Ensimmäiset jouluvalot

Kuulun niihin ihmisiin, jotka odottavat joulua kuin kuuta nousevaa. Siksi mua on risonut jo monta viikkoa se, että jouluvaloja on ripustettu joka puolelle kaupunkia, mutta niitä ei ole vielä sytytetty! Joka ilta tähystelen ja kaipaan tunnelmallisia jouluvaloja kaduilla, mutta joka ilta saan pettyä. Yleensä valitetaan, että jouluhysteria aloitetaan liian aikaisian (tyyliin lokakuussa), mutta mun mielestä se ainakin tänä vuonna on alkanut ihan liian myöhään. Eilen sain ensimmäiset jouluvalot Lafayetten ja Printempsin tavarataloissa kun tapasin Rachidan seitsemältä Oopperalla. Mentiin etsimään ja ostamaan Elsalle läksiäislahjaa, Elsa on nimittäin tänään vikaa päivää Hachettella töissä. Löydettiin Elsan tyyliin sopivat kauniin yksinkertaiset hopeiset korut, rannekoru ja kaulakoru jossa pieni koira, sekä iso, muhkea musta villainen kaulaliina. Mun teki mieli shoppailla ihan kauheesti, koska tarvitsisin uudet talvikengät, mekon jouluksi ja uuden käsilaukun. Ihanaa tavaraa oli ihan älyttömästi, mutta en ostanut mitään koska meillä onneksi oli vähän kiire. Ja ne jouluvalot olivat kauniit, aika tyylikkäät (vaikka samat kuin viime vuonna). Ehdin tarkistaa vain yhden jouluikkunan, mutta ehkä takaisin myöhemmin. Nyt täytyy lähteä kirjastolle töitä tekemään (viime aikoina ei olla tehty juuri muuta), sieltä suoraan Elsan läksiäisjuhliin entiselle työpaikalle, ja sitten vielä takaisin kouluun kurssille!

Hauskaa viikonloppua kaikille! Kirjoittelen varmasti viikonlopun aikana taas!

Vedenjuonnin tärkeys ihmisen hyvinvoinnissa

Eilen oli tosi mukavaa ex-työkavereiden kanssa. Hassua miten heti kun tapaa töiden ulkopuolella alkaa puhua entistä enemmän henkilökohtaisista asioista ja työjutut vähenevät. Meillä oli sen takia entistäkin hauskempaa ja sekä Elsasta ja Rachidasta tulee esiin entistä enemmän hyviä ja kiinnostavia puolia. Molemmat ovat itsenäisiä, fiksuja ja tempperamenttisia ihmisiä, puheliaita ja sydämellisiä. Oltiin ravintolassa, missä sai tosi hyviä hedelmäcocktaileja, sekä ilman alkoholia että alkoholilla (eurooppalaiseen tapaan, mojito oli kauhea paukku, en tiedä miksi Keski-Euroopassa tehdään niin kauheen vahvoja drinkkejä…) ja hyviä pieniä pitaleipiä (mun valitsemissani oli vuohenjuustoa, hunajaa, pähkinöitä ja pinaattia) salaatin kanssa. Elsa kutsui mut ensi perjantaina läksiäisjuhliinsa, tytöllä on enää viikko töitä jäljellä! Eli viikon päästä menen toimistolle juomaan shamppanjaa ja samalla otan mukaan viimeiset tavarat jotka sinne jäivät. Täytyy lähettää vihdoin sähköpostia pomolle, ettei se loukkaannu kun en ole vielä ollut siihen yhteydessä…! Elsa sanoi, että se oli ollut ihan innoissaan kun Elsa sanoi tapaavansa mut, “kerro sitten kaikki!” Huh huh, naurettiin eilen aika paljon kun Elsa kertoi pomon tempauksista, kyseessä on varmaan älyttömin tyyppi johon ollaan ikinä törmätty!

Tänään mentiin iltapäivällä ulos kahvilaan työskentelemään. Panthéonin lähellä on aika kiva kahvila, jonka nettiä saa käyttää ilmaiseksi (se on nykyään hyvän kahvilan melkein tärkein kriteeri meille). Tosi kivalla paikalla, pienellä aukiolla latinalaisissa kortteleissa, jonka keskellä on pieni suihkulähde ja keltaisia kukkia. Täällä on kukista puheenollen ollut taas tosi mukavat ilmat, viikon ajan on taas ollut joka päivä 13-16 astetta! Tuntuu vähän oudolta marraskuussa, mutta en kehtaa valittaa (viime vuonna kun Vilma oli täällä suunnilleen tähän aikaan oli tosi kylmä)! Oli kiva lukea Yeatsin runoja ja katsella ikkunasta terasseilla istuskelevia ihmisiä ja aukion elämää. Kuudelta piti olla kurssi, mutta ranskalaiseen tapaan opettaja ei ikinä ilmestynyt paikalle ja närkästyneet oppilaat lähtivät kotiin puolen tunnin odottelun jälkeen. En ymmärrä miten täällä ei ikinä voida etukäteen ilmoittaa kurssin peruuntumisesta tai siirtymisestä, nytkin paikalle oli raahautunut yli sata opiskelijaa, monet pitkän matkan takaa. Aika törkeetä. Mua ei hirveesti haitannut, kävelin vaan rauhassa kotiin kaupan kautta. Nyt ollaan syöty hyvää avokado-lime keittoa ja juotu paljon vettä – otsikko tulee siitä, että oltiin tosi huonolla tuulella ja tosi väsyneitä molemmat melkein koko päivän, kunnes tultiin kotiin ja juotiin kunnolla vettä… Käsittämätöntä tyhmyyttä unohtaa vedenjuonti!!

 

Toivottavasti kaikilla on kiva viikonloppu!! Mun viikonloppu menee koulutöiden parissa, huomasin tässä että oon aika pahasti kaikessa myöhässä… eli on pakko alkaa tehdä gradua tosissaan ja lukea saksaa maanantain tenttiä varten! Mutta ei se haittaa, kyllä sitä ehtii muutakin tehdä!! Hauskaa viikonloppua siis kaikille!!

Bella Pariisissa part 3

Tässä viimeiset kuvat Bellan ajasta täällä, tuntuu jo ikuisuudelta! Viimeisinä päivinä syötiin hyvin, ihania kasviksia ja hedelmiä, shoppailtiin, käveltiin kaupungilla, ja järjestettiin pienet illanistujaiset Stéphanien kanssa. Ilta oli hauska, juotiin Hachetten lahjoittamia hyviä valkoviinejä (niiden joukossa oli myös yksi jälkiruokaviini, jota luultiin ensin roséksi kun en ollut lukenut etikettiä kunnolla) ja puhuttiin ranskaa ja englantia sekaisin. Kauheen kiva ja rento tunnelma, Bella näytti Salattujen elämien jakson kahden minuutin koosteen you tubesta ja sillä aikaa kun Stef naureskeli mä olin aika järkyttynyt – ei mulla ollut aavistustakaan, että se ravintola räjähti lopussa! Tosi yllättävä käänne, en vieläkään tiedä selvisikö Ismo vai ei… (kommenteissa saa paljastaa miten siinä lopulta kävi!) Bellan viimeisenä päivänä ehdittiin vielä ulos kaupungille, Oopperan tienoille, ja käytiin Uniqlossa, josta nyt on tullut Mujin kanssa Robinin suosikkikauppa. Sitten saatettiin Bella juna-asemalle, se oli yhtä surullista kuin aina ja outoa nähdä kuinka rakas ihminen katoaa kulman taakse, ihan kuin taikatempusta! Jälkeenpäin me nukuttiin koko iltapäivä, oltiin niin väsyneitä. Mun työväsymys jotenkin kolahti kunnolla vasta Bella lähdettyä, vasta silloin tajusin kuinka väsynyt olinkaan ja nyt olenkin nukkunut ihan älyttömän paljon monta viikkoa.

Elämä jatkuu enimmäkseen opiskelun merkeissä, eilen mulla oli kurssi nimeltään “Profondeur dans la poésie du 19e siècle”, eli “syvyys/syvällisyys 1800-luvun runoudessa”. Tosi härö nimi kurssille (ja siksi sen valitsin, hehe), luetaan Nerval:in “Chimères”-runoja, joissa syvyyden käsite on sekä konkreettinen, historiallinen, psykologinen, myyttinen, että esteettinen. Jännä kurssi, olen oppinut paljon uutta 1800-luvun eurooppalaisesta romantiikasta sekä niistä ideoista jotka romantiikan päätyttyä siirtyivät symbolismiin ja surrealismiin, ja miten näiden ideoiden alkuperä on antiikin maailmassa. Eurooppalaisessa kulttuurissa on jännää se miten kaikki kietoutuu kaikkeen eikä mikään ikinä ole ihan uutta. Kurssin opettaja on outo jotenkin tosi pölyttynyt mies, joka osaa kaiken ulkoa, joka siteeraa latinaa ja runoja ulkomuistista – joko sillä on tosi hyvä muisti tai sitten se on pitänyt tämän kurssin pari sataa kertaa jo. Pölyttynyt tyyppi on siksi, että puhuu 1900-luvun alkupuolen ranskaa (ihan kuin kuuntelisi jotain Charles de Gaulen puhetta nauhalta) ja seisoo koko ajan paikallaan asentoa vaihtamatta (kahden tunnin ajan…). Huumoria sillä on, mutta se on erittäin, erittäin kuivaa eikä herran ilme muutu mitenkään. Outo tyyppi, harvinaisen epätempperamenttinen!

Kotona olen nyt lukenut William Butler Yeatsin runoja, tosin kokoelmassa (Everyman’s). Niissä on tosi paljon upeita juttuja ja Yeatsin runoja pääsee ihan varmasti graduun mukaan, ne kuuluu ehdottomasti mun aiheeseen. Kaunista, soljuvaa luettavaa, mutta kokoelmassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Runokokoelman alkuperäisestä kokonaisuudesta tai tunnelmasta ei jää oikein mitään jäljelle kun kustantaja kokoaa yksittäisiä runoja yhteen. Etenkin kun Yeatsin tuotanto vaikuttaa tosi monipuoliselta, teemoja on paljon ja ne on aika erilaisia, joten kokoelmasta ei saa muuta irti kuin tiedon siitä mitä haluaa lukea seuraavaksi kokonaisuudessaan. Ja niin mä teenkin, poimin parhaat päältä ja luen sitten ne alkuperäiset Yeatsin julkaisemat kokoelmat, joihin ne kuuluvat. Yleisessä keskustelussa nousee harvoin esiin se, miten hienoja kokonaisuuksia runokokoelmat ovat ja siksi niiden pilkkominen on tosi kyseenalaista. Suosittelen kaikille kokonaisten teosten lukemista, etenkin jos antologiasta löytyy jokin suosikkiruno tai runoilija. Luulen, että Yeats aiheuttaa paljon vahvemman reaktion kun luen kokonaisen teoksen. Nyt ei tule sitaattia, koska ollaan meidän suosikki kahvilassa ulkona enkä ottanut kirjaa mukaan!

Eilen meidän rapussa oli kauhea meteli, kuunneltiin Robinin kanssa miten ihmisiä juoksi edes takaisin ja miten jostain ylemmästä kerroksesta kuului hirveää pauketta. Robin meni kauppaan vähän metelin loppumisen jälkeen ja tapasi rappukäytävässä 7 poliisia ja pari valkotakkia, jotka selittivät että “kaikki on hyvin ja järjestyksessä.” Outoa, etenkin kun Robin ulkona sai vastaansa kolme suurta paloautoa ja meidän koko katu oli suljettu…! Robin ei onnistunut saamaan mitään selitystä, koska poliisit luulivat turistiksi ja alkoivat antaa turistivinkkejä, että kannattaa mennä Montparnasse-tornin suuntaan, haha! Kun Robin palasi kaupasta viitisen minuuttia myöhemmin, kaikki viranomaiset olivat kadonneet ja katu oli taas avattu. Ihme juttu! (nyt ei kenenkään kannata huolestua, meillä on parin minuutin säteellä sekä iso paloasema, että iso poliisiasema, joten jos jotain ikinä sattuisi niin apua on nopeasti saatavilla!) Illalla kuului taas kauheaa melua kadulta, ulvomista ja kirkumista, laulua ja kaikenmaailman hässlinkiä. Robin lähti uteliaana tutkimaan ja kadut olivat valloittaneet juhlivat algeerialaiset, koska maa oli päässyt jalkapallon mm-kisoihin yli 20. vuoden tauon jälkeen… Juhliminen jatkui puoli yötä ja luettiin lehdestä, että tuhannet algerialaiset olivat valloittaneet Champs-Elyséen. Näin täällä!

Nyt lähden tapaaman mun entisiä työkavereita, Elsaa ja Rachidaa! Hauskaa viikonloppua, huomiseen!

The Imaginarium of Doctor Parnassus

Eilen illalla käytiin leffassa katsomassa Terry Gilliamin uusin: “The Imaginarium of Doctor Parnassus“. Monty Python- ja Fear and Loathing in Las Vegas-fanille oli itsestäänselvyys nähdä Gilliamin uusin leffa, etenkin Don Quijote-tragedian jälkeen (elokuva, joka ei koskaan valmistunut). The Imaginarium of Doctor Parnassus on myös Heath Ledgerin viimeinen rooli, näyttelijä nimittäin menehtyi kuvausten aikana ja kuuvaamattomiin kohtauksiin Gilliam sai Johnny Deppin, Jude Lawn ja Colin Farrelin Ledgerin tilalle. Ledgerin korvaaminen tuntui epäilyttävältä, mutta onneksi mentiin katsomaan koska ainakin mun mielestä The Imaginarium of Doctor Parnassus on tämän vuoden paras elokuva! Raikas, mielikuvituksellinen, yllättävä, kaunis ja hyvin näytelty – todellisuus unohtui jonnekin kauas taakse kahden tunnin ajaksi. Olen jo kauan ihmetellyt miksi kukaan ei tee kaunista ja oikeasti kiinnostavaa fantasyä aikuisille (yleensä fantasy on mielestäni aika tylsää ja mielikuvituksetonta…) ja siksi olin tosi onnellinen kun Gilliam oli antanut mielikuvituksensa laukata vapaana, ilman typeriä rajoituksia. Lopputulos on tosiaan kaunis, yllättävä, kiehtova ja hyvin persoonallinen. Inspiroivin ja ilahduttavin leffa pitkään aikaan! Mietin pitkään laitanko trailerin tänne vai en koska tuntuu, että tää leffa on parhaimmillaan kun ei siitä tiedä paljoa etukäteen ja kun sen vain antaa yllättää… eli alla olevan trailerin katsominen on lukijan omalla vastuulla!

En muutenkaan suosittele tätä leffaa yhtään kenellekään, koska se kuuluu niihin joita joko rakastaa tai vihaa koko sydämestään! Jokainen siis päättäköön itse!  Me oltiin niin innoissamme leffan jälkeen ettei uni millään tullut silmään, ja siksi nukuttiin tänään ihan täydellisesti pommiin. Ei se mitään kun ei ollut koulua, mutta päivästä ei oikein tullut mitään. Sain luettua yhden teoksen gradua varten, tällä kertaa kyseessä oli T.S. Eliot, Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja vuosimallia 1948. Ostin viime viikolla kokoelman, jossa on Eliotin ehkä kuuluisin teos “The Waste Land” (1922) kokonaisuudessan, sekä otteita muista teoksista (Prufrock and Other Observations, 1917; Poems, 1920; Ash-Wednesday, 1930; Ariel Poems; Minor Poems; ja The Rock, 1934). “The Waste Land” oli hieno kokemus, runoissa on nimittäin aivan mieletön poljento ja rytmi, sanat vain soljuvat eteenpäin ällistyttävällä tavalla ja oli aivan pakko lukea itsekseen ääneen. Niin kaunista, yllättävää ja raikasta. Mielestäni taiteessa raikkaus on tärkeää, ettei tunne kuulleensa, nähneensä ja lukeneensa samaa jo monta kertaa aiemmin. “The Waste Land” tuntuu uudelta ja modernilta vieläkin, vaikkei voi kieltää etteivätkö runot olisi aika vaikeita ja hankalia. Vähän sama ongelma kuin mm. Nervalin kanssa: viitteitä muiden teoksiin on joka toisella rivillä ja näiden viittauksien tulkitseminen vaatii tutkimustyötä… paljon on siis vielä tehtävää! Tässä näyte, Minor Poems-kokoelmasta (The Waste Land:in runot ovat liian pitkiä), Landscapes, III. Usk:

“Do not suddenly break the branch, or / Hope to find / The white hart behind the white well. / Glance aside, not for lance, do not spell / Old enchantments. Let them sleep. / ‘Gently dip, but not too deep.’ / Lift your eyes / Where the roads dip and where the roads rise / Seek only there / Where the grey light meets the green air / The hermit’s chapel, the pilgrim’s prayer.”

Nyt täytyy nukkua, pakko saada unirytmi takaisin normaaliksi! Hauskaa viikonloppua!

Vi såg igår med Robin på bio Terry Gilliams nyaste film: The Imaginarium of Doctor Parnassus. Jag har varit Monty Python- och Fear and Loathing in Las Vegas-fan sedan högstadiet, så det kändes viktigt att se också denna nyaste produkt. The Imaginarium of Doctor Parnassus är också Heath Ledgers sista film, han avled nämligen mitt under inspelningarna och Gilliam ersatte honom med Johnny Depp, Jude Law och Colin Farrel, som alltså alla tre återupptar Ledgers roll i filmen. Denna lösning kändes en aning misstänkt, men jag är lycklig att såg filmen för för mig är den denna års absolut bästa! Så fräsch, så överraskande, så vacker och så fantasifull. Jag har länge undrat varför ingen gör bra, rik och intressant fantasy för en mer vuxen publik (jag har svårt med fantasy i allmänhet, den känns ofta så begränsad och tråkig, liksom instängd varje gång i sin egen värld) och det kändes härligt att se att Gilliam verkligen gjort det, att han vågat låta sin fantasi löpa fri och utan löjliga begränsningar! En verkligen fräsch film, den mest inspirerande nya filmen jag sett på länge! Ni finner trailern ovan, men jag är inte säker om det är så bra att se den före filmen, jag tror att filmen vinner på att man vet så lite om den som möjligt på förhand och därmed blir överraskad. Jag vågar inte heller rekommendera filmen åt någon, eftersom den hör till dem som man antingen älskar eller hatar från hela hjärtat…

Vi var så ivriga förra natten efter filmen att vi inte lyckades somna och så sov vi alldeles för sent imorse. Det blev inte riktigt någonting av dagen som följd. Jag lyckades dock läsa än ett verk för mitt slutprojekt, denna gång blev det T.S. Eliot. Jag köpte förra veckan en samling med utdrag ur flera av hans verk och med hans kanske mest berömda verk “The Waste Land” (1922) i sin helhet. Jag togs ganska innerligt av dessa dikter, mest pga deras underbara rytm och takt, orden och stroferna gled framåt så vackert, jag bara måste läsa högt för mig själv! Underbar text, men onekligen ganska besvärlig också, på samma sätt som Nerval, dvs späckad med referenser hit och dit till andras texter och verk. Det vill säga, för att få en glimt om vad Eliot vill säga med sina texter så krävs det en hel del forskning ännu… men det känns nog ganska spännande! (se utdrag ovan!)

Nu ska vi sova, god natt allesammans och trevligt veckoslut!

 

Bella Pariisissa Part 2

Kolmantena päivänä shoppailtiin, eniten Le Marais:n alueella, koska siellä on ehkä kivoimmat vintagekaupat ja pienet liikkeet! Mä en ostanut mitään, mikä oli ihan uskomatonta – mutta ehkä eniten siksi, etten tuntenut tarvitsevani mitään koska Robin yllätti edellisenä iltana nätillä, värikkäällä huivilla ja söpöllä hameella! En kuitenkaan ole koskaan vastustanut niin nättejä vaatteita kuin Bellan kanssa shoppaillessa, ehkä se myös johtui siitä, että Bella löysi niin nättejä juttuja ja toisen iloon eläytyminen vei huomion omista toivomuksista! Mukavaa oli ja sää kaunis, meillä oli juuri syksyn kauneimmat päivät, seitsemäntoista astetta joka päivä. Heti kun Bella lähti ilmat viilenivät… Mutta tässä siis vielä kuvia, klikatkaa isommiksi ja huomenna tulee viimeinen osa!

Pituusero

Koditon filosofi

Robinin antama huivi ja hame

Tänään on oltu kotona ja kahvilassa hengailemassa, keskusteltu ja tehty töitä omien projektien parissa! Ei siis opiskelua tänään, olen huomannut että on pakko pyhittää vähintään yksi päivä viikossa omille projekteille, muuten ne eivät etene yhtään mihinkään suuntaan! Nyt syödään kohta jätskiä, Robin sai poikkeuksellisesti Ben&Jerry’s jätskiä (se on niin kallista…) ja allergikolle on Viennettaa (toffeenmakuista ekaa kertaa, muutenkin Viennetta oli ihan unohtunut ilmiö vaikka se on tosi hyvää!), ja kymmeneltä mennään Montparnasselle leffaan katsomaan Terry Gilliamin uusinta, “The Imaginarium of Doctor Parnassus“! Vaikuttaa jännältä, leffasta enemmän huomenna! Puhuin muuten tänään myös Elsan kanssa puhelimessa ja töissä mun korvaaja ei vieläkään ole aloittanut… eli pomo on kohta ollut kolme viikkoa ilman avustajaa – Elsa sanoi, että pomo on sekoamisen partaalla, voin kuvitella… onneksi ei kuitenkaan ole soittanut mulle! Nähdään Elsan kanssa ensi viikolla ja lupasin mennä läksiäisjuhliin myös – kiva kun yhteys säilyy töiden ulkopuolellakin! No nyt leffaan, hauskaa viikonloppua kaikille!

Tredje dagen var vi mest ute i Le Marais och shoppade med Bella. Jag köpte absolut ingenting, vilket var ett personligt rekord och någonslags underverk! Delvis för att Robin hade precis givit mig i överraskningspresent en rolig, färggrann skarf och en söt kjol! Jag kände inte att jag behöve köpa något. Delvis berodde det också på att Bella hittade så ljuvliga saker åt sig själv och sin familj och inlevelsen i hennes glädje gjorde att jag glömde alla mina egna begär! Vi hade det hemskt trevligt och vädret var underbart, vi hade höstens sista riktigt vackra soliga dagar med 17 grader varmt. Genast då Bella åkte till Finland blev här kallt…

Idag har vi mest jobbat hemma och på kaféer, men inget skolarbete alls. Jag har insett att jag behöver minst en dag per vecka för att arbeta enbart på mina egna projekt, annars står de alldeles stilla. Vi har varit ganska duktiga idag och nu äter vi glass, Robin fick t.o.m. Ben&Jerry’s (det är så dyrt att vi brukar undvika det) och jag fick Viennetta, toffee-smak – supergott! Klockan tie ska vi på bio på Montparnasse, skall se Terry Gilliams nyaste, “The Imaginarium of Doctor Parnassus”! Verkar roligt och intressant, gillar Gilliams galna, surrealistiska stil! Jag talade också i telefon med min f.d. arbetskamrat Elsa och hon sade att min ersättare inte ännu heller börjat på jobbet… dvs min chef har varit utan assistent i snart tre veckor. Elsa sade att hon håller på att bli galen… kan precis tänka mig! Men vi ska ses nästa vecka och så lovade jag gå på hennes avskedsfest om två veckor – trevligt att kontakten håller också utanför jobbet! Men nu blir det snart film, hurraa!!

Trevligt veckoslut!