Arkisto kohteelle elokuu 2007
Beatles MBE Interview
—————-
Now playing: The Verve – Weeping Willow
via FoxyTunes
David Lynch on TM
A Day in the Life
—————-
Now playing: Björk – Unison
via FoxyTunes
Herttaista
—————-
Now playing: the Beatles – She´s leaving home
via FoxyTunes
Lillessä ja Helsingissä
Kävin Lillessä viime viikolla, maanantaista keskiviikkoon pienellä lomalla. Vilma oli mukana ja teki kyllä hyvää olla kolme päivää poissa kauppatorilta. Oli tosin aika outoa olla Lillessä kahden kuukauden tauon jälkeen. Helsingissä en koskaan ajattele Lilleä, enkä Lillessä yleensä ajattele Helsinkiä. Kun astuttiin TGV:stä asemalle, olo oli epätodellinen. Nauratti kauheasti koko matka Europe-asemalta, kun kaikki oli niin kauhean tuttua ja söpöä, kodikasta ja hassua, ja samalla tunsin itseni turistiksi joka näkee kaiken tuorein silmin. Pitkän poissaolon jälkeen asunnossa oli ummehtunut haju, muttei muuta hämminkiä. Pistin tavarat paikoilleen ja sitten lähdimme ulos kaupungille. Kaunis ilma, vaikkakin kylmä tuuli. Kävimme heti FNACissa, koska Vilma halusi Montelin levyn. Löydettiin kyseinen levy ja mukaan tarttui Vilmalla myöskin dubstep allstars vol.05. Aina kotona ollessa kuunneltiin hyvää musiikkia. Mä löysin Robinille vinyyli-yllätyksen FNACin hyvistä valikoimista (Arpanet). Kolme kassia ruokaa saatiin kahdellakympillä. Se tuntui hyvältä Alepan riistohintojen jälkeen. (3 euroa perusjuustosta??!!) Hengailtiin, kuunneltiin musiikkia ja käytiin elokuvissa: “Hut Fuzz”, Simon Peggin uusi komedia. Mahtavan huoliteltu parodia! Usein pardodiat ovat halvalla tehtyjä ja huolimattomia, mutta Hot Fuzzissa kaikki oli kohdallaan. Mahtavat näyttelijät (esim. Steve Cooganilla pieni rooli) ja etenkin: leikkaus, äänet ja musiikki ovat aivan täydellisiä actionelokuvaparodiaan. Leikkaus, äänisuunnittelu ja musiikki täydensivät ja naurattivat yhtä paljon kuin näyttelijäsuoritukset ja kömpelö dialogi. Hymyilin koko elokuvan läpi. Kävelimme etenkin Gambettan kaupunginosassa. Gambetta on Lillen Punavuori. On hämmästyttävää miten erilaista siellä on Helsinkiin verrattuna: roskia kadulla, kokonaisia roskasäkkejä, pahvilaatikoita, ihmisiä puhuu puhelinkopeissa, nenään tulvahtaa erikoisia, joskus epämiellyttäviä hajuja, joku pyöräilee ilman käsiä ja juo viinipullosta, nuoria roikkuu parvekkeilla. Ostimme 24h kaupasta viinipullon: 3,50, ja sekin oli paremmasta päästä (halvin 2,00), puoli kymmeneltä, eikä kukaan kysynyt papereita. Suomessa on jotakin vikaa. Tavattiin myöskin Bénédicte (jonka vatsanseutu oli jo kasvanut) ja Constance (joka oli kasvanut kokonaisuutena). Constance viihdytti niinkuin normaalisti ja oli hyvin nätti. Puhuttiin paljon, syötiin toffeeta ja käytiin leikkipuistossa. Constance tykkää silitellä muita lapsia niinkuin koiria. Lopun aikaa shoppailtiin, löysin ihanan mekon ja tyylikkäimmät mahdolliset kengät (Printempsistä), kauniit mustat joissa on kiiltonahkaa. Oli lämmin ja join kirsikkaoluen kaupungilla.
Tulimme vasta keskiyöllä Suomeen takaisin ja vaikka olin väsynyt en viitsinyt heti mennä nukkumaan. Yritin vain unohtaa karun totuuden (= kauppatorin) tuijottamalla B-luokan elokuvaa Canal Plussalta. Seuraavana aamuna vein töihin suklaata piinatuille työkavereille ja kärsin koko päivän. Työ kauppatorilla ei nykyään ole muuta kuin täyttä kärsimystä. Haluan sieltä pois mahdollisimman nopeasti, toivottavasti jo ensi viikolla. Jos ja kun ilmoitan lähteväni kesken elokuun (joka muka on meidän kiireisin kuukausi) joudun takuuvarmasti riitoihin V:n kanssa, mutta yritän olla välittämättä niin pienestä ja ilkeästä ihmisestä. On oikeastaan ihan sama inhooko joku mummo kauppatorilla mua koko lopun elämänsä, kun sellainen lapsellinen viha ei mitenkään vaikuta mun uraan tulevaisuudessa. Yritän olla pelkäämättä ilkeää mummoa.
En ole kuitenkaan liiaan masentunut, vaikka irtisanoutuminen ja tuleva riita kauppatorilla ahdistavatkin, sillä: Mäkelänrinteen Uimakeskus avasi kuukauden tauon jälkeen ja olen taas saanut olla kivojen ihmisten kanssa. Facebookiin liityminen poiki tapaamisen yläasteystävän kanssa, jota en ollut nähnyt varmaan vuoteen. Mukavaa ja piristävää. Olin myös Bellan juhlissa, jossa sain tutustua paremmin henkilöön, joka on aina kiinnostanut mutta ehkä hieman pelottanut. Oli mukava ilta, vaikka olin etukäteen aika hermostunut. En tapaa enää suomenruotsalaisia niin usein ja oli hauskaa olla heidän keskuudessaan illan ajan. Meidän luona Kruununhaassa yöpyi myös yhden yön Elinor, tyttö jonka tapasin Lillessä ja joka on kotoisin Närpeksestä. Elinor ei ollut käynyt Helsingissä pitkään aikaan, joten kävelimme keskustassa ja oli kivaa näytellä rakkaita paikkoja. Syötiin jäätelöä merenrannalla ja juotiin kahvia Strindbergillä. Seuraavana aamuna Elinor lähti Marseille’hin ja saatoin hänet aamuviideltä lentokenttäbussiin.
Tätä viikkoa on dominoinut työpaikan hetkellinen vaihto. Olen ollut maanantaista lähtien Ranskan kulttuurikeskuksessa assistenttina lasten kielikurssilla. Kokemus on ollut mahtavan virkistävä. Lapsia on 16 ja he ovat 5-10-vuotiaita. Kaikki ovat kilttejä, tottelevaisia, herttaisia ja toimeliaita. Omissa lapsuudenmuistoissani lapset eivät ole yhtään näin reippaita tai avoimia. Erityisesti mut yllätti se, miten nopeasti ventovieraat lapset ystävystyvät. Ensimmäisen päivän aikana kaikista tuli jo kavereita ja tietenkin jo silloin syntyi tiettyjä ryhmittymiä. Neljän päivän aikana ei myöskään ole ollut ainuttakaan riitaa tai raivaria, omissa muistoissani konflikteja on paljon enemmän. Yllättävää on myös se, miten helppoa lasten kanssa on olla. Ei ainoastaan sen takia, että kaikki osaavat käydä yksin pissalla, vaan myöskin koska kaikki jotenkin on kauhean luonnollista. Mun on ollut todella helppoa saada yhteys kaikkiin lapsiin ja monet pitävät musta ihan hirveän paljon. Se on outoa, koska mun serkut ovat aina enemmän tai vähemmän pelänneet mua. Nyt mulla on kolme tyttöä, jotka ehdottomasti haluavat kävellä käsi kädessä mun kanssa kun mennään retkelle (joutuvat varaamaan etukäteen 
) ja pikkupoikia jotka tulevat viereen istumaan ja kertovat koko Pirates of the Caribbean kakkososan juonen. Se on yllättävää ja myöskin yllättävän hauskaa. Muuten tämä viiden päivän pesti on muistuttanut siitä miten oikeasti sairasta kauppatorilla on, miten väärin V. kohtelee työntekijöitään ja muita ihmisiä. Kaikkeenhan tottuu mutta nyt jotenkin näen selvemmin sen, miten surkeaa työtä olen tehnyt yli kaksi kuukautta. On vaikeeta tajuta miten olen kestänyt kaiken haukkumisen ja huonon käytöksen. Ranskan kulttuurikeskuksessa on niin paljon mukavampi tunnelma, ihmiset ovat lämpimiä ja hauskoja. Olin jo alkanut uskoa, että suurin osa työnantajista on, suoraan sanottuna, kusipäitä. Ehkä tämän jälkeen on helpompi lopettaa kauppatorilla… toivottavasti.
Eilen olin Robinin ja Ollen kanssa Suomen Transhumanisti Liiton kokouksessa Café Ursulassa. En ole liiton jäsen vielä, mutta tapaaminen oli sympaattinen ja kiinnostava, joten ehkä pitäisi liittyä kun kuitenkin olen samaa mieltä melkein kaikesta muiden kanssa (vaikka tietenkin transhumanistien välillä on suuria eroja). Saa nähdä, mutta tapaaminen oli mukava ja kiinnostava.
Huomenna on viimeinen päivä lasten kanssa. Pelottaa palata kauppatorille. Olen hyvin väsynyt, loman tarpeessa. Mutta huomenna on vielä kivaa: mennään iltapäivällä lasten kanssa Pihlajasaareen uimaan. Oltiin siellä eilenkin ja silloin olin ainoa aikuinen joka uskaltautui uimaan ja sain leikkiä poikien kanssa leväsotaa. Mikä voi olla sen hauskempaa?!
