Kosminen kotinurkka

Uusi Tähdet ja avaruus-lehti saapui ja taas pääotsikko on mieletön: MUSTA JA NÄLKÄINEN – Keskiraskaita mustia aukkoja irrallaan Linnunradassa. Muita otsikoita kannessa: Poron tähdistö syntyi Suomessa (???); Stonehengen edeltäjä tehtiin puusta – Goseckin observatoriolla ikää 7000 vuotta; Eurooppa etsii Higgsin bosonia – Ratkaisu selittäisi massan olemassaolon. Toi vika on tosi jännittävä, toivottavasti tänään sängyssä olisi aikaa selailla vähän. Ursalla ne on niin kilttejä, en joudu edes maksamaan lisämaksua siitä, että ne lähettää lehden tänne asti.

Heräsin seitsemältä, yhdeksältä oli tentti. Luulin aamulla, että kuolisin, mutta meditoinnin ja kahvin jälkeen oli ihan hyvä olo. Tentin aikana join paljon vettä ja mulla oli tosi hauskaa. Siis hauskaa! Oon varmaan jotenkin sairas kun viihdyin niin hyvin. Mä tykkään isoista tenteistä, jotka järjestetään isoissa saleissa ja paikalla on 150 opiskelijaa. Siinä on tunnelmaa jotenkin. Vähän niinkun yo-kirjotuksissa, niissäkin viihdyin. Nykyään kun ei edes jännitä enää, niin kokemus on mukava! Kirjotin analyysin (10 sivua tuli neljässä tunnissa) viiden sivun otteesta Sebaldin “Austerlitzistä”. Siitä tuli abstraktein essee minkä oon ikinä kirjoittanut, mutta tosi jännittävä ainakin mun mielestä! Oli hauska pyöritellä käsitteitä ja niiden suhteita. Voi olla, että mun aineessa on ylitulkintaa, mut ei voi mitään, kivaa oli silti! Joskus tulee sellasia suorituksia, ettei teidä onko ne erinomaisia vai outoja, tämä oli sellainen.

Koska koulussa oli niin kivaa, niin oon sitten ollut koko päivän tosi iloinen! Kotona jatkoin töiden tekemistä, kirjoitin Intia-esseetä, josta tulee liian pitkä. No kirjotan nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan (nyt neljä sivua ja se on eka osa, ei saa olla enempää kuin 10 sivua) ja sitten karsin tai jäsennän sisältöä uudelleen jos se on oikeesti liian pitkä. Varmaan toistan jotain tossa ekassa osassa jo. Mutta kun mulla oli jo kirjotusosa aivoista tosi hyvässä vireessä tentin jälkeen, niin noi tän päivän sivut syntyivät helposti. Sitten aloin selailemaan Mme Asson tunnin muistiinpanoja, koska sitä artikkelia täytyy alkaa suunnittelemaan huomenna. Kaikki on niin kivaa!

Soitin yhdelle tytölle Pariisiin, mutta ne etsi kämppistä jo kesäksi, mutta tyttö sanoi pitävänsä mu yhteystiedot jos niillä on vapaa huone syyskuussa. En oo nyt yhtään stressaantunut enkä huolestunut, kyllä tää kaikki tästä selkenee!

Illalla kävin elokuvissa. Majestic, ihana tuttu Majestic! Tajusin salissa kuinka paljon olenkaan kaivannut sinne. Nyt siellä on onneksi Howard Hawksin elokuvien sarja!!! Ja ensi viikolla on vain yksi ainut tentti, eli mulla on aikaa iltaisin käydäkin siellä! Upeeta. Tänään sarjan aloitus elokuvalla, jonka olen nähnyt tv:ssä Suomessa joskus lukion aikana ja, jonka tiesin olevan erittäin hyvä: “Bringing Up Baby” (1938), Cary Grant (jota rakastan) ja Katharine Hepburn. Upeita näyttelijöitä, mahtava dialogi, hauskaa ja villiä menoa! Ennen tehtiin tosi hyviä romanttisia komedioita, niissä oli tyyliä ja tosi hyvät repliikit – ei ihme jos Hollywoodissa tehdään näistä uusinta versioita, koska tällaset elokuvat on ikuisia. Eli kaava, joka on tän jälkeen toistettu satoja kertoja: mies ja nainen tapaavat, inhoavat toisiaan. Nainen salaa rakastunut mieheen, joka on menossa naimisiin seuraavana iltana. Nainen hämää miestä ja aiheuttaa hankaluuksia, jottei mies pääsisi alttarille. Täydellinen katastrofi ja kaaos seuraavat, jossa katoaa sekä Bronttosauruksen (dinosaurus) luu (jota mies on etsinyt 4 vuotta) ja leopardi. Lopussa Bronttosaurus romahtaa ja ensimmäinen suudelma vaihdetaan. Tosi upeeta, siis oikeesti! Mielettömän hyvää viihdettä, eikä liikaa romantiikka niin ettei kyseessä ole mikään puhdas chick flick ollenkaan. Jess, huomenna taas Hawksia, mies on kyllä yksi mun suosikkiohjaajista!