Hiljainen viikonloppu

Pari viikkoa sitten, kun Bella oli lähtenyt takaisin kotiin, päätettiin Robinin kanssa pitää täysin hiljainen viikonloppu. Ei teknologiaa, ei internetiä, ei puhelimia, ei musiikkia, ei elokuvia, ei taidetta. Ja koska me normaalisti höpötetään tosi paljon molemmat, koko ajan selitetään jotain turhaa, niin päätettiin myös olla kolme päivää ihan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Kyseessä oli vähän kuin kolmen päivän “koe”: miltä tuntuu olla kolme päivää ilman teknologiaa ja ilman sanoja? Hiljaisuus ja tekemättömyys oli outoa, tuntui niin kummalliselta olla puhumatta ja tekemättä mitään. Syötiin terveellisesti, pelkästään kasvisruokaa ja oltiin ilman sokerisia tai suolaisia herkkuja. Tehtiin vain pitkiä kävelyretkiä joka päivä, katseltiin hiljalleen maailmaa, istuttiin puistoissa ja mietiskeltiin. Kokemus oli tosi tosi puhdistava, vaikka hiljaisuus välillä tuntui raskaalta ja vähän pelottavaltakin (hiljaisuudessa tulee helposti mieleen kaikenlaista sellaista mitä on jo unohtanut). Maanantai-aamuna kun sai taas puhua, laittaa puhelimen päälle ja mennä ulos syömään lounasta, silloin kaikki moderni teknologia ja ihan vain moderni elämä tuntuivat tosi mahtavilta! Ehkä sitä näin oppi paremmin arvostamaan kaikkea sitä mitä käyttää joka päivä ja joka usein tuntuu täysin itsestäänselvältä! Maailma tuntui raikkaammalta pienen tauon jälkeen ja olo oli tosi levännyt ja rauhallinen!

Nyt olen neljä yötä nukkunut 11 tuntia… joka yö! Ihan älytöntä, mutta ehkä olen sen takia ollut tänään ihan super hyvällä tuulella! Nukuin siis ihan pommiin, mutta ei se mitään kun mulla oli kurssi vasta kello kahdelta. Pakollinen kurssi, johon on pakko osallistua koska ei ole tenttiä, vain läsnäolopakko. Mutta ei haittaa kun aihe on tosi kiinnostava, tähän mennessä professori on kertonut sonettien historiasta ja analysoinut erimaalaisia sonetteja. Tänään analysoitavana oli vääristyneitä sonetteja, Michelangelon sonetti (Michelangelo ei ainoastaan ollut nerokas kuvataiteilija vaan myös lahjakas runoilija!) jossa taiteilijaa kuvaa tunnelmia Sikstuksen kappelin maalamisen jälkeen, kun maalari olisi tarvinnut fysioterapeuttia kaikkiin fyysisiin vaivoihinsa! Vääristynyt sonetti, vääristyneen ruumiin kuvaamiseen. Tosi kiva kurssi, etenkin kun opettaja on sympaattinen, lihava mies jolla hiukset ihan kreisisti sekaisin ja jolla on tosi pehmeä ääni. Kiehtovaa kun fyysisesti isolla ihmisellä on pienen ihmisen ääni. Ja tyyppi myös hymyilee tosi hämyisesti koko ajan. Muistuttaa jotenkin vanhaa Marlon Brandoa, kun Brando paisui tosi isoksi, mutta tää herra on lempeämpi.

Sitten tein pitkän kävelylenkin kotiin, tosi hyvää liikuntaa tulla kotiin kävellen, matka on noin 3,5 kilometriä. Illan olen viettänyt siivoten ja sitten luin William Blaken teoksen “Songs of Innocence” (1789). Ihan erilaista kuin edellinen, “Marriage of Heaven and Hell”. “Songs of Innocence” sisältää nimensä mukaan todella viattomia runoja, helppoja ja lyhyitä tekstejä, nopeaa lukemista. Tekstit kertovat lasten maailman viattomuudesta ja kauneudesta, tarinat ovat lapsille kerrottuja ja joukossa on myös pari kehtolaulua. Pehmeitä, herttaisia runoja, ei yhtään sitä samaa kaiken kuomavaa uhoa kuin “Marriage of Heaven and Hell”issä. Sympaattista luettavaa, mutta en ole varma tuleeko juuri tästä teoksesta mitään runoja graduun mukaan. Tässä pieni näyte, Blaken ehkä kuuluisin runo:

“Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee? Gave thee life & bid thee feed, / By the stream & o’er the mead; / Gave thee clothing of delight, / Softest clothing, wooly, bright; / Gave thee such a tender voice, / Making all the vales rejoice? / Little Lamb, who made thee? / Dost thou know who made thee?

Little Lamb, I’ll tell thee, / Little Lamb, I’ll tell thee: / He is called by thy name, / For he calls himself a Lamb. / He is meek & he is mild; / He became a little child. / I a child & thou a lamb. / We are called by his name. / Little Lamb, God bless thee! / Little Lamb, God bless thee!”

Nyt on syöty pistou-keittoa ja syödään suklaarusinoita – maailman parhaimpia herkkuja!

Ett par veckor sedan, efter att Bella åkt hem igen, bestämde vi med Robin att hålla ett alldeles tyst veckoslut. Ingen teknologi, ingen internet, inga telefoner, ingen musik, ingen konst. Och eftersom vi alltid babblar så mycket onödigt dygnet runt, så bestämde vi oss också för att hålla helt tyst, avstå muntlig och verbal kommunikation helt för tre dagar. Vi bara sov och vilade, ritade lite, jag skrev lite för mig själv, och åt bra och hälsosam mat. Inget snask, varken sött eller salt, bara hälsosamma grönsaker och frukter. Dagens höjdpunkt var alltid en lång promenad i skymningen, vi vandrade tysta omkring och betrakta världen, satt i parker och kyrkor och njöt av lugnet. Upplevelsen var världigt renande, fastän tystnaden ibland var lite kuslig och oroväckande eftersom tankar och funderingar som man trängt undan började komma fram igen. På måndagmorgon kändes all teknologi och hela det moderna livet oerhört fräscht och roligt, allt det som känns självklart vanligtvis kändes värdefullt och hemtrevligt. Kanske detta påminde oss hur man bör uppskatta den teknologi man har, den levnadsstandard som ofta bara känns tråkig självklar! En fin upplevelse, kände mig lugn och harmonisk efteråt!

Idag hade jag kurs klockan två, en obligatorisk som bara bedöms med närvaro. En trevlig och intressant kurs om sonetter. Idag presenterade och analyserade professorn t.ex. en dikt av bildkonstnären Michelangelo, han var nämligen också en begåvad poet. En förvriden sonett (sonettens regelbundna form är alltså här förvrängd) i vilken Michelangelo beskriver sina känslor efter att ha slutfört målandet av det Sixtinska kapellet – han skulle nog ha behövt en fysioterapeut, så mycket led han fysiskt efter att ha legat flera år på ryggen och målat taket! En förvrängd sonett alltså för att beskriva en förvrängd kropp. Läraren är också lustig, en stor fet man med en mjuk, rar röst – det är fascinerande när stora människor har en liten människas röst! Det gör läraren väldigt söt, i synnerhet när han hela tiden ler åt sina egna underliga, akademiska skämt. Han påminner lite om den äldre Marlon Brando, när Brando svällde upp ordentligt – men professorn är nog snällare. På kvällen hemma har jag läst William Blakes “Songs of Innocence”, se citatet ovan! Väldigt rara och faktiskt oskyldiga dikter, motsatsen till “Mariage of Heaven and Hell”! Dikter skrivna för barn och som handlar om barnens värld, väldigt rara små verk.

Nu skall vi sova, har ätit god pistou-soppa och härliga chokladrussin!

Apple Store Paris

Eilen lauantaina, Robin lähti aikaisin aamulla Pariisin ensimmäiseen viralliseen Apple-kauppaan, jonka piti avata kello 10. Oltiin mietitty, että jos on paikalla vähän kahdeksan jälkeen on varmasti ihan ensimmäisten joukossa, koska ei täällä nyt ole niin vannoutuneita Apple-faneja. Jäin kotiin peiton alle tekemään kouluhommia ja Robin soitti yhdeksän aikoihin kertoakseen, että meidän sääntö joka on pätenyt koko kesän (eli se, että kaikki täällä on aina suurempaa kuin mitä on odottanut etukäteen) pätee myös vaikka sen varaan on jo laskenut – eli aamulla, pari tuntia ennen Apple-liikkeen avaamista, Louvren ulkopuolella oli jonoa (liike on Louvren alla sijaitsevassa ostoskeskuksessa). Robin odotti ulkona, mutta onneksi yhteishenki oli hyvä, Applen työntekijät juoksivat ulos hurraten ja tervehtien jonottajia sekä jakelivat ilmaista Starbucksin kahvia. Parin tunnin aikana Robin oli juonut viisi kuppia kahvia…! Vähän ennen kymmentä Robin pääsi ostoskeskukseen sisään ja paljastui, että ostoskeskuksen läpi kulki jono kauppaan asti. Robin arveli olevansa ensimmäisten viidensadan kävijän joukossa… eli ensimmäiset jonottajat olivat tulleet paikalle aamukuudelta tai jopa nukkuneet kauppakeskuksen ulkopuolella – hullua! Lopulta Robin pääsi liikkeeseen ja sai sieltä lahjaksi kaksi pyramidia, joiden sisältä paljastui musta liikkeen t-paita (joka on american apparelin, eli aika hyvän näköinen). Sain siis tuliaisina yhden mustan Applen t-paidan (kokoa L, joten mulle se on enemmänkin mekko) sekä uuden ihanan hiiren: Magic Mouse! Robin oli iloinen koska sai kokea tällaisen tapahtuman, tunnelma oli ollut tosi kiva ja muut jonottajat mukavia!

Loppupäivä oli rauhallinen ja istuttiin vain meidän suosikkikahvilassa teetä juoden ja opiskellen. Luin Nerval:in “Les Chimères”-runot (1854), jotka tuntuivat aika raskaalta aloitukselta tämän vuoden opinnoille. Vaikeita runoja, hirveästi viittauksia muihin teoksiin ja erilaisiin antiikin hahmoihin. Hidasta lukemista, josta ei selviytyisi ilman esipuhetta. Kiinnostavaa kyllä ja monta kaunista teosta, jotka ehkä voisivat päästä graduun mukaan. Saa nähdä, lukemista on vielä paljon jäljellä – mutta ainakin nyt on päästy käyntiin!

Apple-liikkeen avajaiset

Lahjapyramidit, joissa t-paidat

Magic Mouse

Tänään olen ollut vähän kipeenä ja maannut vain sängyssä. Tein taas yhden saksa-ranska käännöksen huomista tenttiä varten, mutta olen tosi rauhallinen, voisi sanoa välinpitämätön (hassua miten välinpitämätön sitä on kun arvosanalla ei ole väliä). Lepäämisen ja syömisen ohella olen myös lukenut toisen teoksen gradua varten, William Blake:n “The Marriage of Heaven and Hell” (1789-1790), joka on aivan upea ja inspiroivin lukemani kirja pitkään aikaan! Vahvaa tekstiä, todella hurjaa meininkiä. Painoksessa on myös Blaken alkuperäinen version, johon kuuluu runoilijan värikkäät piirrustukset. Blaken teksti on vahvimipia ja vaikuttavimpia mitä olen lukenut, suosittelen kaikille jotka etsivät jotain uutta, ajatuksia herättävää ja haastavaa! Kirja melkein luki itsensä, en edes huomannut kääntäväni sivuja… Tässä pari näytettä:

“Once I saw a Devil in a flame of fire, who arose before an Angel that sat on a cloud, and the Devil utter’d these words. / The worship of God is, Honouring his gifts in other men each according to his genius, and loving the greates men best; those who envy or caluminate great men hate God, for there is no other God. / The Angel hearing this became almost blue, but mastering himself he grew yellow, & at last white pink & smiling, and then replied, / Thous Idolater, is not God One? & is not he visible in Jesus Christ? and has not Jesus Christ given his sanction to the law of ten commandments, and are not all other men fools, sinners, & nothings?/ The Devil answer’d: bray a fool in a morter with wheat, yet shall not his folly be beaten out of him; if Jesus Christ is the greatest man, you ought to love him in the greatest degree; (…) I tell you, no virtue can exist without breaking these ten commandments; Jesus was all virtue, and acted from impulse, not from rules. / When he had so spoken: I beheald the Angel who stretched out his arms embracing the flame of fire, & he was consumed and arose as Elijah. / Note. This Angel, who is now become a Devil, is my particular friend; we often read the Bible together in its infernal or diabolical sense which the world shall have if they behave well. / I have also: The Bible of Hell: which the world shall have whether they will or no. / One Law for the Lion & Ox is Oppression.”

Blake on tietenkin Saatanan puolella ja enkeleitä vastaan… mutta yllä olevassa näytteessä kannattaa myös kiinnittää huomiota lopun ironisuuteen!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

På lördagmorgon väldigt tidigt åkte Robin iväg för att vara bland de första på öppningen av Apples första egna affär i Paris, men fastän han anlände nästan två timmer i förtif (klockan 8, affären öppnades 10), så var det kö långt utanför shoppingcentrer under Louvren! Kön ringlade sig genom köpcentret ut på Louvres gård och senare därifrån till gatan! Som tur delades det ut gratis kaffe åt Apple-fansen i kö och Robin hann dricka fem koppar förrän han kom in i köpcentret…! Han var bland de 500 första i affären och fick två presentpyramider, som varsin innehöll en svart, riktigt snygg t-skjota med affärens namn och datumet för öppningen. Så när Robin kom hem fick jag en mysig Apple-tskjorta och den underbar nya musen: Magic Mouse! Robin var glad för trots att han stått ute i kylan halva morgonen så hade stämningen varit glad och fin, han hade talat med andra frans som varit trevliga och Apples anställda hade regelbunder kommit springande ut för att hurra och ge hight five åt alla i kön! Lördagkvällen tillbringade vi på ett av våra favoritkaféer, jag läste Nervals “Les Chimères”. Det var en ganska tuff början på årets studier, sonetterna är så späckade med referenser till andra litterära verk och alla världens olika antika figurer och myter. Ansträngande och långsamt läsning, men också givande för det finns vackra dikter med eventuellt stort intresse för mitt arbete. Får se hur det blir!

Idag har jag varit lite sjuk och arbetat i sängen delvis för tyskaprovet imorgon, men eftersom jag inte orkar bry mig om det så mycket, så har jag läst William Blakes “The Marriage of Heaven and Hell”, som varit en otrolig upplevelse! Provocerande, överraskande, modernt och oerhört fräscht! En verkligt inspirerande läsning, jag rekommenderar verket för alla som söker något nytt, något utmanande och något som eventuellt kan ifrågasätta deras egen värdegrund! (se citatet ovan)

Jag önskar alla en riktigt trevlig ny vecka!

 

Saint-Sulpice

Tänään piti olla kovempi työpäivä – mutta jotenkin päivä luisui ulkona ollessa pidemmäksi ja työnteon osuus jotenkin vain väheni… Tänään siis:

• pyörittiin taas kirjakaupoissa, tällä kertaa Saint-Germainin alueella, lähempänä kotoa. Englanninkielinen kirjakauppa, Taschen-kustantamon oma liike, ja lopulta Fnac, mistä ostin kokoelman, jossa on kaikki Stéphane Mallarmén runokokoelmat ja vielä nuoruusrunoja kaupan päälle. Mallarmé on Yeatsin ja Apollinairen kanssa tällä hetkellä todennäköisimmät gradun aiheeksi päätyvät runoilijat – huomenna alkaa teosten lukeminen!
• matkalla käytiin Saint-Sulpice-kirkossa, joka on Pariisin toiseksi suurin kirkko ja rakennettu 1600-luvulla. Kirkossa on ristitty Marquis de Sade sekä Charles Baudelaire, ja siellä on myös vihitty Victor Hugo! Kaunis kirkko, vaikka aika huonossa kunnossa ja sen takia remontissa.
• ulkona oli kylmä ja siksi tein kotona lämmintä ja tosi hyvää äyriäisrisottoa, jota syötiin valkoviiniä juoden. Kun Robin nukkui päiväunia sain tehtyä saksa-ranksa käännöksen, joka oli harjoittelua maanantain saksan tenttiä varten, joka koostuu käännöksestä. Ihan kivasti käännös sujuu, muttei tietenkään täydellisesti kun ranska ei ole äidinkieli – mutta pääasia että pääsee kurssista läpi, maisteriksi opiskelevilla kielikurssien arvosanat eivät näy todistuksessa – hehe!

Lukijan kommentti muistutti tänään siitä, että olen ihan unohtanut kertoa työharjoittelun viimeisestä päivästä ja läksiäislahjoista! Päivä oli yllättävän koskettava, en ole ikinä kokenut samanlaisia jäähyväisiä työpaikalla! Ensinnäkin oli aika melankolista siivota pois omat kamat työpöydältä ja valmistella kaikki seuraajaa varten valmiiksi, kuuden kuukauden aikana työpisteestä oli kuitenkin muodostunut minun ihan oma työpiste, missä oli mun kansiot, mun paperit ja mun post it-laput. Pomo tarjosi hyvän lounaan ja piti ensimmäisen pienen puheensa, minkä jälkeen siirryttiin takaisin toimistolle läksiäisjuhlia varten. Siellä odotti shamppanja ja pienet leivonnaiset, mutta onneksi monet pomot olivat poissa ja juhlat olivat sopivan pienet. Suomalainen vaatimattomus sai mut aika pahasti nolostumaan kun pomo piti puheensa ja sanoi toivovansa, että saadaan tehdä töitä yhdessä myös tulevaisuudessa. Elsa oli valinnut (ja pomo maksanut) mitä ihanimmat läksiäislahjat: sain Manoushin ihanan hempeän t-paidan , se on vaaleanpunainen ja Manoush on mun suosikki vaatemerkki tällä hetkellä (Elsa tiesi sen), söpöt ja syksyyn sopivat tummanvihreät samettisortsit kivalla vyöllä, sekä kauniin hiuskorun, jossa on tummanpunaisia ja tummanvihreitä sulkia! Hiuskoru on mun suosikki, olen tosi ihastunut siihen! Ihanat lahjat ja koskettava päivä – pomo ja Elsa seisoivat kyyneleet silmissä kun erottiin… Ollaan lähetelty sähköpostia jo ja itse asiassa mulla on ikävä Elsa ja Rachidaa, jotka olivat mun parhaimpia kavereita töissä! Toivottavasti nähdään vielä – tai pakko nähdä koska multa jäi neljä valkoviinipulloa Elsan työpöydän alle ja ne täytyy käydä hakemassa sieltä pois!

Hauskaa viikonloppua kaikille!!

Veckoslutet började med en stillsam dag, som egentligen skulle vara en arbetsdag men när vi var ute så drog tiden ut och arbetstiden förminskade… Vi tillbringade största delen av dagen i bokhandlar på Saint Germain, i en engelskspråkig och sedan Taschen-förlagets egen affär, varefter vi gick helt enkelt till stora Fnac där jag köpte en samling med Stéphane Mallarmés alla diktverk. Mallarmé hör med Yeats och Apollinaire till de poeter som mest sannolikt blir ämnet för mitt sista stora studieprojekt på universitetet. På hemvägen var vi också i Saint-Sulpice-kyrkan, som är Paris näststörsta efter Notre Dame och byggd på 1600-talet. Där har döpt bl.a. Marquis de Sade och Charles Baudelaire, och Victor Hugo gifte sig där, mysig litterär historia alltså! Så kom vi hem från kylan och jag gjorde god risotto med räkor och musslor och medan Robin tog en tupplur gjorde jag en tyska-franska översättning för att förbereda mig för måndagens tyskaprov. Det är givetvis svårt att översätta när ingendera är ens modersmål, men det torde gå tillräckligt bra för att bli godkänd – och det räcker på magistersnivå i språkkurserna, som tur!

En läsare påminde mig också i en kommentar om att jag alldeles glömt bort att skriva om avskedsfesten på jobbet, vilket är överraskande för att dagen faktiskt var ovanligt rörande. Det var ganska melankoliskt att städa undan alla mina saker från arbetsbordet och förbereda allt för min efterträdare, under sex månader hade ändå arbetsbordet blivit mitt eget, det var min plats här i världen. Chefen bjöd lunch och höll sitt första tal i restaurangen, varefter vi flyttade oss tillbaka till byrån för avskedsfesten med champagne och små bakelser. Lyckligtvis var bara en del av vår avdelning på plats, för min finska ödmjukhet fick mig att bli väldigt generad under min chefs hyllande tal, där hon uttryckte sin önskan att jobba också i framtiden med mig. Elsa hade valt de allra sötaste presenterna (som chefen betalt): en ljuvlig Manoush t-skjorta, ljusröd och rar, Elsa visste att mitt favoritmärke är Manoush, samt ett par mörkgröna sammetsshorts som är perfekta för hösten, och slutligen den allra vackaste presenten: ett vackert hårsmycke med mörkröda och mörkgröna fjädrar! Hårsmycket är alldeles underbart, min favoritpresente och favoritaccessoar just nu! Väntar på julen för att få använda det… Dagen var alltså rörande och fin, chefen och Elsa stod tårögda då vi skildes. Jag saknar faktiskt mina närmaste arbetskamrater Elsa och Rachida, men kommer nog att återse dem ganska snart, har nämligen lämnat fyra flaskor vitvin under Elsas arbetesbord och måste ännu hämta dem!

Trevligt veckoslut!!

Opiskelijan elämää…

Tauko on taas venähtänyt surullisen pitkäksi, mutta hiljaisuudella on ollut syynsä… Ensin Bella, ihana ystävämme, oli täällä viiden päivän ajan käymässä, ja meillä oli liian kivaa että olisin edes miettinyt bloggaamista, ja kun Bella palasi Suomeen päätettiin Robinin kanssa viettää kolme päivää ihan rauhassa, ilman mitään teknologiaa, eli ilman nettiä ja puhelimia, vain pitkiä kävelyitä tehden, ja sen jälkeen olen palannut täysillä yliopistolle opiskelemaan ja erilaisiin toimistoihin hoitamaan kaikenlaisia hallinnollisia ongelmia ja käytännön hankaluuksia. Tämä viikko on tähän mennessä sujunut byrokratiaa vastaan taistellessa ja yliopiston toimistotätien kanssa neuvotellessa – ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ja elämä voi vihdoin rauhoittua. Nyt on aikaa taas opiskelulle, mikä on hyvä koska huomaan olevani kuukauden jälkeen vähän jäljessä… tulee kiire jos haluan saada kaikki koulutehtävät valmiiksi ennen joululomaa! Mutta kivaa on, ihana olla taas vapaa opiskelija, työskennellä kun itse parhaaksi näkee, nukkua kunnolla, kävellä kotiin yliopistolta rauhassa ja nauttia siitä, että saa olla ulkona keskellä päivää tai keskellä yötä, että saa pyöriä kirjakaupoissa ja kirjastoissa, ja maata peiton alla lukemassa jänniä juttuja!

Torstaisin mulla ei ole kursseja, joten päätettiin ottaa rennosti tänään:

• Nukuttiin pitkään, pelattiin meille uutta othello-peliä sängyssä (“lautapeli, jota pelataan 8×8-ruutuisella laudalla asettelemalla ja kääntämällä kaksipuolisia, kiekkomaisia nappuloita, joiden toinen puoli on musta ja toinen puoli valkoinen”), syötiin suklaata, luettiin lehtiä, siivottiin vähän ihan rauhassa, ja mentiin sitten ulos hämärtyvään syysiltaan.
• Metrolla Champs-Elyséelle ja sieltä kävellen Louvren vastapäätä oleviin gallerioihin, jonne meidät houkutteli kaksi hyvältä vaikuttavaa englanninkielistä kirjakauppaa. Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä ja niistä löytyi W.B. Yeatsin teoksia, joita en ollut saanut Shakespeare & Co:sta. William Butler Yeats on yksi niistä runoilijoista, jota pääsivät toiselle kierrokselle kiinnostavien runoilijoiden kilpailussa, finaaliin asti yltävät pääsevät gradun aiheeksi.
• Kirjakauppojen jälkeen istahdettiin viehättävään, mutta vähän kalliiseen kahvilaan, missä oli kotoisa tunnelma, mukavat tuolit, kaunis sisustus, ystävällinen palvelu ja hyvät tuotteet. Robinin café crème oli upean hyvää ja mun infusion à la menthe oli parasta lämmintä mintulla maustettua juomaa mitä olen ikinä saanut!
• Kahvilasta mentiin hengailemaan Louvren alla olevaan Carousel du Louvre-nimiseen ostoskeskukseen, joka on ihanan tyylikäs ja tyhjä. Kun päästiin ylösalaisin käännetylle pyramidille huomattiin, että Pariisin virallinen Apple-liike oli juuri avattu! Avajaiset olivat menossa, kutsuvieraat jonottivat sisään ja me jäätiin tietenkin ikkunan ulkopuolelle kuokkavieraiksi ja ihasteltiin (ja arvosteltiin) liikkeen sisustusta ja ilmettä. Steve Jobs ei itse ollut paikalla tai ainakaan me ei sitä nähty! Robin oli aika fiilareissa kun vahingossa pääsi kurkistelemaan virallisen Apple-liikkeen avajaisia!
• Tultiin sieltä hiljalleen kotiin ja nyt olen leiponut rusinapullia ja keittänyt kaakaota. Kohta voi mennä hyvällä mielellä nukkumaan.

Nyt kun elämä on rauhoittunut ja muuttuu epäsäännöllisen säännölliseksi aion taas kirjoitella tänne enemmän! Viikonloppuna alkaa tulla juttua Bellan lomasta täällä, kuvia on nimittäin aika hirvittävä määrä!

Bloggpausen blev längre än jag planerat, men av all orsak… vår kära vän Bella var här på besök och vi hade för roligt för att ens tänka på att blogga, och så tog vi med Robin på tu man hand ett teknologifritt veckoslut då vi avstod internet och telefoner och bara var i fullständig lugn och ro. Denna vecka har jag återvänt till universitetet och haft en hel del tråkiga administrativa problem att fixa – men nu borde stressen vara förbi och livet bli lugnt, mysigt och passligt regelbundet igen! Idag tog vi det lugnt, vi spelade othello i sängen, åt choklad, läste tidningar, städade lite, gick ut i skymningen för att upptäcka två för oss nya engelskspråkiga bokhandlar, som båda visade sig vara riktigt bra på sitt sätt och jag fick ett par verk av William Butler Yeats, som kanske blir en av poeterna jag kommer att studera i min sista stora avhandling för universitetet. Vi satt på ett mysigt, men lite dyrt kafé där servicen var underbart vänlig och produkterna supergoda: Robins café crème var läcker och min infusion à la menthe var den bästa mintdrycken jag någonsin serverats! Mysigt ställe. Efteråt råkade vi i shoppingcentret under Louvre bevittna invigningen av den nya officiella Apple-butiken och vi stannade utanför av hopp att se Steve Jobs – som vi inte såg, kanske han inte alls var på plats! Men Robin var ivrig och glad för att han fått av misstag bevittna invigandet av en fin, ny officiell Apple-affär! Nu hemma har jag bakat russinbulle och kokat te, och snart skall vi sova – glada efter en trevlig, avslappnande dag!

Omilla kulmilla

Kolmisen viikkoa sitten tehtiin tutkimusmatka omille kotikulmille ja löydettiin uusia tosi mukavia ja herttaisia pikkukatuja, ihan kulman takana, jotka on täynnä elämää, pikkukauppoja, kahviloita ja ihmisiä. 14. arrondissement on tosi kodikasta seutua, ihmiset normaaleja, elämä hiljaista ja rauhallista. Täällä asuu paljon  perheitä, vanhuksia ja opiskelijoita, eikä kaupunginosa ole kuuluisa klubeista tai yöelämästään – vaan enemmänkin katakombeista ja Montparnassen hautausmaasta! Aika synkkää, hehe! Tässä kuvia meidän kotinurkilta parin viikon takaa!

Ungefär tre veckor sedan gjorde vi en upptäcktsfärd till vår egen stadsdel och vi fann många nya och väldigt trevliga och rara smågator, helt bakom hörnet, fyllda av liv, små affärer, kaféer och människor. 14 arrondissement är en väldigt mysig stadsdel, människorna är normala, livet är lugnt och fridfullt. Här bor mycket barnfamiljer, åldringar och studernaden, och kvarteren är inte känd för klubbar eller nattliv – men snarare för katakomberna och Montparnasse begravningsplats! Ganska dystert! Här kommer bilder från våra egna kvarter ett par veckor bakåt!

Huomenna on viimeinen työpäivä – epätodellista! Jos elämää ei varjostaisi raivostuttavat pankkiongelmat, olisin todella onnellinen. Tuntuu oikealta päätökseltä jättää työt taakse ja aloittaa taas täystoiminen opiskelu. Jännitän vähän huomisia juhlallisuuksia, täytyy varmaan pitää joku pikku kiitospuhe kaikkien edessä! Elsa oli tänään ihan muikeana kun oli ostanut mun lahjan… mitkäköhän se on keksinyt? Itse kävin eilen hakemassa suomalaista suklaata ja karkkeja Kiva-kaupasta, koska haluan kiittää pomoa ja Elsaa ystävällisyydestä. Meillä oli lopulta tosi kivaa – en ole ikinä viihtynyt yhtä hyvin yhdessäkään työpaikassa! Elsan kanssa oli kuitenkin tosi hauskaa päivittäin ja pomo ei ikinä välittänyt siitä, että olen ulkomaalainen ja erilainen vaan luotti muhun täysillä ja oli tosi kiitollinen kaikesta tehdystä työstä. Oon tyytyväinen tähän kokemukseen, en kadu yhtään mutta samalla vapaus tuntuu uskomattoman hyvältä!

Imorgon har jag min sista arbetsdag – overkligt! Om livet inte skuggades av irriterande bankproblem så vore jag nog väldigt lycklig just nu. Det känns rätt att lämna jobbet och börja studera fulltid igen. Jag är lite nervös för morgondagens festligheter, jag måste säkert hålla någotslags avskedstal inför hela avdelningen! Elsa var munter och nöjd för hon hade köpt min present… undrar vad hon hittat på? Själv hämtade jag igår finsk choklad och godis från Kiva-butiken, för jag vill tacka chefen och Elsa för all deras vänlighet. Vi hade slutligen riktigt roligt – jag har aldrig trivats lika bra på en enda arbetsplats! Med Elsa har vi roligt varje dag och chefen brydde sig aldrig om att jag var utlänning och annorlunda, utan litade på mig till fullo och var hemskt tacksam över allt arbete jag gjort. Jag är nöjd att jag fick denna erfarenhet, jag ångrar mig inte alls men samtidigt känns friheten nog otroligt skön!

Tänään koulutin uutta tyttöä, joka oli valehdellut kielitaitonsa pomolle ja kysyi saako käyttää mun kirjoittamia maileja ja kirjeitä mallina koska ei osaa tarpeeksi hyvin englantia… No ei se mitään, ei oo enää mun ongelma! Oli outoa opettaa tuntematonta ihmistä tekemään mun töitä, siinä se istui mun tuolissa mun työpöydän ääressä… jotenkin olin vähän mustasukkainen! Etenkin kun olen järjestänyt sille kaiken niin hienosti valmiiksi – itse jouduin keksimään melkein kaiken itse kun edellinen harjoittelija sai potkut ja lensi vauhdilla ulos ennenkuin ehti kouluttaa mua kunnolla! Tällä tytöllä on mun työn ansiosta paljon helpompaa eikä se edes tajua sitä! No hyvä vaan, en mä halua että se joutuu mitenkään kärsimään – pomon kanssa on kuitenkin ihan tarpeeksi kestämistä kun siihen tutustuu paremmin, haha!

Idag skolade jag den nya tjejen, som hade ljugit om sina språkkunskaper åt chefen och frågade mig blygt om hon kan använda mina email och brev som modell eftersom hon inte kan tillräckligt bra engelska… Inte stör det mig, det angår mig nämligen inte längre alls! Det var underligt att lära en främmande person mitt arbete, där satt hon i min stol vid mitt arbetsbord… på något vis var jag nog lite svartsjuk! I synnerhet då jag fixat allt så fint färdigt åt henne – själv var jag tvungen att fatta nästan allt själv eftersom föregående praktikant fått sparken och flög snabbt ut förrän hon hann ordentligt skola mig! Denna tjej har det mycket lättare tackvare mitt förarbete och förstår det knappast! Men visst är det bra, inte vill jag att hon skall få lida – det är helt tillräckligt besvärligt med chefen när man lär känna henne bättre, haha!

Nyt siivoamaan, koska Bella tulee tänne lauantaina, halutaan että täällä on nättiä ja puhdasta! Huomenna illalla luultavasti bileet ja sitten lauantaina Bella – älkää siis hätääntykö jos ei pariin päivään tule mitään uutta tänne! Kirjoittelen taas ensi viikolla, hauskaa viikonloppua kaikille!

Nu skall jag städa, för Bella kommer hit på lördag och vi vill att här är nätt och rent! Imorgon på kvällen blir det troligtvis fest och så på lördag kommer Bella – bli alltså inte förvånade om det inte kommer något nytt hit på ett per dagar! Jag skriver igen nästa vecka, trevligt veckoslut åt allesammans!