Kosminen kotinurkka

Uusimpien huhujen mukaan koulu on torstaina barrikoitu, suljettu. Olen kuullut tästä monta eri versiota. Mme McIntosh sanoi, että asiasta päätettiin äänestyksessä jo viime viikolla (AG = assemblée générale = opiskelijoiden suurkokous), mutta tänään saksalainen kurssitoveri sanoi, että päätös tuli vasta tämän päivän kokouksessa. Mutta kukaan ei tunnu tietävän minkälainen lakko on kyseessä, ovatko kaikki ovet suljettu? Eikö mitään kursseja järjestetä? Ja tärkein kysymys kaikista: jatkuuko tämä pitkäänkin? Asiasta kai äänestetään torstai-iltana. Mä en äänestä näissä asioissa, koska en tunne olevani ranskalainen opiskelija, en kuulu tähän yhteisöön täysivaltaisena jäsenenä. Sitä paitsi on paljon hauskempaa vain kulkea virran mukana. Sivultakatsojana nautin tästä spektaakkelista paljon enemmän. Tylsät ystäväni koulussa ovat kaikki lukutoukkina lakkoa vastaan. En käsitä, lakkohan antaa meille enemmän aikaa tehdä töitä, hioa aineita ja päntätä! Kursseilla kuluu liikaa aikaa, se lisää stressiä. Ihan sama vaikka ei saada koko kurssi-aineistoa kun luentoja tippuu välistä pois – ne tiedot löytää halutessaan kirjastosta. Eikä se aiheuta hengenvaara tai käytännön riskitilanteita kenenkään ihmisen elämässä, ettei joku jossain tilanteessa tiedä tasan tarkkaan mistä Bram Stokerin Dracula syntyi tai miten latinan “caelum”-sanasta tulikaan ranskaksi “ciel”. Olen siis itse tyytyväinen lakkoon ja se saa jatkua vaikka loppuelämäni. Saan ainakin päivän ajan tehdä töitä kotona, mikä vähentää stressiä. Stressi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa aivovaurioita. Eli kurssitoverit on varmaan ihan aivokuolleita vihanneksia kun ne valmistuu.

Olen taas rehkinyt kamalasti. Jouluna tulen olemaan hyvin hämmästynyt siitä, että selvisin tästä syksystä hengissä. Henkiinjääminen on tässä nyt tavoitteena, jos tulee hyviä arvosanoja niin se on vain nätti extra. Tänään valmistui saksan käännös, jonka deadline on juuri tänä torstaina, siis kun olen lakossa. No hyvä, että se silti valmistui, mitään tehtäviä ei nyt kannata siirtää tulevaisuuteen, siellä on jo valmiiksi liikaa stressiä. Sen jälkeen selailin tehokkaasti kauhuelokuvien hahmoista, Hollywoodin genreistä ja lopulta Francis Ford Coppolasta kertovia kirjoja ja merkitsin vampyyriprojektia varten tärkeät sivut. Tein niistä kopiot koulussa. Koulussa oli vampyyrikurssia, analysoitiin van Helsingin hahmoa. Ilmeni, että yksi poika ryhmässä tekee esitelmän vampyyrin estetiikasta elokuvataiteessa. Säikähdin ja kysyin miten se eroaa mun aiheesta: vampyyrin hahmo elokuvataiteessa. Opettaja sanoi, että meidän täytyy keskustella keskenämme asiasta. Hitto! Ärsyttää, olisin halunut omia aiheen ihan itselleni. Nyt täytyy tehdä jonkinlainen typerä kompromissi ton jätkän (nörtin) kaa… Tietenkin se pienentää työmäärää, mut samalla harmittaa, kun tää on vuoden ainut mieleinen projekti…

Luen tähän mennessä ainutta todella hyvää kurssikirjaa: Albert Camus’n “La Peste”. Lukeminen on nautinto ja melkein päivän huipennus. Pelkään vain päivää jolloin kirja on luettu, sitten tulee tyhjiö. Inhoan hyvin kirjojen loppumista, se on aina niin absoluuttista. Ei niitä sivuja koskaan enää tule lisää mistään. Inhoan kaikkea loppumista, mikä tahansa loppu on aina ahdistava. Vaikka sitä olisikin odottanut.

Etten täysin luhistuisi, kävin elokuvissa. Uudempi saksalainen elokuva “Pingpong”. Uuden saksalaisen elokuvan sarja Majesticissä. Kiinnostavaa, mut en pääse kuin tähän yhteen. Viikonloppuna olen nimittäin poissa Lillestä, matkalla muualla Ranskassa vanhempien kanssa. Se on mukavaa vaihtelua ja viimeinen tilaisuus rentoutua. Viikonlopun jälkeen alkaa väistämätön tappoputki koulussa, joka sitten jatkuu jouluun asti. Jipii, kyllä sitä osaa elämäänsä tuhlata turhuuksiin!  No se saksalainen elokuva oli aika keskinkertainen. Ihan laadukasta, mutta tusinatavaraa. Perhedraamaa. Ja pääosan esittäjä oli huono. En pidä perhedraamoista, en pidä perheistä. Jokaisessa perheessä on jotain mätää, vääristyneitä suhteita ja epämiellyttäviä salaisuuksia. Ei sellaista enää halua nähdä valkokankaalla.

Kivaa lähteä matkalle viikonloppuna! Aion ottaa mukaan Camus’n kirjan sekä läppärin, josta katson iltaisin hotellihuoneessa tasokkaita sekä täysin tasottomia vampyyrielokuvia!   On elämässä jotain hyvääkin, aina välillä.

—————-
Now playing: Snoop Doggy Dogg – Serial Killa
via FoxyTunes