Kosminen kotinurkka

Täällä lisää: http://picasaweb.google.com/Ina.Sohlberg/KesKuu2007

Olen ollut nyt tasan kuukauden Suomessa ja paljon on ehtinyt tapahtua. Suurin asia on ehkä, että sain heti töitä tultuani tänne: torimyyjänä. En myy onneksi vihanneksia enkä marjoja, vaan turisteille matkamuistoja. Ensimmäiset viikot olivat kauheita, pomon takia, joka on vähänkin liian suorasukainen naisihminen, nimeltään V. Hänellä on kyllä ihmistuntemusta ja on usein oikeassa luonteiden suhteen, mutta aina ei tarvitse olla niin ilkeä ja haukkua. Olin alussa todella järkyttynyt koska kukaan ei koskaan ollut puhunut yhtä rumasti ja törkeästi mulle, eikä muille mun ympäristössä. Lopulta aloin antamaan takaisin, pieniä kommentteja ja tokaisuja (esim. kun mua toisenkin viikon aikana aina kutsuttiin nimellä “toi”, “se” tai “lumiukko”, niin sanoin vaan kylmän rauhallisesti, että on mulla nimikin, Ina) ja se on auttanut. V. näköjään arvostaa enemmän niitä, jotka uskaltavat antaa takaisin eivätkä vain itke. Nyt kuukauden jälkeen on käynyt ilmi, että V. on sisimmiltään aika kiltti ihminen, joka kohtelee meitä kuin emo, mutta jolla on aivan liian lyhyt pinna. Tempperamenttisuus ja persoonallisuus eivät ole yhtä kuin sallittu vittumaisuus eivätkä oikeuta toisten loukkaamisen. Onneksi tuun hyvin toimeen muiden tyttöjen kanssa, meitä on tällä hetkellä viisi ja kaikki mukavia (jos ei yhtä pätemisenhaluista, tärkeilevää pilkunviilaaja lasketa mukaan). Kun pomo on poissa, työ voi olla ihan mukavaakin. Turistithan ovat hyvällä tuulella ja usein varakkaitakin, eli hirveästi ei tarvitse pannunalusia, tonttuja, viikinkejä, kuksia tai joulukoristeita tyrkyttää. Mukavinta on ehkä se, että päivän aikana saa puhua (ja oppia) montaa kieltä, tänäänkin olen puhunut englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa ja surkeeta italiaa. Se on hyvää aivojumppaa ja samalla olen oppinut paljon uutta sanastoa. Ensimmäisten viikkojen aikana sain pari muuta työtarjousta, siivousta ja suoramarkkinointia, mutta vaihtoehdot olivat kauppatoriakin surkeampia, joten olen nyt tyytynyt osaani ja yritän kestää pari kuukautta vielä. Kun olen tienannut tarvitun summan rahaa, lopetan heti.

Muuten kuukausi on ollut monella tavalla hauska ja rikas. Oon tavannut hyviä ystäviä, tanssinut (Redrumissa dubsteppiä ja Studio 51:ssa Pendulum, mahtavia keikkoja ja Vilma on nyt tyylikkäästi astunut klubimaailmaan) ja käynyt elokuvissa (tänään näin Helmin, Samirin ja Robinin kanssa Kurosawan version Macbethistä, joka oli pettymys kun ei Shakespearen upean näytelmän tunnelma melkein yhtään välittynyt elokuvasta, vaikka Kurosawa on hieno ohjaaja). Kivaa tekemistä on riittänyt, myös helteiden aikana Uunisaaressa roikkumista ja tietenkin Vilman kanssa Les Lumières-festivaali Suomenlinnassa. Uskaltauduttiin filosofiselle piknikille Katariina Suuren hengessä ja siellä oli kyllä ihastuttava meno! Ihmisiä nurmikolla, jotkut 1700-luvun vaatteissa, musiikkia, oopperaa ja näyttelijät esittivät kohtauksia kirjoista ja näytelmistä (mm. jo tuttua Diderota). Tajuan oikeastaan vasta nyt miten hauskaa mulla on ollut tän kuukauden aikana.

Olen myös yrittänyt tehdä järkevämpiä asioita, mutta työpaikka vie liian paljon kallisarvoista aikaa (vaikka mulla on vain viiden-kuuden tunnin työpäivät). Olen yrittänyt kirjoittaa vähintään kolmena päivänä viikossa (tulokset eivät tällä hetkellä tunnu kauhean onnistuneilta, harmittaa), leikannut meidän elokuvaa Robinin kanssa melkein joka ilta (deadline 1.8, niin olen päättänyt) ja lukenut Eino Leinoa. Leinon lukemisesta kesälomalla on tullut jonkinlainen perinne.

Olen myöskin yrittänyt liikkua enemmän kuin kotona Lillessä: lihastreeniä, pyöräilyä, tanssimista – mutta silti olen nyt kipeenä. Uskalsin olla töistäkin poissa kun olin kuumeessa, vaikka pelkäsinkin pomon raivaria. V. harjoittaa varmasti jotakin woodoota, koska me kaikki rauhallisemmatkin tytöt pelätään mummoa jollain tasolla, ollaan hermostuneita jos tehdään pieniäkin virheitä, jne. Mun työnantajan käyttäytymisestä kertoo jotain sekin, että toisen torikauppiaan mukaan joka kesä n. kymmenen tyttöä lähtee hakemaan muuta työtä kesken kaiken. Luulisi, että olisi helpompaa kohdella hyvin työntekijöitään sen sijaan, että joka toinen viikko taas joutuu kouluttamaan uusia kun kaikki vain säikähtävät…

Ensimmäinen kesä”loma”kuukausi Helsingissä on siis ollut hauska ja rikas, toivottavasti koko kesä jatkuu samanlaisena. Välillä ahdistaa se etten täällä pysty keskittymään kaikkein tärkeimpiin projekteihin, välillä on ikävä Lilleen, omaan kotiini (on raskasta asua muiden nurkissa kun on jo kauan asunut yksin, rauhassa ja vapaudessa). Lillessä on helpompi keskittyä esim. kirjoittamiseen, täällä etenkin kesätyö vie paljon aikaa ja energiaa, ja täällä on sitäpaitsi enemmän kiusauksia… Kuten eilen illalla: elokuviin ja sitten tanssimaan!

Tässä siis eräänlainen kooste, yritän kirjoittaa tänne taas enemmän tästä lähtien. Toivottavasti muidenkin kesä on lähtenyt hyvin käyntiin!

PS. Sain tulokseni yliopistolta, pääsin erittäin tyylikkäästi kolmannelle vuodelle! Korotin keskiarvoani ja onnistuin saamaan yhdessä Don Quijotia koskevassa aineessa aivan epätodellisen hyvän arvosanan, josta en ole edes uskaltanut haaveilla! Kiva jatkaa kandidaattivuodelle kun tuntee parantaneensa huomattavasti!

Nauerattavan dramaattinen alku, mut ihan kiva keikka muuten…

Tää muistuttaa täydellisesti lapsuuden Jane Fonda-jumppavideota, mahtavaa!