mesessä koko iltapäivän, lähetettiin toisillemme hassuja kuvia ja puhuttiin älyttömyyksiä. Kiitos Ida! En olisi pärjännyt ilman sua tänään. Robin yritti vielä vähän piristää kahdeksan aikoihin, mutta peli oli silloin aika pitkälti menetetty. Kiitos silti yrityksestä!!

Ja onneksi on elokuvat. Tänään ei mikään erityisen hyvä leffa, mutta silti. Hawksin “Sergeant York” (1941), tähtenä Gary Cooper. En tajua miten leffalla on imbd:llä keskiarvo 8.0… Ihan söpö elokuva, mutta äärettömän naivi ja vanhanaikainen. Arvomaailma tuntui harvinaisen kaukaiselta ja vieraalta: naivi, vähän hidasälyinen maanviljelijä York (Cooper) riehuu pienessä kylässä, rakastuu, tulee sitten uskoon, muuttaa tapansa, vastustaa sotaa, joutuu silti ensimmäiseen maailmansotaan taistelemaan, puolustaa “vapautta” niin urheasti ja uhkarohkeasti, että päätyy sotasankariksi (toi sana on jo itsessään älytön paradoksi…), palaa kotiin maaseudulle ja menee naimisiin unelmien tyttönsä kanssa. Joo, ei kauhean innostavaa. Ja kysymys: valitsenko Jumalan vai isänmaan?, ei ole millään lailla ajankohtainen mun elämässäni tai arvomaailmassani. Psykologisesti järjenvastainen elokuva, imelä, naivi ja hassu. Onneksi edes hassu! En suosittele, mutta mulle tää sai kelvata koska olen epätoivoinen eskapisti.

Olen yrittänyt olla tappamatta sisään eksyviä hyönteisiä ja onnistunut melko hyvin. Tähän mennessä viikon aikana vasta yksi isompi siivekäs joutui roskikseen koska olin menossa nukkumaan enkä jaksanut odottaa, että se löytää tiensä itse ulos. En tiedä onko tollasella mitään väliä, tappaako hyönteisiä vai ei, mutta jainalaisuuden ajatukset ovat viime aikoina tuntuneet hyviltä, koskien siis muiden elämänmuotojen kunnioittamista. Ei kai siitä haittaa voi olla, että yrittää olla vahingoittamatta muita eläviä otuksia. Jonkun mielestä naivia ehkä, ihan sama. En syö lihaakaan nykyään kuin erittäin harvoin. Ja nekin kerrat voisi jättää pois.

Latinan kanssa kamppailu jatkuu, ranskan kielen historiassa italian, arabian ja sitten espanjan kautta intaaneilta tulleita lainasanoja (aika hassuja ja kivoja yksityiskohtia!), ja Mme Assolle essee ei vielä ole valmistunut. Siirrynkin tästä seuraavaksi sen kimppuun, ajattelin riehua sen parissa kahteen asti ja sitten nukkua. Vastahakoista, mutta sisulla tästä puskee läpi. California Dreaming soi ja haluaisin lähteä Amerikkaan. Ei auta, että seinäkalenterin kuvassa juuri tietokoneen takana Lennon hymyilee ja näyttää vapaudenmerkkiä Nykin vapaudenpatsaan alla. Mä haluan ajaa sen maan läpi, elää vähän elokuvaa. No, ensin tästä täytyy raahautua Pariisiin, mut kai sielläkin voi elää vähän elokuvaa?

Löysin vahingossa tällasen. Kun pistää ton tyhmän musiikin pois niin voi leikkiä kivasti “tunnistatko elokuvan ja näyttelijän?”-leikkiä! Aika monta näistä on vielä näkemättä – hyvä niin, paljon on siis kivaa vielä edessä!